Christoffer Strandberg muistelee rakasta Anita-mummiaan lämmöllä ja kaipauksella – nämä isoäidin sanat jäivät mieleen
Näyttelijä Christoffer Strandberg, 30, oppi kunnioitusta itseään ja muita kohtaan rakkaalta Anita-mummiltaan. Mummiin liittyy myös Christofferin elämän kohtalokkain päivä.
Christoffer Strandberg kertoo oppineensa mummin kautta antamaan jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden.
Mummi säteilee rauhaa. Näyttelijä Christoffer Strandberg vilkaisee uudestaan autonsa taustapeilistä takapenkillä istuvaa isoäitiään ja vakuuttuu: kyllä, mummi näyttää onnelliselta. Christofferin vieressä etupenkillä istuva Lasse-ukki neuvoo miten ja mihin ajetaan, vaikka tie on kaikille tuttu.
Pikkuveljen rippijuhlat on ohi ja Christoffer on luvannut viedä Anita-mumminsa ja Lasse-ukkinsa kotiin Siuntioon, jossa he ovat asuneet viimeiset 50 vuotta. Kotipihalla mummi sanoo, kuinka ihanaa oli nähdä kaikki rakkaat, halaa Christofferia tiukasti ja kiittää.
Seuraavan vuorokauden aikana Christoffer rakastuu mutta myös hänen sydämensä särkyy.
Mummi oli henkinen johtaja
Anita Strandberg oli suvun henkinen johtaja. Kaiken kokoava voimanpesä ja lämmin ihminen, jolla oli aina aikaa kysyä, mitä kenellekin kuului ja ennen kaikkea kuunnella, mitä hänelle vastattiin.
Christofferin äiti, Barbro, oli keskimmäinen Anitan ja Lassen kolmesta tyttärestä. Anita ja Lasse perustivat kodin Siuntioon, josta Lassen suku oli lähtöisin. Kalastajasuvusta kotoisin oleva Lasse työskenteli merimiehenä ja Anita hoiti kotia.
”Mummi oli Siuntiossa aika paljon yksin lasten ollessa pieniä. Ukki sai merimiehenä todistaa hurjia tapahtumia maailmalla. Muistan miten hän kertoi esimerkiksi puukkotappeluista Singaporessa. Ukilla riitti tarinoita vaikka kuinka paljon. Upeaa oli sekin, että mummilla ja ukilla riitti keskinäistä flirttiä vielä kahdeksankymppisinäkin”, Christoffer kertoo.
Christofferin ja Anita-mummin suhde oli alusta asti läheinen. Strandbergin kotialbumi
Christoffer Strandberg muistaa valokuvan, jossa mummi on tarttunut ukin veneen airoihin ja soutaa kalaa täynnä olevan suuren veneen rantaan – ja näyttää aivan Myrskyluodon Maijalta. Siuntiossa sijaitsi myös isovanhempien kesäpaikka, ukin lapsuuden koti. Samainen saari on yhä Christofferille se kaikista rakkain paikka.
Saaressa Christoffer ei ole Putous-tähti tai edes se Christoffer, joka pääsi teatterikouluun.
”Saaressa en ole kukaan. Siellä olen riisuttu versio itsestäni. Jos jossain maailmassa on henkinen kotini, jossa voin aidosti olla yhteydessä siihen lapseen, joka olen ollut, niin se on saaressa.”
Lapsuudessaan Christoffer vietti paljon aikaa isovanhempiensa kesäpaikassa. Kesäiset uintiretket rannassa serkkujen kanssa olivat parasta, mitä pieni Christoffer saattoi keksiä. Ja dinosaurukset.
”Olin lapsena dinosaurusfriikki. Osasin ulkoa niiden latinankieliset nimet. Muistan, miten istuin alasti siellä rantavedessä ja leikin dinosauruksilla. Olin lapsena paljon mummilla hoidossa.”
