Skinheadit, modit, punkkarit ja duunariarki

Vuonna 1986 Chris de Burgh oli listaykkönen, Top Gun täytti elokuvateatterit ja Iso-Britanniassa oli 3,4 miljoonaa työtöntä, kerrotaan televisiosarja This is England ’86:n dvd-kannessa. Sarjan synnyn kannalta olennaisin tieto on, että sen ohjaaja Shane Meadows oli tuolloin – vuonna 1986 – 14-vuotias.

Kehys on ilmiselvästi elämäkerrallinen: yksi päähenkilöistä, Thomas Turgoosen näyttelemä Shaun Field on ohjaaja Meadowsin omakuva. Turgoose ja Meadows ovat jopa melko lailla saman näköisiä kaalipäitä.

Meadowsin juuret ovat työväenluokassa ja skinhead-kulttuurissa. Hän oli koulukiusattu rekkakuskin poika – ei siis kovin todennäköinen tuleva elokuvaohjaaja. Leffantekoon hän lähti parikymppisenä aluksi ihan harrastuspohjalta.

Shaunin fiktiivinen tarina alkaa ennen ´88-sarjaa nähtävässä elokuvassa This is England, joka tapahtuu vuonna 1983. Siinä esitellään isänsä Falklandin sodassa  menettänyt ujo poika. Hän löytää kavereita itseään hieman vanhemmista skinaripiireistä, joissa kuunnellaan reggaeta ja poltetaan pilveä.

Skinhead-kulttuuriin usein yhdistetty rasismi on käärme paratiisissa. Meadows näyttää, kuinka uusnatsiaatteet vetivät turhautuneita nuoria puoleensa.

Elokuvaa seuranneet televisiosarjat This is England ’86 ja This is England ’88 vievät Shaunin ja kaverien tarinaa skinhead-kulttuurista mod-tyylin uuteen tulemiseen. Teini-iässä Shaun ei enää ole pelkkä surullinen sivustakatsoja.

Meadowsin 1980-luku on yhdistelmä alakulttuurin nostalgiaa, brittiperinteen mukaista keittiörealismia sekä hyvää musiikkia. ’86-sarjassa taustalla soivat esimerkiksi The Jam, The Smiths ja The Style Council.

Suurin kerronnallinen vahvuus on se eletyn elämän tuntu, jonka Meadows vaivattomasti ja vaivihkaa yhdistää sosiopoliittisiin ajatuksiin. Margaret Thatcherin kovan talouslinjan seurauksista ei tarvitse puhua ääneen. Ne ovat läsnä kaikkialla.

Päähenkilöille perimmäinen ja välteltävä kysymys on se, mitä seuraavaksi. Tulevaisuudennäkymät ovat duunariperheiden lapsille kovin sekavat, ja siksi arjessa on enemmän törmäämisiä, tappeluja ja toilailuja kuin tavoitteita.

This is England-elokuva oli Briteissä pikkuhitti ja menestyi esimerkiksi Ruotsissa yllättävän hyvin: se sai siellä peräti 115 000 katsojaa. Suomessa elokuva jäi vaille teatterilevitystä. Erinomainen ja asiallisuudessaankin hyvin viihdyttävä sarjakokonaisuus ei ole saanut maailmallakaan sellaista huomiota kuin uudet amerikkalaiset laatusarjat.

Meadowsin maailmalle kannattaa antaa mahdollisuus. Sen erityispiirre on vilpittömyys. Häneltä tuntuu tyystin puuttuvan niin monien tekijöiden taipumus ironiaan, joka on syövyttänyt etenkin nuorta brittielokuvaa yhä ohuemmaksi.

Shaunia ympäröivässä nuhjumiljöössä on paljon rumaa, mutta senkin keskellä elämä on aina täysillä elämisen arvoista ja ilot syntyvät pienistä, yksinkertaisista asioista. Siksi nämä ihmiset tuntuvat niin aidoilta.

Tänä vuonna Meadows on saamassa valmiiksi This is England ’90 -sarjan sekä dokumentin 1980-luvun lopulla nousseesta Stone Roses -yhtyeestä, jonka jäsenten päihteisissä tarinoissa on jotain samaa kuin sarjan hahmojen pyristelyssä. Yksi sukupolvi saa olla tyytyväinen tulkistaan.

Kalle Kinnunen

This is England ma 25.6. klo 22.05 TV2
This Is England ’86 alk. ma 2.7. klo 22.05 TV2