Teksti:
Seuran toimitus

DRAAMAELOKUVA Matti Sokan ainoa pitkä elokuva Musta Lumikki (1971) on heiveröisen hauras esikoinen. Teemassa sen sijaan on miettimistä.

Musta Lumikki kertoo sairaalaympäristössä syttyvästä, roturajat ylittävästä romanssista. Tummaihoiset henkilöt olivat siihen saakka olleet elokuvissa lähinnä ihmettelyn ja karrikoinnin aiheina. Poikkeuksena murjaanityyppiseen kohteluun tulee mieleen Risto Jarvan Yö vai päivä (1962), jossa Numidia Vaillant näytteli maailman paikalliskulttuureja tutkivan professorin eleganttia assistenttia.

Valtavirrassa taas syntyi vielä vuonna 1960 elokuva nimeltä Pekka ja Pätkä neekereinä.

Mustassa Lumikissa sivulliset viljelevät runsaasti n-sanaa silmittömässä loukkaamistarkoituksessa. Toisaalta leffa käy Yön vai päivän tavoin lähellä akateemista maailmaakin, sillä suhteen toisena osapuolena on somalitaustainen Adam Osman (Eugene Holman), joka valmistuu lääkäriksi. Suhteen toinen puolisko on sairaanhoitaja Satu Santala (Ulla Kivipato).

Improvisaatiohenkisissä kohtauksissa moni sivuosanesittäjä näyttelee tökerösti, mutta Holman ja Kivipato ovat täysin herkkiä ja luontevia, jopa valloittavia. Kivipato myös käsikirjoitti rasismikuvauksen yhdessä ohjaaja Sokan kanssa. Amerikkalainen Holman löytyi Helsingin yliopistolta. Hän opiskeli siellä kieliä, nykyään hän opettaa siellä.

Miehen somalilaisuus on karkeudessaankin kiinnostavan elokuvan erikoinen sattuma. Pakolaisiahan saapui Somaliasta Suomeen vasta reilusti myöhemmin.

Jussi Karjalainen

(Suomi 1971) 77 min. O: Matti Sokka. P: Ulla Kivipato, Eugene Holman, Eriikka Magnusson.

Kino Suomi: Musta Lumikki, to 26.9. klo 21.45 Teema

X