Muillekin kuin leffahulluille
TEEMAN ELOKUVAFESTIVAALI Elokuvafestivaaleilla kokoonnutaan valkokankaan ääreen. Monet maailman suurista festivaaleista esittelevät uutuuksia. Ne ovat myös taide-elokuvien tärkeimpiä lanseerauspaikkoja.
Osa festivaaleista on keskittynyt tiettyyn elokuvan lajiin. Suomessa esimerkiksi Rakkautta & Anarkiaa ja Espoo Ciné tarjoilevat laajasti tuoretta kansainvälistä laatuelokuvaa. Erikoistuneita ovat esimerkiksi Tampereen elokuvajuhlat, jossa painotus on lyhytelokuvissa, sekä Forssan mykkäelokuvafestivaalit.
Kuinka elokuvajuhla toimisi televisiossa? Keskiviikkona Teemalla käynnistyvä elokuvafestivaali tuo ruutuun maailman parhaan elokuvan sekä melko tuoreen Cannes-voittajan, mutta myös klassikkoja. Jokaisessa illassa on teema, esimerkiksi torstaina ”Yksinäisiä miehiä”. Sen alle kuuluvat Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä, Oscar-voittajadokumentti Nuorallakävelijä sekä A Single Man, jossa Colin Firth näyttelee rakastettunsa kuoleman masentamaa homomiestä.
Festivaali televisiossa on haaste, myöntää tapahtuman tuottaja Kati Sinisalo.
”Miten festivaali-idea toimii ruudussa viiteen päivään puristettuna? Alkavatko elokuvat käydä keskenään vuoropuhelua, näkyykö yhteyksiä, syntyykö oivalluksia?”, Sinisalo pohtii.
Inspiraatiota loi Mark Cousinsin sarja Elokuvan tarina, joka on pyörinyt Teemalla koko syksyn.
”Cousinsin sarjassa viehättää sen vapaasti assosioiva tapa lähestyä elokuvan historiaa. Kun sarja päättyy, festivaali jatkaa elokuvan tarinaa.”
Ohjelmistoon kuuluu myös Alfred Hitchcockin Vertigo. Kesällä se valittiin brittiläisen Sight & Sound -lehden arvovaltaisessa ammattilaisäänestyksessä kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi. Siis paikalle, jota vuosikymmenien ajan piti Orson Wellesin läpimurtotyö Citizen Kane.
”Aluksi tarkoitus oli esittää Hitchcockilta Psyko”, Sinisalo paljastaa.
”Se vaihtui, koska maailman paras elokuva -äänestykset ovat pöhköydessään hauska tapa lähestyä elokuvan historiaa.”
Elokuvan ja siitä innostuneen katsojan suhde on erilainen kuin muissa taidelajeissa.
”Kysymys maailman parhaasta maalauksesta tai kirjasta ei herätä vastaavia intohimoja. Vain rock-musiikin fanituksessa on jotain samaa. Siksi Vertigo sai festivaalin paraatipaikan.”
Vertigo on nähty televisiossa usein. Tyypillisempää festivaalihenkeä tapahtumaan tuo harvemmin nähty thaimaalainen elokuva. Apichatpong Weerasethakulin ohjaama Setä Boonmeen edelliset elämät sai Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon vuonna 2010, kun tuomaristoa johti fantasiamestari Tim Burton.
Weerasethakulin mielikuvituksellista ja liki kotikutoista elokuvaa ei Suomessa nähty edes dvd-levityksessä – ainoastaan Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla sekä Sodankylässä, jossa ohjaaja vierailikin.
”Setä Boonmee sopii samaan iltaan Vertigon kanssa, sillä kaikesta esteettis-kulttuuris-ajallis-maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta niissä on samoja teemoja: kuoleman rajan ylitys, rakastettujen aaveet, kaksoisolennot.”
On myös tosiasia, että kanavamäärän kasvusta huolimatta taide-elokuvalle on vain vähän tilaa.
”Setä Boonmee on niin outo elokuva, että tuskin sitä mikään muu tv-kanava Suomessa esittäisi”, Sinisalo summaa.
”Kuten kuvataiteilija-ohjaaja Eija-Liisa Ahtila sanoo haastattelussa ennen elokuvaa: monta kertaa joutui hämmästymään.”
Kotikatsomo on etäällä festivaalinäytösten tunnelmasta ja yhteisöllisyydestä. Siksi näytösten välissä on Festivaalipuhetta -osuuksia, joissa elokuvista kertovat niin tekijät ja kriitikot kuin leffahullutkin.
”Elokuvaharrastajaksi itsensä esitellyt Juuso Lehtonen sanoo festivaalin päätöselokuvasta Be Kind Rewind kauniisti: viime kädessä siinä pelastetaan maailma elokuvan avulla. Elokuvan ajan jokainen haluaa uskoa, että se olisi totta.”
Tietysti joulunalusaika on haastava festivaalille, joka pyytää keskittymään ja perustuu kokonaisuuksiin.
”Toisaalta se tarjoaa vaihtoehdon turhalle joulustressaamiselle. Oikeaa asennetta löytyy esimerkiksi Ohukaisen ja Paksukaisen Joulukuusikauppiaista”, Sinisalo sanoo.
Kalle Kinnunen
Teeman elokuvafestivaali ke 12.12.- su 16.12. Teema