Pupuja tappamassa

Villiintyneet kesyjen kanien jälkeläiset nousivat ongelmaksi pääkaupunkiseudulla muutama vuosi sitten. Koska kani on tehokas lisääntymään, on kannoista tullut niin suuria, ettei niiden sääntely ole enää helppoa. Joidenkin mielestä nykyiset pyyntimenetelmät ovat niin tehottomia, ettei niillä ole mitään vaikutusta kanikantaan.

Kanien kaupunkimetsästystä seuraava dokumentti keskittyy kaniongelman ratkomisen ohella metsästyskulttuurin kuvaamiseen. Urbaanit metsästäjät kyttäilevät saalista talvisessa Helsingin tutuissa maisemissa. Jousien ja pyssyjen jälkeen pyynnin pääpaino siirtyy frettien kanssa suoritettavaan verkkopyyntiin.

Kiinniottotilanteita näytetään liukuhihnalta. Vähempikin olisi riittänyt. Aleksis Kiven koulun pihalta kuuluu lapsen toive: ”Päästä se vapaaksi.” Näin ei käy, vaan kalikka kalahtaa taas kanin päähän.
Metsästäjät tekevät tappotyön päättäväisesti, mutta mahdollisemman vähän tuskaa tuottaen. Luonnossa kohtalo olisi usein paljon pahempi. Kuolema petoeläimen kynsissä tai tautien riuduttama olisi kanille paljon tuskallisempaa.

Helsingin kaupungin arvion mukaan kanien aiheuttamat kulut ovat puolen miljoonan euron luokkaa vuosittain. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä kuinka pahaa jälkeä ne saavat aikaan. Kanit jyrsivät ilmeisen tehokkaasti puiden ja koristekasvien rungot rikki. Tuhoja ei dokumentissa pahemmin esitellä. Sen sijaan kaniongelman kannalta irrallisesti esitellään metsästysharrastusta yleisemmin. Esimerkiksi Juho-pojan kasvutarina metsästäjäksi saa paljon tilaa.

Pupujen kohtaloa surevia voi lohduttaa se, että ruumiit menevät hyvään tarkoitukseen. Niistä tulee Korkeasaaren petojen ruokaa.

Onnimanni Liukkonen 

Dokumenttiprojekti: Jahti TV1 klo 21.30