Näyttelijä Linnea Leino ei alistunut italialaiskylässä muottiin, jota hänen ulkonäöltään vaadittiin: ”Oman vapauden rajoittaminen oli aika järkytys”
Pienessä italialaisessa kyläyhteisössä Linnea Leinoa yritettiin laittaa eräänlaiseen muottiin, mutta hän ei taipunut. Sen seurauksena Leino tajusi oman vapautensa arvon.
Näyttelijä Linnea Leino vietti vuoden vaihto-oppilaana italialaisessa pikkukylässä.
Näyttelijä Linnea Leino lähti Italiaan vaihtoon 17-vuotiaana lukion ensimmäisen luokan jälkeen.
”Minulla oli vahva tunne siitä, että haluan elää ulkomailla. Isoveljeni olivat myös olleet vaihto-oppilaina, mutta tein oman lähtöpäätöksen vahvasti tunnepohjalta.
Muutin vuodeksi asumaan Pohjois-Italiassa sijaitsevaan pieneen kylään nimeltä Breda Cisoni. Se oli todellakin vain 700 hengen kylä. Halusin oppia hyvin italian kielen. Ranska minulla oli jo hyvin hallussa, koska olimme asuneet Ranskassa perheeni kanssa, kun olin pieni. Olin Helsingissä myös ranskalais-suomalaisessa koulussa.
Ranskan kielestä olikin paljon hyötyä heti aluksi. Ensimmäisen kuukauden aikana, kun en vielä puhunut italiaa, pärjäsin taskusanakirjalla ja lisäämällä ranskankielisten sanojen loppuun o- tai a-kirjaimen.
Pappi oli kylän päätyyppi. Lähes kaikki asiat pyörivät kirkon ympärillä. Kirkon vieressä oli rakennus, jossa järjestettiin kylän tapahtumia. Samalla se oli eräänlainen nuorisotalo.
Sunnuntaisin pappi tapasi siellä eri ikäryhmiä, jolloin laitettiin porukalla papin kanssa ruokaa ja syötiin. Voisin valehtelematta sanoa, että söin sen vuoden aikana joka ikinen päivä pastaa. Ja jos ei ollut pastaa, niin sitten pizzaa.
Ensimmäinen asia, joka minulle kerrottiin kun saavuin kylään oli se, että sillä alueella oli enemmän sikoja kuin ihmisiä. Ajatus upeista viinitarhoista jäi. Asuin peltojen ja sikaloiden keskellä.
Lähellä kylää oli vähän suurempi paikka, Sabbioneta, joka on Unescon maailmanperintökohde. Se oli upea paikka, jolla on paljon historiaa.”
Ulkonäkö suurennuslasin alla
”Minusta tuntuu, että opin tosi paljon itsestäni sen jälkeen, kun tulin Italiasta takaisin. Se pieni kyläyhteisö oli aika armoton. Siellä piti näyttää tietynlaiselta ja ulkonäköä tai asua saatettiin kommentoida aika kovaa.
Minun olisi ehdottomasti esimerkiksi pitänyt käydä solariumissa. Heidän mielestään olin aivan liian kalpea. Joskus he pitivät kasvojeni vieressä vertailun vuoksi valkoista paperia ja nauroivat.
Toinen asia, josta sain kuulla oli se, että minun olisi pitänyt olla muiden lailla karvattomampi. Se oli tosi yllättävää. Minun olisi pitänyt poistaa käsikarvani, joista he saivat huvin aihetta. Pidin kuitenkin pintani, enkä suostunut siihen. Rajansa kaikella!
Vaatetusta vähän muutin, sillä hametta ei voinut missään nimessä laittaa kouluun. Kun kerran laitoin, sain todella paljon kummastelua.
Palattuani Suomeen tajusin, että olin sen vuoden aikana pienentynyt ja käpertynyt vähän itseeni, laittanut itseäni johonkin muottiin. Suomessa ymmärsin, että täällä pystyn olemaan paljon vapaammin ja juuri sen näköinen kuin haluan.
En pysty edes kuvittelemaan millaisia olisi elää niin, että koko ajan syrjittäisiin tai yritettäisiin laittaa johonkin muottiin. Minulle jo tuo pieni vuoden kokemus teininä oli aika raskas. Nuorelle, Helsingistä tulevalle ihmiselle se oman vapauden rajoittaminen oli aika järkytys.”
Oppeja ulkomailta
”Tunne siitä, että halusin tutustua maailmaan ja kokea muita kulttuureita maan sisältä käsin oli kuitenkin hyvin vahva. On hyvin eri asia käydä lomamatkalla jossain kuin elää maan arkea. En vaihtaisi kokemustani pois mistään hinnasta.
Olen syntynyt Suomessa, mutta muutimme Ranskaan isäni töiden vuoksi, kun olin noin kuusivuotias. Minulla on tosi paljon rakkaita muistoja siltä ajalta. Aloitin Ranskassa koulunkäynnin täysin ranskalaisessa koulussa eli pääsin suoraan kielikylpyyn. Ranskassa koulu aloitetaan vuotta aiemmin kuin Suomessa.
Jännitin koulua ihan hirveästi aluksi, mutta ensimmäisen vuoden opettajani oli aivan ihana. Muistan useampia aamuja, jolloin äitini joutui viemään minut koululuokkaan asti, kun minä kiljuin, huusin ja pidin äidistä kiinni. Opettajalla oli iso karkkilaatikko ja hän houkutteli minut karkeilla omalle paikalle.”
”Putouksesta on niin hyvät muistot! Mukana oleva Maaria Nuoranne on yksi parhaista ystävistäni”, kutsuvieraana paikalla ollut näyttelijä Linnea Leino totesi. © Tiia Ahjotuli