Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin Pyhä-dokumentti on lempeä manifesti

Etnon ja luontosuhteen käsittelijät Markku Lehmuskallio ja Anastasia Lapsui eivät ole elokuvissaan kallistuneet vertailuihin kuin vasta viime aikoina.

Parin dokumenttielokuva Pyhä (2016) onkin yhteenvedon paikka. Kysymykseen pyhistä asioista on vastaamassa hyvin tunnettujakin henkilöitä, kuten Tarja Halonen ja emeritus-piispa Wille Riekkinen. Tai tv:ssä huomiota herättänyt nuori debatoija Maryan Abdulkarim. Tällä kertaa ei seurata vain kairojen kulkijoita ja luomuviljelijöitä. Heitäkin kyllä.

Dokumentti kysyy viisastelematta, ovatko seuraavat pyhiä: ihminen, maa, valta, temppeli, äiti. Etenkin Riekkisen sanat herättävät kunnioitusta.

Vallan ja ihmistekojen pyhyyden kieltävät toki kaikki. Kekkosen kunniaksi ruuvattiin Lapissa Saivaaran tunturin laelle absurdi laatta presidentin täyttäessä 80. Arkistoista poimitaan lehmuskalliomaisena esimerkkinä uutiskatkelma: poromiesaktivisti moitti, ettei tajuttu, mikä tuollaisessa kunnianosoituksessa mättää.

Ei Lehmuskallion tarvitse artikuloida omaa tarkkaa näkemystään pyhyydestä luomakunnassa. Se on erottunut läpi tuotannon, johon kuuluu elokuvia arktisten alueiden karujen ympäristöjen kanssa elävistä kansoista: Seitsemän laulua tundralta (2000), Jumalan morsian (2004).

Nenetsitaustainen Anastasia Lapsui on ollut töiden toisena ohjaajana dokumentista Kadotettu paratiisi (1994) lähtien. Pyhässä ohjaajaksi on nimetty myös poika, kuvaaja Johannes Lehmuskallio.

Hienoja poimintoja

Pyhä on lempeä manifesti. Uutta alkuperäiskansa-aineistoa kuvattiin nyt Australiassa.

Pyhyyttä pureskelevassa kollaasissa on kypsien elokuvantekijöiden hienoja poimintoja. Ne ovat lähes aina käsitettäviä. Tosin selostusääni käy Australian aboriginaalien elämänkäsitystä fiilistellessään hämärän juhlavaksi:

”Maa on elävä teksti. Sen topografia kertoo tarinoita uniajasta. Ja laulureitit ovat pyhiä polkuja, jotka johtavat salaisuuksiin vihityt iäisyyden ulottuvuuteen.”

Katsojan palauttaa unipoluilta napakasti esimerkiksi ikonimaalari Katariina Koskivaara. Hänen kertomuksensa kotiin hankkimastaan kolmikätisen jumalanäidin ikonista on eloisa ja käytännöllinen. Koskivaara näki siinä arjen pyhyyttä lapsiperheeseen, jossa kolmas käsi olisi äidille tarpeeseen.

Puhuttelevia paikkoja

Lehmuskalliot käyvät monissa puhuttelevissa paikoissa. Espanjan Córdobassa on kolmea uskontoa palvellut temppeli. Ensin roomalaiset rakensivat temppelin Janukselleen. Kirkko oli sittemmin vaihdellen kristittyjen ja muslimien käytössä – välillä myös yhtä aikaa, puoliksi jakaen, sovussa!

Córdoban pyhätön ainutlaatuisiin kerrostumiin kuuluu, että Kastilian kuningas rakensi suurmoskeijavaiheen jälkeen moskeijan keskelle vielä ristin muotoisen katedraalin.

Erikoinen pysähdys kotimaassa on mausoleumi, jonka porilainen liikemies pystytti 1800-luvun lopulla keuhkotautiin kuolleen tyttärensä Sigrid Juseliuksen surutyönä.

Dokumenttiprojekti: Pyhä, ma 17.4. klo 20.50 TV1