Koomikko Sami Hedberg rakentaa nuorisotalon Ugandaan - mutta miksi ihmeessä juuri sinne?

Koomikko Sami Hedberg ryhtyi hyväntekijäksi enonsa Mikko Kuustosen tapaan. Hedberg vieraili Ugandassa eikä kyyneliltä vältytty.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Herkkä hetki Ugandan Kirewassa. Kummityttö Glorialle Sami ja Ilona ovat ensimmäiset valkoiset ulkomaalaiset, joita kylässä on koskaan käynyt.

Koomikko Sami Hedberg ryhtyi hyväntekijäksi enonsa Mikko Kuustosen tapaan. Hedberg vieraili Ugandassa eikä kyyneliltä vältytty.
(Päivitetty: )
Teksti:
Miikka Järvinen

Tiedättekö mikä on African massage eli afrikkalainen hieronta? Pakataan lauma muzunguja eli valkonaamoja maastoautoon ja ajetaan muutama tunti kuoppaista maantietä reippaalla ylinopeudella.

Viisivuotias Gloria on pukeutunut suurta juhlapäivää varten uuteen mekkoon. Tyttö pälyilee hieman hermostuneena ympärilleen, kunnes joku naapureista äkkää mutkasta nousevan pölypilven.

”Lilililililili…,” kajahtaa tervetulohuuto. Gloria juoksee vieraita vastaan.

Koomikko Sami Hedberg ja hänen vaimonsa Ilona Hedberg astuvat autosta. Vikkelästä suustaan tunnettua ammattinaurattajaa näkee harvoin yhtä hiljaisena. Myös puolisoa jännittää.

Ringin keskellä seisoo kirjeistä ja valokuvista tuttu Gloria, ilmielävänä. Ilona tirauttaa itkun. Gloria kättelee vieraat ja taluttaa heidät puun alle istumaan.

Rillit vinossa

Viime vuonna positiivisimmaksi helsinkiläiseksi valittu Sami ei meinaa saada sanaa suustaan, kunnes puun takaa pelmahtaa Glorian kaksoissisko Mercy.

Systeri astelee piirin keskelle aurinkolasit vinossa. Hän keimailee kuin filmitähti – vasen poski, oikea poski, dramaattinen kurkistus lasien yli. Porukka ulvoo naurusta.

Gloria huomaa siskonsa saaman huomion, pomppaa ylös ja anastaa lasit tämän nenältä. Naamanvääntely saa kaksintaistelun piirteitä.

”Nämä on uskomattomia. Mä jään ihan kakkoseksi”, Sami naurahtaa ja tunnustaa jännittäneensä Glorian tapaamista. Onneksi on pieniä tyttöjä, jotka sulattavat jään.

Esittelypuheiden jälkeen ovat vuorossa tuliaiset, jotka Ilona ja Sami ovat hankkineet kummijärjestö World Visionin ohjeistuksen mukaan. Sisaruksillekin on hyvä olla jotain – ei mitään kallista, joka aiheuttaisi kateutta.

Gloria saa valkoisen nallekarhun ja koulurepun. Mercylle on lelukaupasta rasiallinen muovisia rannekoruja. Isoveli Pius saa värikynät.

Ilona on pakannut pieniin lahjapusseihin lomareissuilta keräämiään saippuoita.

Lasten isää Vincent Onyangoa huvittaa Samin kuvilla varustetut Kokovartalomies-pelikortit. Äiti ei kuulemma ole paikalla.

Perheen pää, isoäiti Aidah Hibungo saa pari kassillista ruokaa. Riisiä, sokeria, teetä, kaakaota ja muuta lämpimässä säilyvää. Mummi halaa Samia, nyt on ison miehen vuoro kyynelehtiä.

Ruokakassit ovat suuri apu perheelle, joka elää hyvin pitkälle omavaraistaloudessa.

Savesta muuratun olkikattoisen talon takaa alkaa kasvimaa. Jaloissa pyörii kanoja. Pari niiden laumatoveria on päättänyt päivänsä pataan, joka kannetaan höyryävänä pöytään.

Lautanen tyhjäksi

Sami annostelee ruoan Glorialle, Ilonalle ja itselleen. Riisissä on pieniä kiviä ja napakkalihaisessa kanassa niukasti suolaa. Kummijärjestön työntekijät vihjaavat, että kunniavierailla on ihan oikeasti velvollisuus syödä lautasensa tyhjäksi.

Vieraille tarjottu päivällinen on tärkeä rituaali. Kun kaikkea on niukasti, nousee ruoka arvoon, jollaiseen ei suomalaisessa hyvinvointivaltiossa ole totuttu sitten pula-ajan.

Aterian jälkeen Gloria esittelee Samille ja Ilonalle kotinsa. Ruohokattoisen savimajan jakaa verho, sen kahden puolen nukkuu koko perhe.

Patjat ovat lattialla. Uusi Ilonaksi nimetty nalle peitellään nukkumaan. Sängyn yläpuolella katosta roikkuu hyttysverkko, yksi esimerkki siitä, mihin kummien kuukausilahjoitukset menevät.

