Kuinka kohdata kuolema ja kuoleva
DOKUMENTTISARJA ALKAA Kun Yle viitisen vuotta sitten tiedotti tilanneensa kuolemansairaista kertovan dokumenttisarjan, iltapäivälehdet pillastuivat. Mässäileekö tosi-tv-sarja kuolemalla, kyseltiin. Missä menee tosi-tv:n raja?
Hieman makaaberilta kuulosti myös väliaikatieto siitä, ettei sarja ole valmistunut, koska yksi sen päähenkilöistä ei ole vielä kuollut.
Nyt Viimeiset sanani on kuitenkin saatu valmiiksi ja lopputulos osoittaa, että poru oli turhaa. Kyse ei ole tosi-tv:stä lainkaan, vaan päähenkilöitään ja heidän läheisiään kunnioittavasta dokumentaarisesta sarjasta, jossa kuolemansairaat puhuvat lähestyvästä kuolemastaan avoimesti ja omista lähtökohdistaan käsin.
Sarjaa suunniteltiin alunperin kuusiosaiseksi, mutta valmiiksi asti jaksoja tehtiin viisi. Niiden jälkeen esitetään vielä hollantilaisen alkuperäisformaatin neljä jaksoa.
Ensimmäisen jakson päähenkilö on syöpää sairastava Maria, jota kuvattiin ensimmäisen kerran toukokuussa 2008, kuusi vuotta syöpädiagnoosin jälkeen. Toisessa osassa kohdataan vuosikausia diabeteksen vaikeista komplikaatioista kärsinyt Manta.
Marian mukaan ”normaalista” kuolemasta ei puhuta tarpeeksi. Se harmittaa, kun on vuosikausia elänyt tietäen kohta kuolevansa. Kun sen ottaa puheeksi, ihmiset pelästyvät, kiusaantuvat ja vaihtavat puheenaihetta.
Mantan tarina herättää ajattelemaan, kuinka elämää täytyy jaksaa jatkaa senkin jälkeen, kun toistuvat takapakit ovat jo lähes vieneet voimat. Silloin kultaakin kalliimpia ovat ne läheiset ja ystävät, jotka osaavat kohdata sairaan yhä ihmisenä, avoimesti ja pelkäämättä.
Sarjan haastattelijana toimii sen toinen vastaava tuottaja ja ohjaaja Sari Isotalo. Hänen suorasukaiset kysymyksensä kuulostavat aluksi kolkoilta, mutta tietty ulkopuolisuus suojelee haastateltavia – ja myös katsojaa.
”Minkäänlaiseen kyynelten heruttamiseen en halunnut lähteä”, Isotalo kertoo. ”Tässä se olisi ollut helppoa, mutta sitä en halunnut.”
Tunteita sarja toki herättää. Vaikka kuoleva itse osaisi hyväksyä väistämättömän, läheisille se on vaikeaa. Heidän suruunsa on helppo samastua. Vertaiskokemuksen jakamisessa ja kuoleman luonnollistamisessa sarja tekee hyvää työtä.
Kunkin jakson lopussa läheiset katsovat yhdessä kuolleen tekemän videokirjeen. Ne on tehty hyvissä ajoin ennen terminaalivaihetta, kun päähenkilöt ovat vielä suhteellisen hyvässä kunnossa.
”Haluan julkisesti kertoa, ettei kuolema ole mikään paha asia. Tyhjästä tullaan ja tyhjään mennään”, Maria miettii.
Iina Alanko
Viimeiset sanani alk. ke 24.4. klo 19.55 TV1