Pohjoisen sankareita
Vuonna 2010 tuli ensi-iltaan kaksi suomalaista elokuvaa, jotka sijoittuvat Lappiin ja sekoittavat lajityyppejä. Vuoden katsotuin elokuva oli Napapiirin sankarit, jossa kolme hulttiota (Jussi Vatanen, Jasper Pääkkönen ja Timo Lavikainen) etsivät digiboksia kaamoksen keskellä.
Joulupukkisatu Rare Exports taas oli todellinen yllättäjä. Kauhuaineksia ja huumoria yhdistelevä seikkailu ylitti kaikki odotukset ja veti katsomoita täyteen, vaikka yksikään aiempi kotimainen fantasiaelokuva ei ole ollut menestys, lastenleffoja lukuunottamatta. Pääosissa nähtiin Jorma Tommila, hänen poikansa Onni, sekä Tommi Korpela.
Elokuvia yhdistää se, että ne kiinnostivat myös kansainvälisesti. Sekä se, että molempien ohjaajat ovat syntyneet vuonna 1976.
Heidän seuraavia elokuviaan odotetaan jännityksellä. Dome Karukosken seuraaja Napapiirin sankareille on Leijonasydän. Se on tarina uusnatsista, jonka tyttöystävän pieni poika on mulatti. Jalmari Helander puolestaan kuvaa seuraavan seikkailuelokuvansa pääasiassa englanniksi, ja useissa eri maissa.
Kolme tunaroivaa, työtöntä kaveria Lapissa. Janne (Vatanen) saa tyttöystävältään Inarilta (Pamela Tola) uhkavaatimuksen: jos et saa minulle illaksi digiboksia, me eroamme. Ero ei kuulosta katsojastakaan huonolta ajatukselta.
Jos Napapiirin sankareista kerrotaan vain päähenkilöiden tilanne, se kuulostaa melkoisen karulta. Tarinaan kuitenkin tullaan hirtehishuumorilla, ja realismin rajoja rikotaan luontevasti.
”Janne kärsii häpeästä ja joutuu elokuvan aikana kohtaamaan sen useaan otteeseen. Taakkoina ovat Inarin entinen poikaystävä, appiukon asenne sekä omat lupaukset. Häpeää Janne peittelee huumorin tai suurentelun keinoin”, ohjaaja miettii.
Silti Napapiirin sankarit, tekijöiden kesken tuttavallisesti Napis, on Karukoskelle komedia.
”Skandinaavisen tyylin musta komedia”, hän tarkentaa.
Yksi elokuva-alan totuus on se, etteivät komediat helposti ylitä kieli- ja kulttuurirajoja. Ei Suomessakaan nähdä juuri muita kuin suomalaisia ja englanninkielisiä komedioita. Mutta Napis on levitetty jo kymmenkunnassa maassa. Kansainvälisiä kuvioita Karukoski luonnehtii pieniksi, mutta kivoiksi.
”Ranska ja Saksa olivat isoimmat teatterilevitysmaat. Ranskan tulos on ihan tyydyttävä, mutta salaa toivoin enemmän.”
Nyt Napapiirin sankareihin voi viitata kansainvälisissä rahoitusneuvotteluissa. Karukoski arvioi kiinnostuksen syyksi sen, että elokuvan teemat ovat yleismaailmallisia.
”Lannistuminen, työttömyys, luovuttaminen, alkoholismi, syrjäytyminen. Ne ovat nykypäivän miehille yhteisiä. Valencian festareilla 700 katsojaa nauroi ja taputti. Kohdeyleisöllä oli sellainen 40 prosentin työttömyys”, hän kertoo.
”Euroopassa ylpeys rakentuu menestymisen varaan. Kun menetät työpaikan, menetät mahdollisuuden ylpeyteen. Suuret lamamaat Espanja, Portugali ja Irlanti ovat rakastaneet elokuvaa.”
