Teksti:
Seuran toimitus

OLYMPIALAISET Matti Heikkisen lauseet ovat tarkkaan punnittuja. Hän ei ylimääräisiä lepertele eikä rönsyile sivupoluille. Vastatessaan hiljaisella äänellä hän katsoo toista suoraan silmiin. Heikkinen ymmärtää huumorin päälle. Tilannetajukin on kohdallaan, ja tiukanoloinen Heikkinen osaa joustaakin tarpeen mukaan.

Hän ei suuremmin piittaa muiden mitaliveikkauksista.

”Olen tullut niille immuuniksi. Elän omassa maailmassani, omissa oloissani. Tiedän missä mennään”, Heikkinen lataa.

Hän kaipaa hiihtoonsa ”pöljänpäivän” fiilistä, joka siivittää menoa. Kisoissa itsestään kaiken irti saava Heikkinen on pari kertaa tuntenut flow-tilan hurmoksen.

Sen seurauksena työn sankari on palkittu kirkkaimmalla mitalilla.

Jännittääkö Heikkinen mahdollista epäonnistumista?

”Pelkään korkeita paikkoja”, Heikkinen vastaa ilme värähtämättä.

Hän piiskasi ja piinasi itseään kuitenkin heinäkuussa korkeuksissa, Ranskan Alppien jyrkillä rinteillä.

”Kesän perustyökin on tehty niin hyvin kuin mahdollista”, Heikkinen summaa.

Pahin kilpailija olympialadulla löytyy peilistä.

”Minä itse”, Heikkinen tunnustaa.

Heikkinen elää täysin hiihdon ehdoilla. Hän on jättänyt omakotitalonsa rakennustyötkin Jyväskylän Äijälänrannassa ammattimiesten huoleksi.

”Itse en osaisi rakennuksella muuta kuin purkaa”, Heikkinen myöntää.

Koti Jyväskylässä on tärkeä tukikohta. Ammattihiihtäjän kipinä ei ole vielä aikoihin sammumassa.

Kotikisat Lahdessa 2017 ovat vielä kiikarissa, mutta seuraaviakaan olympialaisia vuonna 2018 ei ole suljettu pois ajatuksista. l

Hannu Teider 

X