Virnuillen asiallista asiaa
KULTTUURIMAKASIINI Kuusi vuotta sitten Yle haki uutta kulttuurimakasiiniohjelmaa. Hakusessa oli ajankohtaisiin aiheisiin tarttuva, huumoriinkin taipuva ohjelma.
Olli Kangassalo saattoi alulle Stradan ja toi yhtälöön mukaan myös fiktion.
”Jo alkuperäisideaan kuului fiktiivinen ulottuvuus, joka näkyy jutuissa tyypillisimmillään juontajien omana agendana. Alkeellisimmillaan se voi tarkoittaa vaikka sitä, että juontaja Ivan Puopolo kokeilee, kuinka hän selviäisi animaation ääninäyttelemisestä ja haastattelee samalla niitä oikeita näyttelijöitä”, ohjelman toimitussihteerinä toimiva Kangassalo kertoo.
”Halusimme jo alussa keulakuvahahmot, jotka osaavat näytellä. Harva toimittaja on luonteva vastaavissa tilanteissa.”
Strada onkin tullut tunnetuksi kulttuuriaiheiden ja sketsien yhdistelmästä. Vähemmän tunnettu fakta on, että aiheet, näkökulmat ja suurin osa haastattelukysymyksistä tulevat Kangassalon ja tuottaja Inari Uusimäen johtamalta taustatiimiltä. Juontajat käsikirjoittavat vain sketsit ja improvisoivat tilanteen mukaan.
”Toki joudumme välillä ongelmiin siinä, etteivät juontajat ole itse juttuja kehitelleet. He ovat kuitenkin niin taitavia, että pystyvät esiintymään luontevasti”, Kangassalo kehaisee Puopoloa ja tämän nykyistä työparia Tuulianna Tolaa.
Eniten vaikeuksia tulee kulttuuriarvioiden kohdalla. Juontajat eivät välttämättä halua arvottaa teoksia toimittajien näkemysten mukaisesti.
”Nyt ollaankin kehittymässä siihen suuntaan, että nostamme toimittajaohjaajien roolia. He tulivat jo viime kaudella enemmän kameran eteen.”
Stradassa asiallisuus ja huumori kulkevat käsi kädessä ja kulttuurin jakamista korkeaan ja matalaan vältellään. Aiheiden joukossa on ollut niin Guggenheim-projektia kuin suklaaveistoksia tai biotaidetta.
”Stradaa on syytetty siitäkin, että meillä käsitellään myös Katri Helenaa. Mutta siinä näkyy aiheidemme laajuus. Teemme kiinnostavaa ohjelmaa, mutta se ei varmaan edusta todellisuuden tilastollista jakaumaa”, Kangassalo nauraa.
Strada erottuu omintakeisella otteellaan muusta Ylen kulttuuritarjonnasta, jota Kangassalon mukaan riittää. Maailmalla trendi on hänen mukaansa toinen. Kulttuuriohjelmat ovat hiljalleen häviämässä.
”Mutta ei kulttuurilla mitään hätää ole. Ei se kaipaa pelastajaa”, Kangassalo kuittaa.
Kaisu Tervonen