Christoffer vietti paljon aikaa isovanhempiensa kesäpaikassa. Strandbergin kotialbumi
Christoffer Strandberg oppi, että jokaiselle pitää antaa mahdollisuus
Keskusteleva mummi sai Christofferin kokemaan itsensä arvostetuksi pikkuihmiseksi. Aina hymyilevä ja hersyvä Anita oli lapsirakas, mutta hän opetti lapsenlapsiaan myös arvostamaan vanhempia ihmisiä ja sitä kautta ennen muuta itseään.
”Mummi ei lässyttänyt liikaa. Kävimme tosi hyviä keskusteluja. Olimme mummin silmissä paitsi lapsia myös tasavertaisia ihmisiä. Opin arvostamaan omia ajatuksiani ja sen myötä itseäni.”
Anita oli elämänkatsomukseltaan hyvin uskovainen, mutta sen Christoffer on ymmärtänyt vasta aikuisiällä. Anita kävi kirkossa, mutta hän ei koskaan työntänyt uskoaan Christofferille. Iltahartaus mummolassa oli vain kiva juttu, osa turvallista rituaalia. Hampaiden pesun, yöpaidan vaihtamisen ja peiton alle pujahtamisen jälkeen oli turvallista kuunnella hiljaista hartausta ja tutkailla salaa mummin uurteisia kasvoja.
”En usko itse jumalaan, mutta uskossa voi olla jotain kaunista. Arvostan sitä, että mummi piti vahvan uskonsa itsellään.”
”En usko itse jumalaan, mutta uskossa voi olla jotain kaunista. Arvostan sitä, että mummi piti vahvan uskonsa itsellään, koska se olisi voinut tuntua ylimieliseltä pakolta. Uskon, että meillä voi olla erilaisia elämänkatsomuksia. Ketään ei tarvitse pakottaa uskomaan samaan.”
Anita-mummin optimistisuus ja valoisa elämänasenne tarttuivat myös Christofferiin. Mummi ajatteli aina kaikista lähtökohtaisesti hyvää, ja Christoffer on pyrkinyt samaan.
”Yritän aina antaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden, se on kaiken lähtökohta. Mutta en tietenkään halua olla sinisilmäinen tai naiivi, vaan realistinen.”
Lue myös: Putous-tähti Christoffer Strandberg: ”Lapsena teatteri oli minulle selviytymiskeino”
Anitan ja Lassen liitto oli onnellinen. Flirttiä riitti vielä kahdeksankymppisenäkin. Strandbergin kotialbumi
Kultaiset kehut
Christoffer Strandberg pääsi opiskelemaan Teatterikorkeakouluun parikymppisenä. Suvun ainoa näyttelijä piti tiiviisti yhteyttä isovanhempiinsa silloinkin, kun maailma pauhasi ympärillä ja oma paikka oli hakusessa. Seitsemän kilometrin juoksulenkki päättyi usein mummolaan.
”Lenkki nollaantui sillä, että mummi tarjosi aina pullakahvit. Ne lenkit taisivatkin enemmän lihottaa minua!”
Christoffer koki ainutlaatuista yhteyttä mummiinsa. Syvät, inhimilliset arvot olivat aina osa kahvipöytäkeskustelua.
”Mummin mielestä ihmisiä täytyi aina auttaa, eikä lyötyä saanut lyödä tai maassa makaavaa potkia. Hänen periaatteensa olivat hyvin vahvat.”
”Mummin mielestä ihmisiä täytyi aina auttaa, eikä lyötyä saanut lyödä tai maassa makaavaa potkia. Hänen periaatteensa olivat hyvin vahvat.”
Anitan silmissä kaikki, mitä Christoffer teki, oli kultaa. Kun hän oli 15-vuotiaana mukana kesäteatterinäytelmässä, painoi mummin mielipide paljon.
”Harvoja kehuja muistan, mutta mummin sanat yhden esityksen jälkeen ovat jääneet mieleen. Hän ihmetteli, miten voinkaan olla niin hyvä ja lahjakas. Minulle oli hyvin tärkeää, että hän näki minun taitoni.”
Sitä Anita ei kuitenkaan ehtinyt nähdä, kun Christoffer valmistui näyttelijäksi.
