Teksti:
Seuran toimitus

SARJA Antiikkia, antiikkia -ohjelma palaa ruutuun tyylikkäästi uudistettuna. Oliver Backman, 38, aloittaa innoissaan pestinsä ohjelman uutena designin ja pop-antiikin asiantuntijana.

Keräily ja kiinnostus antiikkiin kulkevat miehellä suvussa. Esimerkiksi isoveli, juontaja-näyttelijä Lorenz Backman, omistaa kadehdittavan hienon tinasotilaskokoelman. Veljekset valoivat lapsena itse omat tinasotilaansa.

”Vaarillamme oli tosi upeat tinasotilaiden valmistusmuotit. Sulatimme tinamassaa takan edessä ja valutimme muotteihin. Tinasotilaat eivät tosin taida enää tämän päivän lapsista olla se kuumin juttu. Luulen, että niitä hienoimpia tinasotilaita ilmestyy kohta markkinoille kuusikymppisten miesten kätköistä.”

Backmanin vankan tietämyksen taustalla ovat muun muassa opiskelu Taideteollisessa korkeakoulussa sekä vuodet Hagelstamin huutokauppakamarilla.

”Toivon, että tuon ohjelmaan vähän toisenlaista perspektiiviä varsinkin pop-antiikin suhteen. Sillä tarkoitetaan 1950–70-luvuilla valmistettuja esineitä, joissa yhdistyvät viihdeteollisuus ja kertakäyttökulttuuri.”

Maailmassa piisaa tavaraa. Sen arvoa ei voi aina mitata rahassa.

”Tärkeintä olisikin saada ihmiset tajuamaan, että on paljon hienoja juttuja, jotka eivät oi­keas­taan maksa mitään, mutta niiden arvo säilyy”, Oliver Backman sanoo.

Vanhan arvotavaran todellista hintaa on vaikea itse määrittää. Yksi ohjenuora Backmanilla on: toimivasta esineestä maksetaan aina paremmin kuin rikkinäisestä. Mummolta perityllä antiikkikellolla ei tee juuri mitään, jolleivät sen viisarit liiku.

”Pop-antiikki on tosi kestävää, sillä siihen aikaan tavaroissa käytettiin paksua muovia, joka kestää käyttöä. Tänä päivänä tavaroiden elinkaari on usein vain muutaman vuoden, elektroniikassa vielä vähemmän”, Backman harmittelee.

Huutokaupoissa jokainen voi tehdä loistavia hankintoja, eikä tilaisuuksiin tarvitse mennä tuhansia taskussaan. Arvohuutokauppoja järjestetään muutamia kertoja vuodessa, mutta kuukausihuutokaupoissa hinnat vaihtelevat muutamasta kympistä tuhansiin euroihin.

”Ja ennen huutokauppaa voi netissä käydä tekemässä ennakkotarjouksen.”

Keräilyä harrastaessa voi käsiin päätyä mitä ihmeellisimpiä asioi­ta toiselta puolen maapalloa. Ensimmäisestä huutokaupastaan Oliver kertoi löytäneensä ison, messinkisen teltanlämmittimen Pohjois-Afrikan suunnalta. Painavan lämmittimen matkakertomusta voi vain kuvitella.

”Se on ehkä päätynyt Suomeen diplomaattiteitse. Tällä hetkellä se toimittaa kotona kukkaruukun virkaa. Siinä kasvaa kiinanruusu.”

Tärkeisiin aarteisiin myös kiintyy. Oliver tunnustaa olevansa huono myymään mitään, joten kaikki hankittu tavara on melko tarkoin harkittua. Yleensähän antiikin keräilijän ostokset ovat enemmän tai vähemmän heräteostoksia.

”Pyrin siihen, että jos innostun jostakin jutusta, niin en osta sitä heti. Annan sille hieman aikaa ja mietin hankintaa uudelleen yhden nukutun yön jälkeen.”

Luonnonystävänä Backman on oppinut tietoiseen kuluttamiseen ja ympäristön kun­nioit­tamiseen. Monipuoliset kä­dentaidot ovat vuosien saatossa olleet hyödyksi, kun rikki mennyttä tavaraa on pitänyt korjata tai kunnostaa. Uusavuttomuus on Backmanin mielestä surullista.

”Polkupyöräkin voi päätyä roskalavalle, jollei sen sisäkumia osata vaihtaa. Se on todella murheellista.”

Oliver Backmanin lähipiiri suhtautuu suopeasti antiikkiharrastukseen. 

”Ainoa, mitä en ole toistaiseksi saanut tuoda kotiin, on ollut pramea pöytäpendyyli. Siinä tuli jostakin syystä raja vastaan.” 

Linda Martikainen

Antiikkia, antiikkia su 1.6. klo 20.00 TV1

X