Teksti:
Seuran toimitus

Tänäkin kesänä televisiosta tulee Timo Harakan ja Anna Kortelaisen ohjelma, jossa keskustellaan kirjoista. Mutta älkää kutsuko sitä kirjallisuusohjelmaksi, tekijät sanovat.

”Aiheena ei ole kirjallisuus, mutta aiheet otetaan kirjallisuudesta, ja niitä lähestytään kirjallisuuden kautta. Keskustelemme teemasta ja jaamme vieraiden kanssa tulkintoja, jotka liittyvät omaan elämänkokemukseen”, Harakka muotoilee.
Siitä on kyse: tulkinnoista.

”Moni vieras keksii kirjaan jonkin analogian omasta elämästään. Siksi saamme hyviä vieraita: ohjelmissa ei jankata, ei vaadita, että nyt pitää puhua kirjallisuudesta”, miettii Kortelainen.

10 kirjaa vallasta tuo ruutuun kaksikon, joka on aiemmin keskustellut vieraiden kanssa samalla tavalla ohjelmissa 10 kirjaa jotka muuttivat maailmaa ja 10 kirjaa rahasta. Tällä kertaa nähdään muiden muassa ministeri Heidi Hautala, EU-komissaari Olli Rehn ja muusikko Olavi Uusivirta. Kukin on lukenut ennakkoon valitun kirjan ja purkaa kokemustaan omin sanoin, omalla tyylillään.

”Valta tuntui aluksi teemana koomiseltakin: se on niin valtava aihe. Mutta koska keskustelut rahasta olivat onnistuneet, uskalsimme yrittää”, Harakka sanoo.
”Uskoakseni näistä sarjoista pidetään, koska katsomiseen on monta eri syytä. Joko kiinnostaa itse kirja tai siitä puhuva vieras, mutta jakson teemakin voi olla houkutteleva.”

Harakka sanoo edustavansa katsojaa: hän ei ole kirjallisuuden erityisasiantuntija. Kortelainen esittää omia näkemyksiään. Mitään ei ole käsikirjoitettu etukäteen.
”Monet vieraat veivät keskustelua odottamattomiin suuntiin”, Harakka kertoo.

”Ensimmäisen jakson Heidi Hautala yllätti syvyydellä, jolla hän kiireistään huolimatta sukelsi William Goldingin Kärpästen herraan. Tykkäsin todella paljon myös Raimo Sailaksen kanssa keskustelemisesta. Siinä jaksossa yhdistyvät tällaisen ohjelman perushyveet: vieras tuntee teoksen, hänellä on näkemyksiä suomalaisuudesta ja sodasta ja hän on valmis harppaamaan henkilökohtaiselle tasolle. Sailas veti Tuntemattomasta sotilaasta yhtäläisyyksiä lama-ajan Suomeen ja omaan rooliinsa siinä ajassa.”

Leikkauslistojen isäksi sanottu valtiosihteeri herätti kirjan uudella tapaa eloon.
”Sailas antoi meidänkin viedä teemaa eteenpäin, kuunteli ja otti ajatuksista kiinni. Me kaikki kolme olimme sen keskustelun jälkeen varmasti henkisesti hyvin ravittuja.”

Kirjat valittiin yhdessä yleisön kanssa. Niitä sai äänestää netissä. Vieraat valittiin, jahka kirjalista oli kiteytymässä.

”Kyllä kirjavalintoihin vaikutti myös hedonismi: mikä olisi kivaa lukea uusiksi tai ensimmäistä kertaa”, Anna Kortelainen myöntää.
Nauhoitukset olivat hänellekin silmiä avaava kokemus.

”Kun Sailas puhui, tuijotin suu auki. Tuntemattomasta sotilaasta sanotaan usein tietyt samat asiat. Sailas puhui niin kauniisti ja koskettavasti, etten itse keksinyt mitään sanottavaa.”

Toisenlaisia yllätyksiä koettiin, kun lähtökohtana oli William Shakespearen synkkä Macbeth ja käsittelijänä lahjakas näyttelijä.

”Elina Knihtilällä oli aivan erilainen tapa hahmottaa se kuin meillä”, Harakka miettii.

”Hän lähestyi teosta näyttelijän työn, rooliin astumisen kautta. Se on näkökulma, josta meillä ei ollut aavistustakaan.”

Vieraan näkemykset saattoivat myös todella yllättää – tai ehkä kävi toisinpäin.

”Olli Rehnin kanssa ajauduimme olemaan sisällöstä täysin eri mieltä. Minun näkökulmani Kafkan Oikeusjuttuun yllätti hänet täysin. Rehn ei löytänyt mitään syytä tulkita romaania kuten minä”, Harakka sanoo.

”Toisaalta näkemysero ei ole ehkä lopulta yllätys. Kafka on klassikko juuri arvoituksellisuudestaan johtuen”, Harakka arvioi.

Hän itse innostui Oikeusjutusta ehkä näistä kymmenestä kirjasta eniten: se osoittautui odottamattoman hauskaksi. Harakka näki siinä ”Larry David- tai Konttori -tyyppistä tapaa katsoa asioita” viitaten Seinfeldin ja Jäitä hattuun -sarjan kirjoittajaan sekä jalostuneen myötähäpeähuumorin tuoreeseen brittiklassikkoon. Tällaisia raikkaita tulkintoja sarja nimenomaan hakee.

”Sarja on syntynyt kiusauksesta tuottaa kesäohjelmaa, jossa on rima korkealla. Ei vain puhuta riippumatossa loikoillen uusista perunoista”, Harakka kiusoittelee.
Kyse voi olla kanonisoiduista klassikoista ja Margaret Atwoodin Orjattaresi -tieteispohdinnan kaltaisista moderneista kokeiluista. Varmaa on vain ennalta-arvaamattomuus.

”!Mikä olisi oikea tapa keskustella kirjoista? Ei sellaista olekaan”, Kortelainen kiteyttää.

10 kirjaa vallasta alk. to 31.5. klo 21.05 TV1

X