70 vuotta Rauli Badding Somerjoen syntymästä - Millainen hän olisi nyt? Sisko kertoo

Ikkunaprinsessa, Laivat, Fiilaten ja höyläten, Bensaa suonissa. Ja tietysti Paratiisi. Suomalaisen musiikin klassikoita kaikki, mutta millainen oli mies niiden takana?

Alkoholin turruttama hulttiotaiteilija? Turhan pehmeä isoveli?

”Raulissa parasta oli huumori. Hän osasi nauraa itselleen ja sai siten helposti muut puolelleen”, sanoo , 66, Rauli ”Badding” Somerjoen sisko.

Tänä vuonna on kulunut 70 vuotta Baddingin syntymästä.

Millainen 70-vuotias Rauli olisi pikkusiskon mielestä?

Laulujen parissa

Elina ja Gunnar Somerjoelle syntyi viisi lasta: Helena, Kari, Rauli, Mailis, Raija. Kolmella keskimmäisellä oli vain pieni ikäero, joten heistä tuli keskenään läheisimpiä. Nyt kolmikosta ovat jäljellä vain Mailis ja Raija.

Perhe asui Someron Hirsjärvellä.

”Isä oli paljon poissa. Hän työskenteli Helsingissä tehtaassa ja oli yleensä vain viikonloput kotona. Äiti oli Itä-Suomesta kotoisin, mutta ei suinkaan mikään lupsakka seuraihminen vaan melko sisäänpäinkääntynyt”, Mailis Niemelä muistelee vanhempiaan.

”Meistä tuli vähän eristynyt perhe. Emme paljon käyneet kyläilemässä, koska äiti ei ystävystynyt helposti. Hän viihtyi yksin.”

Kun Gunnar-isän terveys ei enää kestänyt tehdastyötä, Elina-äiti sai idean kioskista. Helsingintien varren kioskista lähellä perheen taloa tuli legendaarinen.

Lapset viihtyivät mielikuvitusleikeissä ja sarjakuvien tai kirjojen parissa.

”Meillä luettiin paljon ääneen ja kirjoja lainattiin ahkerasti kirjastosta. Musiikki soi usein, ja vanhemmat lauloivat kansanlauluja. He olivat kuin eläviä laulukirjoja: muistivat lauluja ulkoa. Etenkin isällä oli kaunis ääni. Me lapset opimme tykkäämään monenlaisesta musiikista.”

Lapsuudenperhe herättää Mailiksessa ristiriitaisia tunteita. Mailiksesta äidin mielentila heitteli pahasti.

”Nuoruuden vapaakirkkovuosina iskenyt helvetinpelko löi ehkä leimansa äitiin. Hän käytti hajota ja hallitse -taktiikkaa meihin lapsiin, taistelimme äidin huomiosta. En tiedä, oliko tällainen kireä ilmapiiri yleinen sodanjälkeisissä perheissä.”

Pehmeä isoveli

Rauli Somerjoki vuonna 1977. Hän olisi täyttänyt viime kesänä 70 vuotta.

Mailiksen ja isoveli Raulin leikit virisivät usein länkkärisarjakuvien käänteistä. Huimissa leikeissä he olivat hyppäävinään täyttä vauhtia kulkevasta junasta ja joutuivat muihinkin seikkailuihin. Pelottavaa mopomiestä vuoroin paettiin, vuoroin varjostettiin.

”Välillä Rauli pursui eloisuutta: hän keksi hulluja juttuja ihmisten ilmoilla. Välillä hän taas vetäytyi umpimieliseen hiljaisuuteen ja ajatuksiinsa. Jos mietin veljiäni, meidän pojat olivat kuin yö ja päivä. Kari oli tasaisen kovaääninen, Rauli taas täysin kaksijakoinen.”

Omissa oloissaan Rauli tarttui usein kynään ja piirsi sarjakuvia.

”Rauli oli monilahjakkuus. Hän kirjoitti ja piirsi hyvin. Hän näki tarkasti ihmisten persoonalliset piirteet ja osasi parodioida muita. Lempeästi, ei irvaillen”, Mailis hymyilee.

Päällimmäisenä Mailis muistaa veljestään äärettömän kiltteyden. Mailis sanoo hellästi, että Raulilla oli pehmeä ydin. Veljeä on helppo verrata Peter Paniin. Poikaan, joka ei tahtonut kasvaa aikuiseksi.

Mailis uskoo, että kiltteyden vuoksi Raulista tuli helppo hyväksikäytön uhri. Hän meni lankaan monet kerrat: raha-asioissa ja ihmissuhteissa.