Menestys maailmalla ei ole itseisarvo, mutta se auttaa muitakin suomalaisia elokuvantekijöitä.
”Kansainvälistymisen myötä saadaan isommat budjetit, mikä avaa mahdollisuuksia tehdä niitä pöytälaatikossa lojuvia elokuvia, joita on pidetty liian kalliina Suomeen.”
Yksi esimerkikki rohkeasta kokeilemisesta on Rare Exports, jonka Jalmari Helander ideoi jo vuosia sitten. Hän ohjasi mainoksia, ja tuotantofirmassa päätettiin tehdä asiakkaille vuoden 2003 jouluksi vähän erilainen lahja, lyhytelokuva Rare Exports, Inc. Siinä Lapista metsästetään eräänlaisia hirviöitä, jotka koulutuksen jälkeen myydään joulupukeiksi ympäri maailmaa.
Tarina kasvoi Helanderin mielessä. Lopulta pitkän elokuvan tekeminen näytti mahdolliselta.
”Pitkä Rare Exports oli sikäli helppo kirjoittaa, että idea oli hautunut päässäni niin pitkään. Tarina vain tuli paperille”, Helander sanoo.
”Tekeminen ei ole mitään huvittelua. Kun ohjaan, jäljen pitää olla niin hyvää kuin ikinä mahdollista.”
Kahden miljoonan euron budjetilla syntyi elokuva, joka näyttää monta kertaa kallimmalta. Se pääsi teatterilevitykseen parissakymmenessä maassa. Työtarjouksia saapui Hollywoodistakin, ja Helander teki sopimuksen amerikkalaisen agentuurin kanssa. Sitten hän palasi kotiin Tuusulaan ja sulkeutui työhuoneeseensa.
”Odotan, että pääsen julkistamaan uuden leffani”, Helander sanoo. Hän on pyöritellyt ideaa tuottaja Petri Jokirannan kanssa Rare Exportsin valmistumisesta asti.
”Viimeistelen käsikirjoitusta vielä. Kirjoitan, kirjoitan ja kirjoitan.”
Elokuva kuvataan vuonna 2013.
Rare Exportsia seurasi toinen erikoinen suomalaistuotanto. Helander näki tieteiskomedia Iron Skyn sen maailmanensi-illassa Berliinin elokuvajuhlilla.
”Nämä elokuvat kertovat maailmalle, että Suomessakin tehdään kaikenlaisia elokuvia, ei vain perinteistä draamaa”, Helander sanoo.
Karukoski on täsmälleen samaa mieltä.
”Povasin Rare Exportsille menestystä ja voitin pari vetoakin sen katsojamäärästä, koska skeptikoita löytyi. Suomalainen elokuva tarvitsee monimuotoisuutta ja elokuvia erilaisille yleisöille.”
Persoonalliset elokuvat menestyvät, eikä Hollywoodin kanssa voi kilpailla.
”Napiksen menestyksen salaisuus ulkomailla on se, että se on todella suomalainen”, Karukoski summaa.
”Se kertoo suomalaisista ja kasvaa sitä kautta universaaliksi. Komediat, jotka yrittävät imitoida jenkkejä, mutta tehdään pienemmin resurssein – eivät ne koskaan toimi.”
Helander aikoo katsoa Rare Exportsin televisiosta, kun se esitetään aatonaatonaattona.
”Toivoisin, että se näytettäisiin joka joulu, aina Lumiukko-animaation jälkeen.”
Se on vitsi. Rare Exports on sen verran hurja, että ikäraja on K–12.
Napapiirin sankarit taas esitetään uudenvuodenpäivänä, ja se on ohjaaja Karukosken mielestä erinomainen paikka.
”Elokuvassa on monta uutta alkua, konkreettista ja symbolista. Ja ehkä se sopii dagen efter -elokuvaksikin.”
Kalle Kinnunen
Rare Exports la 22.12. klo 22.05 TV2
Napapiirin sankarit ti 1.1. klo 22.05 TV2