Seela Sella on uuden lastensarjan pahis
LASTENSARJA ”Ihanaa. Minä tykkäsin aivan kauheasti”, naurahtaa Seela Sella, kun häneltä kysyy, miltä tuntui tehdä lasten tieteissarjaa vuonna 2014. Ihan sama -sarjassa hänet nähdään Helle Häviönä, hurjana superrikollisena, jonka jäljille poliisi ei tunnu pääsevän millään.
Sella nauttii lapsille näyttelemisestä, vaikka se onkin haastavaa:
”Pennut ovat aitoja. Heitä ei kiinnosta yhtään, kuka roolin näyttelee, vain se näyttelijäsuoritus merkitsee. Pienillä eleillä voi ruokkia lasten mielikuvitusta, jotta heidät saa mukaan illuusioon.”
Sella uskoo, että sarja kiinnostaa juuri tämän hetken nuoria. Siitä löytyy paljon samastumisen kohteita, toisin kuin ehkä Prinsessa Ruususen kaltaisista klassikkosaduista, joiden symboliikka on hieman erilaista. Vertailukohtakin löytyy:
”Kun luin käsikirjoituksen ensimmäisen kerran, sanoin harjoituksissa, että tämähän on kuin suomalainen Harry Potter.”
Jo kauan sitten eläkeiän saavuttanut Sella ei paljon laakereillaan lepää. Ihan sama -sarjan lisäksi aktiivisena pitävät Kansallisteatterin syysohjelmistossa ensi-iltansa saavan Vanja-enon harjoitukset. Mistä tämä kaikki energia löytyy?
”Sen kun osaisi yksinkertaisesti selittää. Työhetki sytyttää. Tämän ikäisenä voi jo vähän nauttia näyttelemisestä, kun ei tarvitse enää kauheasti jännittää.”
Menneitä roolitöitään Sella ei kauheasti halua muistella. Hän elää tässä ja nyt:
”Näyttelijä on rakennettu niin, että se ei elä niissä vanhoissa jutuissa. Näyttelijä elää tässä hetkessä. Aina pitää olla valmiina olemaan läsnä seuraavaa ottoa varten.”
Muistelu tapahtuukin muiden uraa seuraamalla. Sella kertoo, että tulee varmasti seuraamaan tämän sarjan nuorten näyttelijöiden uraa jatkossa. Aivan samoin kävi 1970-luvulla, kun hän teki yhteistyötä nuoren Susanna Haaviston kanssa.
”Aina kun olemme Susannan kanssa nähneet vuosien varrella, niin tulee palattua siihen tutustumisen aikaan. Uskon, että näiden pentujen kanssa käy samalla tavalla.”
Sella tiesi jo lapsena, mitä elämältään halusi.
”Kuten suurin osa tämän sarjan nuorista, minäkin olen aina halunnut esiintyä. Päivääkään en ole ammatinvalintaani katunut, vaikka monta kertaa olen itkenyt. Se itkukin kuuluu asiaan.”
Terve itsetunto on näyttelijälle tärkeää. Sella kertoo, että uran ylä- ja alamäissä ego ei saa karata liian isoksi, eikä toisaalta haukuista pidä turhan paljon ahdistua. Kateudestakaan ei ole mitään hyötyä.
”Toisen hyvyys ei vie itseltäsi mitään pois. Kun näen upeita näyttelijäsuorituksia, alan ihailla niitä ja saan niistä energiaa. Tällä alalla jokainen tekee oman persoonansa kautta työtä. Toista samanlaista kuin minä ei ole. Olen ainutkertainen, eikä minun tarvitse olla mitään muuta.”
Uransa 1950- ja 60-luvun taitteessa aloittanut Sella kokee, että näyttelijäntyö on vuosien varrella muuttunut.
”Ennen näyttelijä oli ohjaajan armoilla. Ohjaaja oli suuri auktoriteetti. Omia mielipiteitä ei paljon tullut kerrottua. Nykyisin tehdään ehdottomasti ryhmätyötä, ja näyttelijän pitää ottaa suurempi vastuu omasta työstään. Pitää uskaltaa kysyä, miksi joku asia tehdään niin kuin se tehdään.”
Jos Seela Sellan roolihahmo on ilkeiden ajatustensa näköinen ihminen, niin samaa ei voi sanoa näyttelijästä itsestään. Iloisen, pirteän ja terävästi ajattelevan ihmisen sielunmaisema löytyy aivan skaalan toisesta päästä.
Onnimanni Liukkonen
Ihan sama, pe 18.4. klo 20.00 TV2