Matti Ijäksen asfalttiurakka
TV-DRAAMA Toimittaja Risto Lindstedt on kirjoittanut Matti Ijäksestä: ”Jos ohjelmatiedoissa lukisi, että tänä iltana esitetään Ijäksen ohjaama tv-elokuva puhelinpylväiden kyllästämisestä, niin väki kyllä vääntäisi itsensä ruudun ääreen vakuuttuneena siitä, että jotain mieltä tyrskähdyttävää se kuitenkin on kehitellyt.”
Kotikatsomon uusi tv-elokuva Puolin ja toisin ei ihan käsittele puhelintolppien kyllästämistä, vaan nihkeästi etenevää asfalttiurakkaa. Tyrskähdysten paikat ovat tunnistettavaa Ijästä – mutta jäykähköt näyttelijäsuoritukset eivät oikein nouse lentoon.
Osuvimpia tapauksia ovat pari nuorempaa miesnäyttelijää, Jussi Vatanen ja Samuli Niittymäki. Vatanen on pahaa-aavistamaton tieinsinööri Rauno Kannisto, joka on saanut uuden pestin itärajan tuntumassa sijaitsevalla tietyömaalla.
Kannisto on näitä Ijäksen miehenpuolikkaita, jotka eivät suin surminkaan osaa ilmaista itseään värikkäin elkein.
Urakoitsijan vaimo Sirpa (Milka Ahlroth) sanookin insinööristä näin: ”Miehekästä. Tunteet tunnetaan, mutta ei niistä puhuta.”
Vatasen hahmolla on tapa nyökätä myöntävästi tuskin havaittavalla muutaman millin päänliikkeellä. Suvereenisti näyttelijäohjattua työtä näyttelijältä, joka on heilunut holtittomasti Putous-ohjelmissa.
Puolin ja toisin on sisäänpäin kääntynyt farssi, jossa Ijäs ja ennenkin hänen kanssaan tekstejä laatinut Heikki Reivilä vetävät käsittelyyn suomalaisen haikeuden rinnalle massiivisen itärajantakaisen melankolian Puškin-sitaatteineen.
Melankolian lajit rajan kaksin puolin koettavat tulla toimeen keskenään. Ijäs uskaltaa kuvata venäläiset rakastavan ronskisti.
Niittymäen esittämä jobbari Sasha näyttää suomalaisten säheltäessä omivan koko asfalttifirman. Sashan oikea käsi on iso mies (Bruno Puolakainen), jolla on torakka korvassa.
Repliikkien tasolla katsoja odottaa ja myös saa Ijäkseltä tällaista: ”Puhuuko toimitusjohtaja nyt bitumista vai jostain henkilökohtaisemmasta?”
Jussi Karjalainen
Kotikatsomo: Puolin ja toisin su klo 21.05 TV1