Taivaalliset emännät
”Sarja kuvaa aika hyvin todellisuutta, koska heti alussa tytöt pistetään vaa’alle”, Kaarina Kivilahti sanoo vuoden 1963 lentoemännistä kertovan Pan Am -sarjan (USA 2011) promotilaisuudessa Yleisradiossa Ison Pajassa. Noin sata hyväntuulista lentoemäntää on kutsuvieraina ensimmäisen jakson katselussa.
Ylen auditoriossa on tarjolla muutakin kuin romantiikkaan taipuvaista HBO-draamaa. Kivilahti, entinen Pan Amin ja Finnarin lentoemäntä, muistelee omia työkokemuksiaan ja arpoo onnekkaille uusia Pan Am -käsilaukkuja. Voisi olettaa, että amerikkalainen lentoyhtiö on tilaisuuden sponsori, mutta ei. Vaikka brändi on yhä olemassa, todellinen Pan Am teki konkurssin 1990-luvun alussa. Viimeinen niitti oli Persianlahden sota, joka vähensi Atlantin yli lentämistä ja nosti polttoaineiden hinnat pilviin.
Kun Kivilahti nelisenkymmentä vuotta sitten kuului Pan Amin sinipukuiseen henkilökuntaan, ihmisten lennättäminen oli kannattavaa ja hohdokasta puuhaa, ei mitä tahansa kuljetusta.
Apple-visionääri Steve Jobsiin verratun Juan Trippen johtamaa Pan Amia pidettiin 1960-ja 1970-lukujen ylellisimpänä lentoyhtiönä. Toisessa maailmansodassa ilmavoimille koneita antanut firma oli myös epävirallisesti Yhdysvaltain kansallinen lentoyhtiö. Se levitti amerikkalaisuuden ilosanomaa rautaesiripun jakamassa maailmassa ja saattoi auttaa Kuuban ja Neuvostoliiton asukkaita loikkaamaan länteen. Tv-sarjassa kylmä sota nousee välillä esille vakoilun ja pakolentojen muodossa.
Pan Amin tavaramerkkeihin kuuluivat aikansa nopeimmat Clipper-suihkukoneet, kaviaarin tarjoileminen ja aina hymyilevät lentoemännät. Heidän keskeinen tehtävänsä oli huolehtia siitä, että matkustajat kokivat olonsa turvalliseksi. Käsite Pan Am smile vakiintui tarkoittamaan hampaat paljastavaa kestopirteää ilmettä, jota Suomessa sanotaan Pepsodent-hymyksi.
Kivilahti sisäisti lentoemännän olemuksen ja tavat neljän kuukauden koulutuksessa, jonka Pan Am järjesti tulokkaille Miamissa. Haluttuun työpaikkaan ei joka tyttö päässyt. Vain noin prosentti hakijoista läpäisi seulan. Rekrytointi oli muutenkin tietynlaista missikisaa.
”Kielitaito oli tärkeää, mutta oli se aika ulkonäköpainotteista, ikävä sanoa”, Kivilahti toteaa.
Hyvännäköisyyttä edellytettiin, mutta olemus ei saanut olla liian persoonallinen. Kivilahti joutui leikkaamaan pitkät hiuksensa standardin mukaisiksi. Monet lentoemännät joutuivat pitämään sinisen univormun alla kehoa litistäviä ja ryhdistäviä housuliivejä. Näppylöistä ja liikakiloista täytyi hankkiutua eroon. Huulikiilto oli kielletty, sillä yhdenmukaisuuden lisäksi oli tärkeää vaikuttaa kunnolliselta ja viattomalta.
”Te näytätte seksikkäiltä, mutta Pan Amilla ei saanut näyttää seksikkäältä”, Kivilahti sanoo häntä kuunteleville lentoemännille.
Vaikka ammatti edellytti jatkuvaa roolin noudattamista, olisi väärin ajatella takavuosien lentoemäntiä pelkkinä palvelurobotteina. Rajoitteistaan huolimatta työssä oli yhtä ja toista palkitsevaa.
Pan Am -sarja painottaa kontrollin ja kurinalaisuuden lisäksi kolikon toista puolta, sankarittarien itsenäisyyttä ja halua nauttia elämästä sekä matkustamisesta.
Henkilökaartin omapäinen vauhtihahmo on purseri Maggie Ryan. Vastakulttuurihenkinen älykkö ei tottele ihan kaikkia sääntöjä eikä osaa niin monia kieliä kuin väittää. Roolissa nähdään sarjan tunnetuin tähti, The Addams Familyn lapsitähtenä kuuluisuuteen noussut suurisilmäinen Christina Ricci.
”Sarjamme näyttää joukon fiksuja ja kunnianhimoisia naisia, jotka ymmärsivät, että jos he noudattavat pelisääntöjä ja työskentelevät tiettyjen naisvihamielisten rituaalien ja sääntöjen ehdoilla, heidän sallitaan viettää hyvin vapaata, itsenäistä ja kansainvälistä elämää”, Ricci selitti Berliinissä kuvatussa videotervehdyksessä suomalaisille.
”Lentoemäntiä kohdeltiin merkittävinä glamour-naisina useimmissa maissa, joissa he vierailivat.”
Pan Am ja sen tekijät korostavat naisenergiaa siinä määrin, että 14-osaista Pan Amia voisi luonnehtia Sinkkuelämän ja Mad Menin yhdistelmäksi. Lisätä täytyy, että yhden kauden show on näitä vertailukohtia kesympi.
Ohjelman tuottaja, Pan Amilla pitkään työskennellyt Nancy Hult Ganis on pitänyt huolta siitä, että ammatin ja ajankuvan yksityiskohdat ovat kohdallaan, mutta sarjasta ei taida irrota syvempää aitoutta tai ironista terävyyttä. Veikko Huovisen novelli Vanha lentoemäntä hymyilee alan normeille vähemmän siirappisesti.
Sliipattu ja aurinkoinen Pan Am on ennen muuta nostalgiaretki aikaan, jossa sukupuoliroolit olivat selkeitä, maailman valtiot jakautuivat tiukasti kahteen leiriin ja lentomatkalle pukeuduttiin kuin suureenkin juhlaan.
Lauri Lehtinen
Pan Am alk. su 8.4. klo 21.00 TV2