Meteorologi Joonas Koskela rakastaa rajuilmoja
SÄÄ Juhannuksen tienoilla yksi asia on kaikkien mielessä: sää. Ylen meteorologi Joonas Koskela, 24, nauttii pilvitason tapahtumista eniten silloin kun sääkartoilla näkyy hellettä ja ukkostakin.
Joonaksen paras juhannusmuisto liittyy lapsuuteen ja isovanhempien luokse Kotkaan. Kova myräkkä iski ja se nosti vedenpintaa monta kymmentä senttiä. Uimista se ei suinkaan estänyt, päinvastoin.
”Taisin olla silloin kymmenenvuotias. Vesi ulottui normaalisti vyötärölle, mutta silloin se nousi kaulaan asti. Tuuli oli myös rannassa hurja. Siellä oli mukava polskia serkkupojan kanssa, kun ilma oli kuitenkin lämmin”, Joonas kertoo.
Myrskyt ovat kiinnostaneet Joonasta jo pienestä pitäen.
”En tiedä mistä innostukseni rajuilmoihin on peräisin. Äiti on kertonut, että kun synnyin oli kova ukonilma. En ole ikinä pelännyt ukkosta. Silloin tällöin istutaan isän kanssa parvekkeella ihailemassa salamoita.”
Meteorologin työssä haastavinta on Joonaksen mukaan itse ennustuksen laatiminen. Suomi on sen verran kapea maa, että matalapaineiden liikkumista on usein hankala arvioida. Tutkakuvissakin näkyvät vain jo menneet tapahtumat, jotka antavat hieman viitteitä siitä mitä voisi olla tulossa jatkossa.
”Tylsää päivää ei kyllä töissä ole vielä ikinä ollut, satoi tai paistoi.”
Ennen auringonnousua
Aluksi kameran edessä oleminen jännitti Joonasta.
”En muista ensimmäisestä lähetyksestäni oikeastaan yhtään mitään. Minulla ei ollut mitään esiintymiskokemusta kun tulin Ylelle koekuvauksiin reilu vuosi sitten. Onneksi esiintymiseni on jo aika paljon kehittynyt.”
Fysiikan laitoksella Helsingin yliopistossa meteorologiaa opiskeleva Joonas herää aamuvuoroon puoli kolmelta aamuyöllä. Jotkut kollegat nousevat taksiin suoraan sängystä.
”Minun on pakko keittää kahvit ja syödä jotain, jotta olen tolkuissani. Usein myös luen netistä yöllä päivitettyjä uutisia.”
Varhaisissa työajoissa on omat viehättävät puolensa. Etenkin kesällä.
”Aamuyön työmatkat ovat ihan tunnelmallisia, kun aurinko on vasta nousemassa, eikä liikennettä juuri ole. Ja kun töistä pääsee puolen päivän aikaan ja ottaa kotona pienet päiväunet, päivä alkaa sen jälkeen ikään kuin alusta. Se on ihan hauskaa.”
Urheilijasta fyysikoksi
Kotikaupunkiinsa Kotkaan Joonas suuntaa yhä aika usein, ja näin kesäisin alla kulkee toisinaan 600-kuutioinen moottoripyörä. Vapaa-aikana Joonaksen voi löytää usein biljardisalilta.
”Harrastan moottoripyöräilyn lisäksi biljardia kilpatasolla.”
Kouluaikoina Joonas urheili kilpatasolla myös yleisurheilussa. Lajeina olivat pituushyppy, kolmiloikka ja sadan metrin juoksu.
”Olin aina ollut aika hyvä koulussa, mutta fysiikasta en ollut silloin ihan vakuuttunut. Treenatessa myös koulumotivaatio vähän kärsi. Lukiossa oli perjantaisin kaksi viimeistä tuntia fysiikkaa. Silloin sanoin kavereilleni, että minusta ei koskaan tule fyysikkoa. Kuinkas sitten kävikään”, Joonas nauraa.
Linda Martikainen