Teksti:
Seuran toimitus

MUSIIKKIOHJELMA Helsingin Pörssitalon lavalla on harvinaisia vieraita. Juontajat Mikael Konttinen ja Tanja Huutonen esittelevät vuorotellen Syksyn sävelen tämänvuotisia kilpailijoita. Vai pitäisikö edes puhua kilpailijoista? Ehkä mieluummin hyväntekeväisyysillan esiintyjistä. 

He istuvat sohvarivistöllä rinnakkain. Marita Taavitsainen hymyilee tauotta. Kestohymyn hyvänä kakkosena on Aikakone-yhtyeen Maki Kolehmainen. Yölinnun jäsenet istuskelevat ujon oloisina, kun taas räväkkä Mariska basisteineen tuo lavalle mukavaa säröä. 

Yö ei ehtinyt lehdistötilaisuuteen, mutta Suomi-rock on silti edustettuna: Costello Hautamäki on mukana kisassa – jo toista kertaa. Viimeksi hänen yhtyeensä osuus ei tosin päätynyt televisioon asti. Punkbändi Sensuuri tiputettiin vuoden 1980 kilpailusta.

”Olimme jo tekemässä biisistämme videota, kun tuottaja arpoi yhden esiintyjän pois. Yllättäen se olimme me, punkbändi. Mutta boikottiin joutuminen sopi meille ihan hyvin”, Hautamäki naureskelee.

Popedan lisäksi Sleepy Sleepersissä ja Hanoi Rocksissa soittanut kitaristi tunnustaa katsoneensa Syksyn sävelet aikoinaan tarkkaan etenkin Sammy Babitzinin ja Irwinin osalta.

”Sitten myöhemmin Erkki Liikanen ja Mikko Alatalo alkoivat vahvasti edustaa koko kisaa.”

Kun Laura Voutilainen astuu lehdistötilaisuuden vaitonaisen yleisön eteen, hän alkaa suurieleisesti taputtaa itselleen. 

”Ärsyttää tollanen, että kaikki ovat kuin kirkossa”, hän selittää myöhemmin.

”Kun menen tilaan, haluan huomion. Olen syntynyt pelleksi”, hän sanoo.

Voutilainen kertoo, ettei hänen yllään tänä vuonna nähdä avaruuspukua tai muovisista hedelmistä kasattua niukkaa yhdistelmäasua, kuten joskus aiemmin. 

”Vuosien mittaan oma tietoisuus on lisääntynyt. Ei ole enää niin suurta tarvetta lyödä yli.”

Voutilainen ei halua piilottaa kappalettaan ja sen asiaa krumeluurin alle.

”Keikoilla vaatteet saavat edelleen olla näyttäviä, mutta enää en lähde tunkemaan mitä tahansa telkkariin tai median eteen.”

Mikä saa jo liki 20 vuoden suosiosta nauttineen Voutilaisen tässä vaiheessa mukaan Syksyn säveleen?

”Se, ettei Suomessa enää juuri ole musiikkiohjelmia, jossa voi esittää yleisölle omia kappaleitaan. Laulujen esittäminen on muusikon päätyö, mutta sitä ei tällaisessa muodossa enää nähdä telkkarissa.”

MTV3:n kanavajohtaja Jorma Sairanen myöntää auliisti, ettei Syksyn sävelellä ole enää hirveästi tekemistä sen Syksyn sävelen kanssa, jota pidettiin aikansa vahvana musiikkikulttuurin muovaajana.

”Aikoinaan, kun internetiäkään ei ollut vielä olemassa,  Syksyn sävel oli kilpailuna merkittävä. Lopetin ohjelman vuonna 2001, koska vanhaan, tiukkaan biisikilpailuun ei ollut enää paluuta”, kanavajohtaja kertoo.

Hyväntekeväisyyden ja musiikin yhdistävä viihdeohjelma sitä vastoin toimii, ja sopii kanavan brändiin. 

”Samalla se on myös markkinointialusta uusille suomalaisille kappaleille.”

