Monen draaman katu

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Nyt sen kehtaa jo tunnustaa:  ”Vaikka Kotikadusta puhuttiin aluksi kolmen vuoden projektina, sarjasta kaavailtiin alusta asti päättymätöntä tarinaa, Suomen vastinetta Brittien Coronation Streetille ja Eastendersille”, Hannu Kahakorpi kertoo. 

Hänen aloitellessaan Kotikadun ensimmäisenä vastaavana tuottajana Suomessa oli nähty vuosikausia kestäneitä perhesarjoja, kuten 1960-luvun Heikki ja Kaija sekä Me Tammelat. Ilman määräaikaa tehty draamasarja oli silti uusi yritys. ”Jo kolmesta vuodesta puhumista pidettiin ylimielisenä.”

Nyt, yli 17 vuotta myöhemmin, Kotikadun 588:s ja viimeinen jakso esitetään 8. joulukuuta. Suurista suunnitelmista huolimatta sitä ei olisi arvannut lokakuussa 1995.

Kotikatu oli Ylen reaktio vuonna 1993 aloittaneen MTV3:n aiheuttamaan myllerrykseen. Uusi mainoskanava kahmi yleisöä ja onnistui myös kotimaisissa draamahankkeissaan. Puhtaista valkeista lakanoista (1993–96) tuli hitti.

Jopa 1,7 miljoonaa katsojaa kerännyttä Metsoloita (1993–95) esittänyt TV2 pärjäsi kiristyneessä sarjakilpailussa TV1:tä paremmin. Kotikadun oli määrä vahvistaa ykköskanavan draamaprofiilia. ”Ohjelmistopäällikkö Kari Kyrönseppä soitti minulle toukokuussa 1994 ja kysyi, kiinnostaisiko jatkuvajuonisen prime time -draaman tuottaminen”, Kahakorpi kertoo.

Kiinnostihan se, ja sarjan olemuksesta syntyi selkeä näkemys. Puhtaiden valkeiden lakanoiden nostalgiasta ja Metsoloiden maalaisidyllistä poiketen Kotikadun tuli olla ajankohtainen ja kaupunkilainen – siis helsinkiläinen. Hahmoja tarvittiin kolmesta sukupolvesta ja eri luokkakerroksista. Näin syntyivät Mäkimaan porvarisperhe ja heidän naapurissaan asuva pienyrittäjäperhe Luotolat. Realistisessa sarjassa seurattiin, miten he selviävät laman runtelemassa EU-Suomessa.

”Jatkuvajuonisen draaman on aina pohjimmiltaan kuvattava sitä, miten pieni ihminen löytää paikkansa, kun historian pyörä liikuttaa maailmaa.”

 

Kotikadun katsojatavoitteeksi asetettiin 600 000, mutta lokakuussa 1995 luvut olivat painuneet 450 000:een. Luisu pelästytti tuottajat. Ikuisuussuunnitelma vaati toteutuakseen tavoitteiden täyttämistä.

Kahakorpi ja Kyrönseppä kiinnittivät huomionsa käsikirjoitusprosessiin.

”Jatkuvajuoninen sarja tarvitsee kerrallaan noin kahdeksan juonta, joista puolet on menossa positiiviseen ja puolet negatiiviseen suuntaan.”

Alkuvaiheen juonissa pyöri onnettomuuksia, aviokriisejä ja telakan ay-kiistoja. Tasapainoa valvomaan päätettiin palkata uusi tekijä: käsikirjoittajien työtä ohjaava script editor. Kyrönseppä ehdotti hommaan juuri Metsoloista vapautunutta veteraanikäsikirjoittaja Carl Mestertonia.

”Calle auttoi himoaan hahmoja uskottavimmiksi ja hankkiutumaan eroon löysistä juonista.”

Mesterton teki Kotikatua kevääseen 1997 asti. Sinä aikana sarjan katsojakeskiarvo nousi 900 000:een. ”Jälkeenpäin näyttää ilman muuta siltä, että Calle tuli ja pelasti Kotikadun, mutta mikäs siinä.”

1990-luvun lopussa Kotikatu porskutti lamasta nousevan Suomen tahdissa: verevästä ajankuvasta tuli ilmiö ja Ylen näkyvin draamabrändi.

Kotikadun käsikirjoittajalista on komeaa luettavaa: Veikko Aaltonen, Aleksi Bardy, Johanna Hartikainen, Veli-Pekka Hänninen, Matti Kinnunen… Ohjaajina vierailivat esimerkiksi Lauri Törhönen ja Aku Louhimies. Näyttelijäkaartissakin vilisi tähtiä.

Tekijälistan perusteella ei arvaisi, että 2000-luvun loppupuolella Kotikatua kutsuttiin tuotantotiimissä myös ”suolakaivokseksi”. Niin kuitenkin oli, kertoo Marko Rauhala. Salattujen elämien taiteellinen johtaja houkuteltiin Kotikadun tuottajaksi syksyllä 2008. Hannu Kahakorpi oli jäänyt eläkkeelle vuonna 2005. Vähän ennen sitä sarja oli muuttanut Kaartinkaupungista Kallioon ja katsojaluvut olivat kääntyneet laskuun, jota Kahakorven seuraajat eivät olleet pystyneet oikaisemaan.