Lahjoituksia ei jaeta kummilasten perheisiin, vaan kerätyillä varoilla hankitaan jotain koko kylälle. Täälläpäin hyttysverkko on välttämätön suoja malariaa levittäviä hyttysiä vastaan.

Gloria taluttaa Samia ja Ilonaa ympäri pihapiiriä ja esittelee paikkoja. Vesipisteen vierestä löytyy isoäiti tiskaamassa. Gloria menee reippaasti auttamaan.

On jäähyväisten aika. Vaihdetaan halaukset ja vilkutetaan. Automatkalla käy ilmi, ettei Samin saamissa kummikirjeissä ole kerrottu aivan kaikkea, ainakaan Glorian äidistä.

Kun perheen isällä todettiin diabetes, lääkäri varoitteli, että tämä ei eläisi pitkään. Turvatakseen lastensa tulevaisuuden äiti jätti perheensä ja hankki uuden miehen.

Kun Vincentin kunto ennusteista huolimatta koheni, äiti ei enää palannut kotiin.

Aurinko painuu puiden taakse ja maisema värjäytyy oranssiksi. Taivas tummenee, alkaa sataa.

Reissun tavoitteet eivät jää Glorian tapaamiseen ja afrikkalaiseen iltaruskoon. Huomenna on vuorossa oman nuorisotalon, Sam’s Housen työmaa.

34 miljoonaa nuorisotalolle

Uusi aamu alkaa afrikkalaisella hieronnalla. Maasturin takapenkki ravistelee silmistä viimeisetkin unenrippeet.

Matka suomalaiskoomikon nuorisotalolle Busian kaupunkiin on pitkä. Voidaan sanoa, että se alkoi gospel- ja iskelmämuusikko Mikko Kuustosen kotoa ja johti 34 miljoonan lahjoitukseen. Tarkennettakoon sen verran, että 34 miljoonaa Ugandan shillinkiä vastaa noin kymmentä tuhatta euroa. Sen verran Sami sai kokoon Apollo-klubilla Helsingissä järjestämässään stand up -illassa.

Mikko Kuustonen on Samin eno ja YK:n väestörahaston hyvän tahdon lähettiläs. Hänen kotonaan oli Afrikasta tuotuja matkamuistoja, jotka kiinnostivat pientä koomikonalkua.

”Mikko on aito tyyppi ja tekee juttuaan oman persoonansa kautta, Minä pyrin samaan”, Sami kertoo.

Eno elättää itsensä laulamalla, siskonpoika vitsejä kertomalla. Molemmat tekevät työtään tuottaakseen ihmisille hyvää mieltä, tunkevat naamaansa joka paikkaan ja auttavat siinä sivussa maailman köyhiä.

Koomikon keikkojen ohessa Sami on näytellyt Luokkakokous-elokuvassa, jonka kakkososaa kuvataan keväällä. Grillit huurussa -tv-sarjassa hän kiertää Suomen nakkikioskeja ja syksyllä on luvassa Talent-kisan tuomarointi. Esiintyjä on aina esiintyjä. Siinäkin Sami ja Mikko ovat kuin samasta puusta.

”Olin pitkään miettinyt, että haluaisin tehdä jotain nuorten hyväksi. Esiinnyin toisen World Visionin lähettilään Tomi Björckin varainkeruutapahtumassa ravintola Farangissa, kun minua pyydettiin mukaan.”

Sami ryhtyi Glorian kummiksi ja Busian nuorisotalon rahoittajaksi. Yksi stand up -ilta tuotti kymppitonnin, tai 34 miljoonaa, käytetystä valuutasta riippuen. Koko projekti tulee maksamaan noin satatuhatta euroa.

Kokovartaloelefantti

Siinä se nyt seisoo. Kuoppaisen tien päässä on aidattu tontti.

”Isompi kuin mitä ajattelin”, Sami toteaa.

Tiiliseinät ovat pystyssä, mutta katto puuttuu. Huoneet ovat kooltaan hieman toista metriä kanttiinsa. Ensimmäinen pystytetty rakennus on vessa. Työmiesten lounas kypsyy nuotiolla, keittiötä ei vielä ole.

Rakenteilla on usean erillisen rakennuksen ryhmä, harrastetila, tietokoneluokka ja kahvilarakennus esiintymislavoineen.

”Sellainen missä voi esittää musiikkia, tanssia ja vaikka stand upia. Minä lupaan tulla paikalle vetämään niitä kaikkia”, Sami hehkuttaa.

Sami on koemielessä esittänyt stand upia myös englanniksi. Hän lupaa vetää show’n myös tulevan nuorisotalonsa lavalla.

”Olen tavallaan koko ajan töissä. Kirjoitan ideat puhelimeeni ja kun pääsen netin ääreen, lähetän ne itselleni sähköpostiin.”

Monista kollegoistaan poiketen Samin tyylilajiin ei kuulu ilkeily tai ihmisille vinoilu.