”Rauli olisi voinut jäädä peräkammarin pojaksi. Koskaan hän ei päässyt kokonaan irti äidin esiliinannauhoista, mutta silti hän sai elämässään paljon aikaan.”

Todella. Rauli ”Badding” Somerjoen musiikki on koskettanut jo useita sukupolvia. Paratiisi pysyy vuodesta toiseen soitetuimpien kappaleiden listalla aivan kärjessä.

Rauli opittiin tuntemaan herkkänä ja teeskentelemättömänä artistina. Mutta hänen alkoholismiaan on pikkusiskon mielestä paisuteltu.

”Hän ehti luoda niin paljon, että on hänen täytynyt olla selvinpäinkin”, Mailis hymähtää.

Tiet erkanivat

Sisarusten yhteys hiipui aikuisuuden kynnyksellä, mutta Mailis kuuli huhuja siitä, mitä Helsingissä tapahtui. Rauli ei ollut sinut julkisuuden kanssa, ja hänen arjenhallintansa heikkeni.

”Ajattelin, että juhlikoon kunnolla, kun hänellä kerrankin on rahaa. Kaikkein hurjimmista yksityiskohdista en halunnut kuulla, etten olisi menettänyt yöuniani.”

Jo kouluaikoina Rauli oli innostunut musiikista tosissaan, fanittanut Elvistä ja perustanut kaveriensa kanssa yhtyeen The Five Yes. Sen keikkoja pikkusisko ehti nähdä muutaman. Myöhemmin Mailis ei käynyt Raulin keikoilla.

Mailiksen elämää rytmittivät naimisiinmeno ja pikkulapsivuodet. Hän asettui asumaan Paimioon. Samaan aikaan veli vietti vilkasta elämää pääkaupungin taiteilijapiireissä.

Yhteyttä ei tullut pidettyä senkään vuoksi, että Mailiksen perheellä ei ollut pitkään aikaan puhelinta.

”Olisi ollut kiva nähdä veljen esiintyminen muutenkin kuin televisiossa, mutta arki vain vei veronsa. Elämämme lipuivat pikkuhiljaa erilleen. Kaduttaa, ettei tullut otettua yhteyttä.”

Mailis ei koskaan käynyt Helsingissä isoveljensä luona. He tapasivat satunnaisesti lapsuudenkodissaan Somerolla.

1980-luvun puolivälissä Mailis ja Rauli alkoivat taas soitella silloin tällöin. Arkiset kuulumiset vaihdettiin lyhyesti, siinä kaikki. Mutta puhelut tuntuivat Mailiksesta tärkeiltä.

Kesällä 1986 sisarukset tapasivat viimeisen kerran lapsuudenmaisemissaan.

Mailis muistaa ajatelleensa, että sama meno ei voi jatkua kauan. Veljen tapa ottaa esiintymisjännityksen taltuttamiseksi pieni ryyppy näytti sittenkin riistäytyneen käsistä.

”Tuntui kuitenkin hankalalta mennä puuttumaan toisen aikuisen ihmisen elämään. Raulin kuolema tammikuussa 1987 oli kauhea järkytys.”

Suru kohtalosta

Mailis on säästänyt Raulin piirtämiä sarjakuvia ja lehtileikkeitä veljestä. ”Ystävät keräsivät minulle aikoinaan jopa muistokirjoituksia Raulista.” ©MARI LEHTO

Nyt 30 vuotta myöhemmin Mailis Niemelä on 66-vuotias ja eläkkeellä hoitoalan työstä. Hänellä on kolme lasta, joiden isä on kuollut.

Tämän talven ja kevään Mailis viettää ensi kertaa Las Palmasissa. Miesystävä sai houkuteltua mukaansa lämpimään. Viimeistään alkukesästä Mailis palaa Suomeen. Heinäkuussa Somerolla tulee ensi-iltaan Baddingista kertova musiikkinäytelmä, jossa hän esiintyy.

Jos näytelmän päähenkilö vielä eläisi, pitkät kutrit olisivat ehkä harmaat.

”Uskon, että jos Rauli olisi elänyt näihin päiviin, hän olisi nyt seestynyt ja raitistunut seitsemänkymppinen, jolla olisi paljon mielipiteitä kaikesta. Elämän ilmiöiden kuvaajana hänestä olisi tullut samanlainen klassikko kuin Junnu Vainiosta ja Juicesta.”

Perhettä Raulilla ei olisi.

”Perheestä Rauli ei koskaan haaveillut. Hänellä oli omat seurapiirinsä.”

Isoveli käy Mailiksen mielessä usein.

”Suren veljeni kohtaloa. Niin paljon jäi tekemättä. Ihmisen elämä kuitenkin menee, miten menee. Jälkikäteen ruikuttaminen ei auta.”