”Sanoin työhaastattelussa Kotikadun olevan etäinen, yleinen ja väritön”, Rauhala sanoo.

Rauhalan kaudella Kotikadulla tehtiin ennennäkemätön remontti. Viikoittaisesta 45-minuutin jaksosta siirryttiin kahteen 30-minuutin jaksoon. Jäykästä monikameratekniikasta siirryttiin elokuvista tuttuun yhden kameran käyttöön.

Suurin muutos tehtiin kuitenkin käsikirjoitukseen. 1990-luvun lopulla rajujakin käänteitä esitellyt sarja oli 2000-luvulla muuttunut varovaiseksi. Niin käy herkästi asemansa vakiinnuttaneelle sarjalle: vanhojen fanien menettämisen pelko estää muutokset, joita tuoreuden säilyttäminen edellyttäisi.

”Käsikirjoittajat olivat todella hyytyneet liikaan varovaisuuteen ja lähtivät innokkaasti uudistamaan sarjaa. Halusimme palauttaa sarjaan alkuaikojen ronskiuden ja raikkauden.”

Tulokset alkoivat näkyä keväällä 2009. Miespapin seksiseikkailut, pappivaimoa pettävä poliisi ja Kaarin Luotolan tekemä tuhopoltto nostivat Kotikadun katsojien suuttumuksen lööppeihin asti.

Kaikki eivät kuitenkaan muutosta kavahtaneet, päinvastoin. Vuonna 2009 Kotikadun kaksi jaksoa keräsivät viikossa keskimäärin yhteensä 1,2 miljoonaa katsojaa jo ennen uusintaesitystä. Samana vuonna Rauhala pokkasi sarjan kehittämisestä TV1:n ohjelmapalkinnon.

Silti kulisseissa kuohui. ”Koko ajan sai kuunnella hirveää urputusta”, Rauhala muistelee.

Hän syyttää huonosta ilmapiiristä Ylen epäselvää johtamisjärjestelmää, säästöpaineita ja lööppikohun aiheuttamaa paniikkireaktiota. ”He eivät tienneet, mitä minussa saivat, enkä minä tiennyt mihin menin”, Rauhala sanoo. 

Kahden vuoden jälkeen hän palasi Salattuihin elämiin. 

”Saimme tuotua Kotikatuun nykymaailman rajuutta ja arvaamattomuutta. Pysähtyneeseen lintukotoon tottuneiden katsojien silmissä muutos saattoi kuitenkin olla nopea.”

Arvaamattomuus  oli myös Svenska Teaternin dramaturgin paikalta Kotikadun tuottajaksi vuonna 2010 tulleen Marina Meinanderin mieleen.

”Halusin sarjaan maailmankuvan, jossa pahuutta ei voi ulkoistaa yhteisön ulkopuolelle, vaan sitä voi löytyä meistä kaikista”, hän sanoo. 

Meinander halusi kuitenkin pidentää juonien kaaria. ”Hahmojen piti muuttua niin hitaasti, että myös vastaavia muutoksia kokeneet katsojat pitäisivät niitä uskottavina.”

Rosoisuus ei nytkään karkoittanut katsojia: Kotikadun kaksi jaksoa kerää yhä noin 900 000 katsojaa viikossa. Silti Meinander sai lokakuussa 2011 kuulla, että sarjan tuotanto loppuu vuoden päästä.

Kahden pitkäjänteisen draamasarjan tekeminen käy Ylelle liian kalliiksi ja Kotikatu saa tehdä tilaa TV2:lla vuodesta 2009 pyörineelle Uudelle päivälle. Kuvitteelliseen Virtauksen pikkukaupunkiin sijoittuva sarja on kerännyt noin 300 000 katsojaa.

Ylen luovista sisällöistä vastaava johtaja Ville Vilén kertoo Kotikadun päättymien johtuvan ennen kaikkea siitä, että sarja on tullut ”elinkaarensa päähän”. Ratkaisusta paistaa kuitenkin myös Ylen puuhaama nuorennusleikkaus. ”Uusi päivä on oma projektinsa ja vastaa hyvin yhtiön tarpeeseen palvella myös nuorempia kohderyhmiä”, Vilén kertoo sähköpostitse.

Lähinnä yli 45-vuotiaisiin katsojiin vetoavan Kotikadun vetoapu tuntuu kuitenkin kelpaavan: marraskuussa paljastettiin, että Mirja Mäkimaan lääkärihahmo jatkaa elämäänsä Uudessa päivässä. 

Aika näyttää, seuraavatko Kotikadun fanit perässä.

Matti Rämö, kuvat YLE

Kotikatu to klo 18.20 ja pe klo 20.00 TV1. Uusinta la klo 17.05.
X