”En käsittele politiikkaa tai uskontoa, koska en koe osaavani sitä niin hyvin. Suosikkiaiheitani ovat pariskunnat, suomenruotsalaiset, nuoriso ja eläimet”, Sami sanoo.

”Eläimet eivät loukkaannu”, Ilona muistuttaa.

Sami ei naura ihmisille vaan yhdessä heidän kanssaan. Omaperäiseen tyyliin kuuluu koko vartalon käyttäminen. Sami onkin mestari matkimaan ihmisiä ja eläimiä.

Kun otamme kaverikuvan paikallisten nuorten kanssa, Sami pyöräyttää toisen kätensä kärsäksi ja hihkaisee:

”Look, elephant!”

Tytöt ja pojat ulvovat kuorossa. Vanha koripalloilija ravisuttaa pitkää ja rotevaa kehoaan törinän tahdissa.

Maan tapa

Hieman toisenlaista pallottelua tarjoilee nuorisotalohankkeen alkuunpanija, Busian pormestari Michael Mugeni. Täkäläiseen tyyliin hoitaa asioita kuuluvat sekä hyvä veli -verkostot että lahjukset, hyvässä ja pahassa.

Idean nuorisotalosta pormestari sai alun perin vieraillessaan Suomessa ja Ruotsissa. Busian ystävyyskaupunki on Uumajan lähellä sijaitseva Robertsfors. Hän pistäytyi myös Pohjanlahden toisella rannalla Kokkolassa, jossa paikallinen nuorisotalo teki lähtemättömän vaikutuksen. Busiaan olisi pakko saada samanlainen.

Pormestari suhmuroi Busian kaupungin lahjoittamaan tulevalle nuorisotalolle tontin ja kunnostutti sinne vievän tien. Ja mitä pormestari päättää, niin myös tapahtuu.

Rakennuttamisesta ja rahaliikenteestä vastaa Ugandan World Vision. Jokaisen rakennusvaiheen sopimukset kilpailutetaan erikseen, ja tekijöiksi palkataan paikallisia ammattilaisia.

Kun talo on valmis, se luovutetaan paikalliselle yhteisölle. Luovutukseen sisältyy kirjallinen sitoumus, että talo pysyy alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, nuorisotalona. Sopimusten ja lahjoitusten suhteen täällä on syytä olla erityisen tarkkana.

Sami kaivaa muovikassistaan jalkapallon ja koripallon, jotka hän aikoo lahjoittaa nuorisotalon harrastevälineiksi.

Pormestari nappaa jalkapallon hyppysiinsä ja ilmoittaa vievänsä sen tuliaisiksi omalle pojalleen. Michael Mugenille ilmoitetaan useaan otteeseen, että pallot on tarkoitettu nuorisotalolle – ei pormestarin henkilökohtaiseksi lahjaksi.

Kunnallinen päättäjä tekeytyy kuuroksi. Pojat tuijottavat suu auki. Kiusallinen tilanne laukeaa vasta, kun Sami viskaa tuomansa koripallon tontille.

Muksulauma juoksee kiljuen perään. Sovitaan, että koripallo pidetään järjestön konttorilla nuorisotalon valmistumiseen asti.

Valkoinen sarvikuono

”Olisi niin siistiä kun voisi jäädä tänne kuukaudeksi oikeasti rakentamaan. Vuokraisi kämpän ja toisi mukana kavereita, tai suomalaisia syrjäytymisvaarassa olevia nuoria tai vaikka yritysjohtajia, jotka pantaisiin töihin. Siinä olisi ensimmäiset 15 minuuttia elokuvaan, nimi voisi olla Valkoinen sarvikuono”, Sami visioi.

Pelkällä hyvällä tahdolla talo ei kuitenkaan valmistu. Lisää stand up -iltoja nuorisotalon hyväksi on tulossa.

”Minä ainakin katson omaa elämääni vähän eri kulmasta kuin aikaisemmin. Huomasin kyllä, että kaikilla muilla lapsilla paitsi Glorialla ja Mercyllä oli repaleiset vaatteet”, Ilona sanoo.

”Musta tuntuu että näiden kahden päivän aikana on tapahtunut enemmän kuin viikossa. Sellainen olo kuin olisi kuumetta”, Sami pohtii.

Kyse ei ole ruumiin lämpötilasta vaan toisen sortin kuumeesta.

Glorian tapaamisen jälkeen pariskunta tuli pohdiskelleeksi ääneen, että voisivatko he ryhtyä myös kaksoissiskon kummeiksi. Autonkuljettaja soitti yhden puhelun, ja niin Ilonasta tuli virallisesti Mercyn kummi.

Entä aiheuttiko vierailu pariskunnassa vauvakuumeetta?

”Kyllä, ihan varmasti, kun katsoo noin söpöjä tyttöjä ja poikia”, Ilona vahvistaa.

”Ensin meillä oli yksi tyttö, mutta nyt on kaksi. Kotona tehdään seitsemän omaa”, Sami jatkaa.

X