Christoffer Strandberg oli lapsena paljon hoidossa mummin ja ukin luona Siuntiossa. Strandbergin kotialbumi
Kohtalokas yö: ”Joskus tapahtuu asioita, jotka ovat liian omituisia ollakseen sattumaa”
Christoffer näytteli Göteborgin kaupunginteatterissa sinä keväänä, kun pikkuveli pääsi ripille. Rippijuhlat olivat hyvä syy piipahtaa Suomessa tapaamassa rakkaita sukulaisia.
Myöhemmin illalla hän lähti ulos ystäviensä kanssa ja rakastui. Tunne oli niin ainukertainen, että se on yhtä aikaa paitsi kauneinta ikinä myös pelottavinta koskaan.
”Rakastuin Janneen ensisilmäyksellä. Muistan, miten puhuimme koko yön kuolemasta. Minä en ollut menettänyt ketään läheistä, mutta hän oli menettänyt isänsä. Janne oli minua 16 vuotta vanhempi ja minä olin aivan tolaltani. Raastavaa oli se, että minulla oli Göteborgissa jäljellä vielä kuukauden verran esityksiä ja minun piti heti sen yön jälkeen lentää sinne takaisin.”
Seuraavana päivänä Christofferin Barbro-äiti soitti. Anita-mummi oli menehtynyt. Christoffer palasi Ruotsiin sydän särkyneenä. Vain vastasyttynyt rakkaus toi lohtua suruun.
”En oikeastaan halua uskoa kohtaloon, mutta joskus tapahtuu asioita, jotka ovat liian omituisia ollakseen sattumaa. Mummin kuolema ja Jannen tapaaminen oli sitä.”
”En oikeastaan halua uskoa kohtaloon, mutta joskus tapahtuu asioita, jotka ovat liian omituisia ollakseen sattumaa. Mummin kuolema ja Jannen tapaaminen oli sitä.”
Christoffer ei koskaan kertonut mummilleen parisuhteistaan. Se ei ollut merkityksellistä heidän maailmassaan, jossa tyttärenpojan suhde mieheen olisi todennäköisesti ollut vain asia muiden joukossa. Ehdottomassa rakkaudessa ei jää sijaa torjunnalle.
”Janne on tietyllä tapaa vanhan ajan ihminen, kiireetön ja kohtelias. Mummin siskot, eli isotätini, ovat hänet tavanneet ja uskon, että mummikin olisi hänestä tykännyt.”
Christoffer myöntää kaipaavansa sitä lasta, joka sai olla isovanhempiensa seurassa. Tommi Tuomi / Otavamedia
Maailman paras poika
Anitan kuoleman jälkeen myös Lasse-ukista katosi hiljalleen elämisen vimma. Mummin hautajaisissa arkun vierellä seisoneesta ukista oli jäljellä kokonaisen sijaan enää surun peittämä puolikas. Kolmen vuoden päästä myös Lasse-ukki kuoli.
Tanssii tähtien kanssa -kauden voittoon tanssinut Christoffer omisti rumban rakkaille isovanhemmilleen. Musiikkina oli Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija.
”Heidän rakkautensa oli riipaisevaa. Siinä näkyi se riski, minkä ihminen ottaa toiseen rakastuessaan: rakkaudesta tulee koko elämä. Mikään ei ole samanaikaisesti yhtä pelottavaa ja kaunista.”
Mummin kuolemasta ja Christofferin ensikohtaamisesta puolisonsa kanssa tulee keväällä kahdeksan vuotta. Christofferin suru on saanut perspektiiviä, mutta ikävä vierailee yhä ajoittain. Lohtua tuo oma koti Siuntiossa, lähellä isovanhempien paikkaa.
Ankaraa työtahtia jo vuosia pitänyt Christoffer on joutunut muistuttelemaan itseään lepäämisen tärkeydestä, vaikka sanookin, ettei työ häntä määritä. Juuret määrittävät.
”Kaipaan sitä lasta, joka sain olla isovanhempieni kanssa. Kuinka vähän silloin pitikään tehdä ollakseen maailman paras poika.”