Näyttelijä Saga Sarkola valitsi freelanceriuden vähentääkseen työelämän painetta: ”Haluan, että arjessani on jotain muutakin kuin työ”
Näyttelijä Saga Sarkola hankkiutui töihin apteekkiin, kun koronakevät koitti. Näyttelijäperheessä kasvanut Sarkola haluaa, että arjessa on muutakin kuin työ.
Näyttelijä Saga Sarkola sai eteensä koronapandemian tuomat haasteet melkein heti valmistuttuaan.
Saga Sarkola valmistui näyttelijäksi vuonna 2019 Tampereella.
”Päätin heti, että ryhdyn freelanceriksi. Minulta oli jo tulossa kaksi työtä: yksi sarja Ruotsissa ja Veden vartija -elokuva Suomessa. Ruotsinkielinen sarja onnistui, mutta elokuva siirtyi eteenpäin.
Olin ehtinyt haaveilla freelanceriuden myötä koittavasta vapaudesta, mutta sitten iski korona, joten minulla olikin kalenterissa yhtäkkiä aika tyhjää ja aika pitkän aikaa. Kaikki meni vähän eri tavalla kuin olin haaveillut.
Koronan sotkettua aikatauluja minulta loppuivat hiljalleen myös rahat. Olin jo ehtinyt muuttaa Helsinkiin keväällä 2019, koska halusin lähemmäs perhettäni ja ystäviäni.
Koronakeväänä 2020 sain ystävältäni tiedon, että voisin mennä myyjäksi apteekkiin. Siellä työskennellessäni sain kohdata kaikenlaisia ihmisiä ja tilanteita.
Opin, miten eri tavalla ihmiset käyttäytyivät ja tiskin takaa todella näin ihmisten pelon ja ahdistuneisuuden. Me jouduimme käyttämään töissä tietysti suojavarusteita ja muistan yhden mummon, joka tuli apteekkiin kaasunaamarissa. Siellä oli välillä hyvin dystooppinen meininki, vähän niin kuin Veden vartija -elokuvassakin.”
Kriisejä ehtii kyllä
”Usein ajatellaan, että pitäisi päästä tiettyyn pisteeseen vaikka ennen kuin täyttää 30 vuotta. Suorituspaineet voivat olla aika kovat. Koronan takia sain miettiä vielä lisää, että tulikohan tehtyä oikea päätös freelancerina.
Minua ei oikeastaan pelottanut tai ahdistanut se tilanne, koska olen vielä nuori ja vähän aikaa ollut alalla. Mitään rutiineja ei ollut ehtinyt muodostua. Kaikki tuntui tulevaisuuteni suhteen hyvin avoimelta. Ajattelin, että näitä kriisejä ehtii tulla vielä lisää.
Elämme kriisiytyvässä maailmassa, jossa kaikki eskaloituu yhä nopeammin ja nopeammin. Teen vain lyhyitä suunnitelmia ja tavoitteita ja yritän pysyä siinä, mikä tuntuu hyvältä nyt. Meidän alalla ohjeet ovat usein sellaiset, että heti valmistumisen jälkeen kannattaisi päästä kiinni suoraan työelämään.
Muistan, kun törmäsin kadulla yhteen vanhempaan kollegaan ja hän kysyi, että mitä töitä minulla on menossa. Ajattelin silloin, että haluan löytää muita asioita elämääni, jotka eivät liity pelkästään teatteriin. Freelancerius mahdollistaa sen. On ihanaa olla kiinnitykselläkin, mutta siinä kohtaa koin, että tarvitsin näkökulman vaihdosta.
Taustallani on myös kahden muun ihmisen kokemus alasta, koska olen kasvanut näyttelijöiden lapsena (äiti Jonna Järnefelt ja isä Asko Sarkola). Olen nähnyt, miten paljon he ovat tehneet töitä. Koulussa näin myös monia hyvin työorientoituneita tyyppejä, joita työ vei. Mielelläni olen ajoittain siinä työputkessakin, mutta oma psyykeeni kaipaa myös jotain muuta, kuten käsitöitä tai lentopalloa. Haluan, että arjessani on jotain muutakin kuin työ.”
Epävarmuus vapauden hintana
”Toivon, että jos näyttelijän työt loppuvat joskus, niin löydän jonkin toisen tien olla onnellinen. Olen hyvin ankara itselleni ja vaadin välillä paljon tosi paljon. Yritän koko ajan kuitenkin päästä pois suorittamisesta.
Haluan vaalia armollisuutta itseäni ja muita kohtaan. Yritän ajatella, että olen aina siinä kulloisessakin hetkessä yrittänyt parhaani. Suorittaminen näkyy kyllä siinä, että jos minulle tulee mahdollisuus tehdä kolmea työtä samaan aikaan niin totta kai sen teen. Viime keväänä kävi juuri niin ja olinkin sen jälkeen aika poikki.
Freelanceriudessa on armollista se, että töitä paiskitaan usein hiki hatussa muutama kuukausi, sitten yleensä helpottaa. Ymmärrän olevani myös järjettömän etuoikeutettu, että voin ottaa aina jossain vaiheessa itselleni tilaa ja aikaa.
Valitsin tämän tien siksi, että hermoja raastavan ja ahdistavan arjen toisessa päässä on vapaus, jonka eteen olen valmis tuntemaan epävarmuutta. Mietin paljon asioita järkevästi, mutta haluan tehdä myös päätöksiä pelkästä tunteesta, ja tämä on yksi niistä.
Olen jossain määrin aiemmin uskonut kohtaloon. Siihen, että jotkin asiat menevät kuten on tarkoitettu. Nykyään olen yhä enemmän kuitenkin sattuman kannalla.”