Elokuva-arvio: Mustan laguunin hirviö on taidokkaasti kuvattu mustavalkoisen scifikauhun merkkiteos

Mustan laguunin hirviö -elokuvan tarinan ”hoopous” verhoutuu viehättävään kunnianhimoon.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kay Lawrence (Julie Adams) ei ole järin innoissaan suomuisen sammakkomiehen rakkaudellisista lähestymisyrityksistä scifikauhuleffassa Mustan laguunin hirviö.

Mustan laguunin hirviö -elokuvan tarinan ”hoopous” verhoutuu viehättävään kunnianhimoon.
Teksti:
Arto Pajukallio

Mustan laguunin hirviö on yhdysvaltalaiselokuva vuodelta 1954. Ohjaaja Jack Arnoldin ja tuottaja William Allandin yhteistyö synnytti 1950-luvulla useita mustavalkoisia scifikauhun merkkitöitä, joista tärkeimpiin kuuluu tämä kolmiulotteisena kuvattu hirviöseikkailu.

Alkudialogi kumartaa sekä uskonnolliselle luomisopille että darwinistiselle tieteelle: Jumala loi Maan, jonka luonnossa elämä miljoonien vuosien saatossa kehittyi.

Hirviö kömpii maan pinnalle

Tarinan tiedehenkilöt löytävät Amazonin sademetsien viidakoista ensin salaperäisen räpyläkäden, sitten vedestä nousevan, maan pinnalla takajaloillaan taapertavan ”suomuisen sammakkomiehen”.

Laguunin uumenissa asustava otus ihastuu seurueen naiseen, joka aikansa ja sukupuolensa edellyttämänä kiljuu kauhusta joka kerta olion nähdessään. Miehet puolustavat joko tiedettä tai väkivallan voimaa.

Vanhakantaisesti kauhuromanttisen pikkuklassikon hirviöhahmon uhka kiehtoo arkkityyppisyydellään. Muutenkin taidokkaasti kuvattu työ hiljenee pinnanalaisissa jaksoissaan ihastelemaan uinnin suloja ja vesielämän kauneutta kuin luontodokumentti.

Tarinan ”hoopous” verhoutuu viehättävään kunnianhimoon.

✪✪✪

Mustan laguunin hirviö, lauantai 6.4. klo 21.00, Teema & Fem

Lue myös: Elokuva-arvio: Muukalaiset ovat valloittaneet Maan Captive State -scifi-jännärissä

X