Mildred Pierce on televisiota parhaimmillaan

Jaa kaverilleTilaa Seura

Nyt on syytäkin olla ylpeä.

Kun näyttelijä Kate Winslet ja ohjaaja Todd Haynes kertovat Venetsian elokuvajuhlilla televisiosarjastaan Mildred Pierce, eivät asiat voisi olla juuri paremmin.

”Luin romaanin juuri kun lama alkoi. Kaikki siinä tuntui koskevan arkeamme ja ajatuksiamme – meidän aikaamme, vaikka se kirjoitettiin 70 vuotta sitten”, elokuvaohjaaja Haynes pohtii.

Mildred Pierce on loistava, sanovat kaikki. Tunnustuksia on riittänyt: sarja sai viisi Emmyä, mutta ehdokkuuksia peräti 21.

”En edes tiennyt, että Emmyissä on niin paljon kategorioita”, Haynes toteaa kuivan vitsikkäällä tavallaan.

Toisaalta Mildred Pierce hyväksyttiin sellaisenaan myös tärkeän Venetsian elokuvafestivaalin ohjelmistoon, vaikka kyseessä ei ole elokuva, vaan viisiosainen HBO-sarja.

HBO-tuotannot on totuttu jakamaan kaudesta toiseen jatkettaviin kestosarjoihin, Taistelutovereiden ja Pacificin kaltaisiin kymmenen osan spektaakkeleihin ja yhden osan televisioelokuviin. Mildred Pierce on ylpeästi minisarja, mutta:

”Tässä ei ole mitään miniä”, Kate Winslet paukauttaa.

”Ajattelin tämän olevan televisiotuotanto noin kolmen sekunnin ajan. Sitten suhtauduin siihen kuin mihin tahansa elokuvaan. Viiden tunnin kesto vaan on ylellisyys, jota elokuvissa ei ole.”

Tokaisujensa väliin brittinäyttelijä saa iskettyä v-sanan. Hän on nyt tosissaan – ja tyytyväisyydessään myös rento.
”Ikään kuin olisin muka astunut alemmas, elokuvista televisioon. Hei, meillä oli parhaat puvustajat, lavastajat, parhaat kaikki – ja Todd.”

Mildred Pierceä onkin syytä verrata huippuelokuviin, joissa Oscar-voittaja Winslet on totuttu näkemään. Sarja on äärimmäisen täsmällistä työtä niin tarinaltaan kuin estetiikaltaan. Missään ei ole haettu matalaa aitaa.

Haynes ei ole kaikille tuttu nimi, mutta hän on Yhdysvaltojen arvostetuimpia ohjaajia. Kaukana taivaasta on hänen elokuvistaan tunnetuin, Bob Dylan -tutkielma I’m Not There viimeisin.

”Mutta Mildred Pierce on nyt katsotuin”, Haynes julistaa.

Haynes tuntuu olevan haltioissaan televisiokerronnan mahdollisuuksista.

”Elokuva on aina tiivistelmä, eräänlainen uni. Yli viiden tunnin televisiosarjassa oli mahdollisuus kertoa tarina tavalla, joka saa katsojan kokemaan sen niin että hän todella eläisi henkilöiden mukana”, Haynes kuvailee.

”On tilaa nyansseille. Katsominen on romaanin lukemisen kaltaista.”

Niin, kuka on Mildred Pierce?

Eletään 1920-luvun lamakautta. Keskiluokkainen perheenäiti Mildred pitää kulisseja kasassa, kunnes aviomiehen uskottomuus käy liian ilmeiseksi.

Mies lähtee. Mildred nielee ylpeytensä ja menee salaa töihin tarjoilijaksi. Kyse ei ole sattumasta, kun hän keksii ryhtyä yksityisyrittäjäksi ja ravintoloitsijaksi. Saavutetusta keskiluokkaisuudesta on pidettävä kiinni.

Uusi rakastaja, uusi elämä, uusi elintaso. Eronnut Mildred menestyy vastoin odotuksia, mutta suhde aikuistuvaan Veda-tyttäreen etäistyy. Mildred rakastaa, mutta oopperalaulajaksi ryhtyvä tytär (aikuisroolissa Evan Rachel Wood) ei anna takaisin.
Toisaalta, onko äidin suhde menestyvään Vedaan pyyteetön? Winsletille tarina antoi huikean mahdollisuuden.

