Kotimainen kauhu vakuuttaa: Hirviön unet -podcastissa kuljeskellaan Kokkolassa ja Kainuun korvessa

Suomalaisten kauhuelokuvien määrässä ei juurikaan ole hurraamista. Sen sijaan radiossa kyseinen lajityyppi voi runsaanlaisesti.

Yle Areenasta löytyy monia hienoja kauhukuunnelmia vuosien varrelta, kuten esimerkiksi tunnustettujen kirjailijoiden novelleihin perustuva minisarja Myöhäjutut tai William Gibsonin kynästä lähtöisin oleva kyberpunk-klassikko Neurovelho.

Genren uusimpia tulokkaita on kymmenosainen Hirviön unet. Ville Koskivaaran kirjoittama ja Mirkka Kallion ohjaama sarja on vuodelta 2021 ja edustaa maisemaltaan vahvasti suomalaista kauhua. Tarinassa liikutaan muun muassa Kokkolassa ja Kainuun korvessa sekä tutustutaan outoon uskonlahkoon.

Kaikki alkaa kuitenkin siitä, kun toimittaja Tuisku Seppälä (Kreeta Salminen) on tekemässä podcastia unista. Hän haastattelee vanhaa ystäväänsä Eetu Tarvaalaa (Santeri Helinheimo-Mäntylä), joka huomaa kävelevänsä unissaan myös päivisin. Lopulta Eetu katoaa jäljettömiin, ja Tuiskun epäilyt suuntautuvat tämän outoon vaimoon Rauniin (Oona Airola).

Hirviön unet etenee käänteiden voimalla

Sarjan rakenne on kuin podcast podcastissa. Pseudodokumentaarinen lähestymistapa tuokin tarinaan tietynlaista aitouden tuntua. Aivan kuin tämä kaikki tapahtuisi oikeasti omaa podcastiaan tekevälle Yleisradion toimittajalle.

Käänteitä on paljon, ja niiden kautta tarina kulkee sujuvasti eteenpäin. Unet ovat aina olleet kauhutarinoiden peruskuvastoa, ja tällä kertaa niiden tarjoamia mahdollisuuksia osataan käyttää hyvinkin tehokkaasti.

Lovecraftimainen kosminen kauhu on käsinkosketeltavasti läsnä, mutta vaikutusta on otettu myös muun muassa Don Siegelin kauhuklassikosta Varastetut ihmiset (1959).

Juonensa lisäksi Hirviön unet vetoaa tunnelmallaan. Erityisesti Jorma Kaulasen äänisuunnittelu onnistuu kaivamaan kaikki kuulijan mielessä kytevät pelontunteet esiin. Näyttelijäohjaus on tarkkaan harkittua pienempiäkin rooleja myöten. Kaiken kaikkiaan tekijöillä on vahva genren taju.