Teksti:
Seuran toimitus

”Draamaa ei voi kirjoittaa niin, että ei tiedä sen loppua”, Pirkko Saisio sanoo TV2:n uuden Tehdas-sarjan lehdistötilaisuudessa. Paikalla ovat myös ohjelman ohjaajat Juha Lehtola, Jarmo Lampela ja Juha Rosma, liuta näyttelijöitä ja kanavan johtoa, mutta harmaapäinen käsikirjoittaja on selvästi tilaisuuden tähti, jonka juttusille kaikki haluavat päästä.

”Draama perustuu siihen, että sillä on alku ja loppu, miten mennään tästä tuonne”, Saisio jatkaa. Hän kertoo, kuinka Tehdas on itsenäisistä tarinoista rakentuva iso kertomus. Juonikuviot on rakennettu pitemmällä tähtäimellä kuin Salattujen elämien tai Uuden päivän tapaiset loputtomat, mutta lyhytjännitteiset päivittäisdraamat.

Tehdas seuraa pikkukaupungin kenkätehtaan duunarien ja johtoportaan ihmisten elämää todenmakuisella otteella. Joka tuotantokaudella on oma alusta loppuun mietitty juonellinen kaarensa, kuten myös joka episodilla, joita on yhteensä 18. Päähenkilö ja näkökulma vaihtuvat jatkuvasti.

Valtavaa juonilankojen hallintaa käsikirjoittajalta vaatinut urakka on lähes valmis –  työn alla on enää kolmoskauden kaksi viimeistä episodia. Ensimmäiset kaudet on jo kuvattu ja esitetään kevään aikana.

”Osasta 17 on noin viidesosa kirjoittamatta ja osa 18 kokonaan”, Saisio ilmoittaa.

Tehtaan työntekijöistä kirjoittaminen on Saisiolle eräänlainen paluu juurille. Finlandia-palkittu kirjailija on ollut viime vuosina julkisuudessa homo- ja lesboteemojen edustajana ja Kansallisteatterin Homo!-oopperan tekijänä. Nuorena Saision profiili oli toisenlainen. Hän sai työläiskirjailijan maineen omaelämäkerrallisesta läpimurtoromaanistaan Elämänmeno (1975) ja siihen pohjautuvasta suositusta tv-sarjasta (1978).

Elämänmeno on hyvin helsinkiläinen tarina. Tehdas sijoittuu pienelle paikkakunnalle, jonka nimeä ei kerrota ainakaan sarjan alkuvaiheessa. Kuvaukset tehtiin Orivedellä.

Saision mukaan ohjelma sai alkusysäyksen, kun TV2:n fiktiopäällikkö Olli Tola otti häneen yhteyttä ja pyysi pitkää sarjaa, joka sijoittuu muualle kuin pääkaupunkiin.

”TV2:n profiili oli dramassa silloin sellainen, että käsitellään asioita, jotka eivät tapahdu Helsingissä. Yleisradio on varannut ne TV1:lle.”

Ei ole sattuma, että Tehtaalla on sama nimi kuin Paul Abbotin kirjoittamalla brittiläisellä draamasarjalla Tehdas (Clocking Off), jota Tola ja Saisio ihailevat. Saisio halusi kuvata yksilöitä ja yhteisöä Abbotin hengessä. Työpaikka-aiheisen sarjan draamalliset mahdollisuudet kiinnostivat enemmänkin.

”En halua haukkua mitään, mutta Kotikatu ja Salatut elämät perustuvat tällaiseen täysin epäuskottavaan ja epäsuomalaiseen juttuun, että naapurit ovat niin paljon tekemisissä toistensa kanssa, että menevät naimisiin ja niiden kaikki kohtalot liittyvät toisiinsa. Joku on keksinyt tällaisen yhteisön, joka on helppo, mutta ei millään tavalla uskottava.”

”Työpaikassa ihmisillä on hierarkia ja työtoveruus sekä työyhteisön suhde koko yhteiskuntaan. Se on sillä lailla antoisa ja hirveän uskottava yhteisö.”

Ensimmäinen Tehtaan yksilö on varastomies Marminen, päähenkilö avausjaksossa Erikoinen ihminen.

Trukkia ajava Marminen (Pentti Helin) on työporukan huuliveikko, joka haluaa aina olla huomion keskipisteenä. Itserakas supliikkimies menee kerrankin hiljaiseksi, kun työpaikan lääkäri (Hannele Lauri) toteaa hänen olevan steriili. Yllättävä tieto pakottaa Marmisen miettimään, kuka on hänen perheensä lasten biologinen isä. Toinen keskushahmo on Marmisen vaimo ja työtoveri Irma (Jaana Järvinen), joka ei halua paljastaa salaisuuksiaan.

Saisio ei ota kantaa siihen, onko tragikoominen juttu tyypillinen vai epätavallinen Tehtaan jakso. Tulevat episodit tarjoavat tunnelmia laidasta laitaan.

”Jotkut ovat selvästi komediallisempia, jotkut traagisempia. Varsinkin sellaiset, joissa keskiössä on lapsia, ovat rankempia.”
Sarja vetää ihmisten elämäntilanteista yhteyksiä laajempiin yhteiskunnan ja talouden asetelmiin, globaalille tasolle asti. Jo ensimmäisessä jaksossa työntekijöille kerrotaan, miten paljon halvemmalla heidän kiinalaiset ja vietnamilaiset kollegansa tekevät lenkkitossuja. Jos suomalainen laatu ei käy kaupaksi, työpaikat menevät.

”Se on ollut jo aika pitkään olemassaoleva asia, että kiinalainen tekee tossun halvemmalla”, Saisio tietää.

”Seuraava vaihe on se, että kiinalainen ei enää valmista meille sitä. Elämme siinä harhassa, että ne tekevät meille loputtomiin halpoja tuotteita ja siinä me hämmästytään, kun se loppuu ja osat vaihtuu.”

Pirkko Saisio loi Tehtaaseen kymmeniä henkilöitä. Onko joukossa omaa suosikkia?

”Kaikkiahan niitä tekee tosissaan ja innostuukin, mutta sitten kun jälkijunassa katsoo, niin on kyllä”, käsikirjoittaja tunnustaa. ”Kun kirjoittaa noita paljon niin huomaa, että jossain on veto, tästä mä oikeasti tykkään itsekin.”

Toisaalta hänellä on syynsä olla kertomatta, kuka on se oikea.

 ”Katsojaa ei viitsi ohjata sinne, että katsokaa tarkemmin tämä kuin joku toinen.”

Lienee kliseistä selittää, kuinka draaman henkilöt elävät omaa elämäänsä, mutta Saision hahmot ja heidän tarinansa eivät ole hyviä pysymään alkuperäisissä suunnitelmissa.

”Tarinat muuttuvat kirjoittaessa. Saatan huomata, että olin kirjoittamassa tällaista, mutta siitä tulikin tuollainen. Se on aina hyvä merkki, että yllättää itsensä. Tuohon istahdin, mutta täältä löydyin.”

Lauri Lehtinen

Tehdas ke 21.00 TV2

X