Aiemmin Syksyn sävel -kappaleet sai esittää ensimmäistä kertaa lähetyksessä – ja jos näin ei ollut, syntyi skandaaleja. Uudistetussa kisassa on kaksi vaihtoehtoa: kappale saa olla joko uunituore tai sellainen, jonka radiosoitto on alkanut syksyn aikana. 

Katsojia Syksyn sävel kiinnostaa edelleen. Hyväntekeväisyysformaattina viime vuonna ruutuun palautettu ohjelma keräsi 685 000 katsojaa. Sen päihittivät kyseisellä viikolla vain Maajussille morsian, Salatut elämät ja Tanssii tähtien kanssa. Samalla syöpätutkimukseen kerättiin liki 400 000 euroa. 

Useampaa sataatuhatta tavoitellaan Syöpäsäätiölle tänäkin vuonna, sanoo Sairanen.

”Pitkän linjan artistit eivät lähtisi Voice of Finlandiin tai Idolsiin. Mutta nimekkäitä esiintyjiä innostaa ohjelma, jossa kerätään varoja hyvään tarkoitukseen.”

Syksyn sävel 2012 -esiintyjät:

Mariska & Pahat Sudet:Kuolema on kalamies. Iskelmävivahteista, 1980-luvulle kumartavaa poppia, jossa sekoittuvat modernit soundit ja menneet ajat.

Yölintu:Appelsiinilehtoon. Kappaleen erottaa kaikkein perinteisimmästä tanssilavamateriaalista kitaravetoinen kantri-iskelmä. Nähtäväksi jää, edustaako laulu liikaa marginaali-iskelmää.

Yö:Syyt syntyjen. Biisi edustaa rosoisempaa Yötä, vaikka alkuvuosien punkrockista ollaan kaukana. Yön valtavan kansansuosionsa takia lienee yksi voittajaehdokkaista.

Tuuli:Enää ei oo kiire. 13-vuotiaan Tuulin kappale on kiva pop-balladi, ja todennäköisesti ohjelman nuorimpien katsojien keskuudessa ääniharava. Mutta onkohan kohderyhmä telkkarin vai YouTuben äärellä?

Topi Saha:Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari. Melodia jää mieleen ja arkilähtöisellä tekstillä on potentiaalia puhutella suomalaisia. Jos ei voittaja-ainesta, ainakin radiohittipotentiaalia.

Costello:Matka tuntemattomaan. Jonne Aaronin tekemässä kappaleessa yhdistyy Negativen mahtipontisuus ja Costellon omaleimainen tulkinta. Ääniä saattaa rapista myös Costellon karismaattisesta habituksesta.

Marita Taavitsainen:Pieniä asioita. Perinteinen iskelmä, joka on inspiroitunut 1990-luvun tanssimusiikista. Todennäköisesti ensi kesän tanssilavahitti.

Laura Voutilainen:Äiti tähtipuutarhan. Äitiydestä ammentava balladi tekee harmonisella kokonaisuudellaan vaikutuksen. Riisuttu kappale puhuttelee tekstillään. Voittajapotentiaalia.

Kalle Kaaja & Kulkukoirat:Sielusi kaipaa. Kalle Kaaja tulkitsee persoonallisella, syvällä äänellään uruin ja torvin sävytetyn soul-kappaleen, joka vie tunnelmallaan hämyisiin salakapakoihin. Kilpailun suuri yllättäjä?

Jesse Kaikuranta:Järjetön rakkaus. Radioissa tiuhaan soinut kappale on kaikille tuttu, ja siihen on ehkä jo kyllästyttykin. Vahvan rakkauslaulun taustavaikuttajiin kuuluu Tehosekoittimesta tunnetuksi tullut Matti Mikkola.

Aikakone:Nirvana. Takuuvarmaa, ysärihenkistä Aikakone-diskoilua, joka tuo mieleen hitin Odota. Kappale löytänee paikkansa ainakin ruotsinlaivojen dj-kopeissa.

Anneli Mattila:Sun. Mukavasti rullaavassa kappaleessa kuulee vaikutteita Motownista ja 1970-luvun hitistä Tuulensuojaan. Harmitonta taustamusiikkia.

Elina Järvi

Syksyn sävel 2012 la 17.11. klo 19.30 MTV3

X