Elokuva-arvio: Visuaalisesti hienosti toteutettu scifi-elokuva Veden vartija kaatuu epädynaamiseen kerrontaan
Meikäläisittäin isoilla rahoilla purkitettu Saara Saarelan ohjaama dystopia-scifi-kuvaus karahti korpeen, sillä juonenkerronnan epädynaamisuus lamauttaa.
Kyynisen Sanjan (Mimosa Willamo) ja Norian (Saga Sarkola) ystävyys on uhattuna kun veden salaisuus uhkaa paljastua.
”Hei, mitä tapahtuu?”
Näin tokaisee teeseremoniasuvun jatkajaa Noriaa (Saga Sarkola) vakoilemaan tullut komentaja Taron (Lauri Tilkanen) elokuvassa Veden vartija. Samalla kohtaus johdattaa katsojan elokuvan epämääräisimpään vaiheeseen, noin tunnin kuluttua alusta.
Parin sadan vuoden päässä häämöttävässä diktatuurissa, Skandinavian unionissa, eläimiä ei enää ole. Filtteröityä vettä ei ole juuri lainkaan. Nuori teemestari Noria saa tiedon suvun salaisesta luolalähteestä, mutta myös vihiä, että systeemi pimittää pohjoisessa yhä virtaavien raikkaiden vesien olemassaolon.
Sarkolan Noriaan olisi pitänyt saada enemmän luonnetta, mutta Emmi Itärannan arvostetun Teemestarin kirjan maailmat on toteutettu vähintään hienosti. Kjell Lagerroos kuvaa. Nähdään rapistuneen virolaistaajaman ja tulevaisuuden teknologioiden sointuva yhteiskuva. Uraauurtava avaus, johon joikukin istuu.
***
Veden vartija, torstai 26.10. klo 21.10, Teema & Fem