”Vuosisadasta toiseen ihmiset menevät naimisiin ja eroavat, saavat lapsia ja kamppailevat paremman elämän puolesta. Niin tulee aina olemaan”, näyttelijä miettii.

”Monimutkaiset roolihahmot vetävät minua puoleensa. Olen kokenut elämässäni paljon, joten hahmojenkin täytyy olla kompleksisia tai kiinnostukseni lopahtaa. Mitä ihminen kokee ja tuntee – se kiehtoo ja hämmästyttää aina.”

Winslet itse on tämän päivän menestyneimpiä naisnäyttelijöitä. Mutta 36-vuotiaana hän on jo eronnut kahdesti.

”Rehellisesti sanottuna elämässäni on ollut suuria ja ihania suhteita. On sattumaa, että olen päätynyt esittämään rooleja, jotka vaikuttavat kuin omaa elämääni matkivilta. Ei siitä ole kyse lainkaan.”

Mildred Piercen pohjana on James M. Cainin samanniminen romaani vuodelta 1941. Cain tunnetaan kovaksikeitetystä rikoskirjallisuudesta ja monen noir-elokuvan pohjana olleesta romaanista Postimies soittaa aina kahdesti. Mildred Pierce on psykologinen romaani toisiinsa kietoutuneista äidistä ja tyttärestä – samalla yhtä jännittävä kuin tiukimmat dekkarit.

Kirjasta on tehty aikalaiselokuvakin. Mildred Pierce – amerikkalainen nainen vuodelta 1945 on klassikko. Pääroolin esitti Joan Crawford. Ohjaaja Michael Curtiz oli  hieman aiemmin tehnyt Casablancan.

Haynesin näkemys on Curtizin elokuvaa lähempänä alkuperäistä kirjaa. Ollaan amerikkalaisen unelman ytimessä.
Menestys, asema ja valta ovat ankkuri, joista Mildred pitää kiinni – vaikkei hänellä olisi mitään.

”Mildred asettaa tyttärensä tulevaisuudelle valtavat odotukset. Mutta Veda on äitiään kohtaan lapsipaholainen”, ohjaaja Haynes arvioi.

”Tätä amerikkalainen unelma on: haluat siirtyä ylempään luokkaan, jotta lapsellasi olisi paremmat mahdollisuudet kuin itselläsi. Mildredin rakkaus on liikaa. Ongelma on niin juurtunut amerikkalaisiin arvoihin, että meistä jokainen tuntee sen. Tämä ei ole mikään poikkeama tai hulluutta. Mildred toiveineen on yhteistä kokemusmaailmamme.”

Sarjan surumielinen tunnusmusiikki paljastaa sen, että kyseessä on rikkinäisen ihmisen muotokuva – ei pahan, eikä typerän. Mildred Piercestä on vaikea sanoa pahaa sanaa.

”Haluamme kontrolloida kaikkea, mutta olemme kovin haavoittuvaisia. Ja mitä on todellinen rakkaus? Mildred rakastaa Vedaa, mutta siinä on jotain epätervettä ja pakkomielteistä. Hän täyttää aukkoja itsessään”, Winslet miettii.

”Mutta en koskaan esittäisi naista, joka on lopulta toivottoman rikki. Sellaisessa ei ole tarinaa.”
Tarina jää elämään: mitä me oikein tavoittelemme?

Rauhallinen Haynes määrittelee ydinongelman.

”Mildred tekee kaikkensa miellyttääkseen tytärtään ja saadakseen hänen rakkautensa. Hän haluaa Vedan aarteekseen. Äiti ei kerta kaikkiaan halua luopua tyttärestään.”

Haynes antoi minisarjalleen samantapaisen ilmeen kuin oli hänen 1970-luvun suosikkielokuvillaan, joissa ekspressionismi kohtasi psykologisen uskottavuuden ja kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden vaikutteet.

”Kummisedät, Chinatown ja Manaaja”, ohjaaja listaa.

Niissäkin on kyse samasta, rajallisuuden tunnistamisesta ennen kuin on liian myöhäistä.

”Joskus täytyy luopua. Se voi olla ainoa tapa tervehtyä itse.”

Kalle Kinnunen

Mildred Pierce alk. ti 17.4. klo. 21.00 TV1

X