Elämää avaruudessa? Mikko Tuomi löysi planeetan

Jaa kaverilleTilaa Seura
Mikko Tuomi löysi lähimmän planeetan, jolla elämä on mahdollista. Tärkeämpää olisi silti pelastaa tämä omamme, tähtitieteilijä muistuttaa.

Maa oli autio ja tyhjä. Vesikin oli höyrystynyt pois sen kuumalta pinnalta.

Jäähdyttyään kivinen planeetta oli lämpötilaltaan sopiva, mutta elämän edellytys eli vesi puuttui. Onneksemme komeetat ja asteroidit kantoivat sitä muassaan halki avaruuden ja törmäsivät Maapallon kylkeen.

Joitakin miljardeja vuosia myöhemmin elämän edellytys on ohuessa jäässä. Tähtitieteilijä Mikko Tuomi, 37, seisoo kuuraisella laiturilla meren rannalla Kaarinassa, kivenheiton päässä rivitalokodistaan.

Viime syksynä Tuomesta tuli kansainvälisesti kuuluisa, kun hänen havaintonsa oli osoittautunut todeksi: on löytynyt lähin mahdollinen planeetta, jolla elämä on mahdollista. Tähtitieteilijä Esko Valtaoja on kommentoinut, että Tuomen löytö voi olla ainoa asia, joka muistetaan tästä ajasta parintuhannen vuoden kuluttua.

Siitä huolimatta Tuomen elämä Kaarinassa ei ole mahdollista, sillä hän ei ole lukuisista yrityksistään huolimatta onnistunut saamaan tutkijan rahoitusta tai virkaa Suomesta. Joululoman jälkeen hänen on jälleen palattava työhönsä Hertfordshiren yliopistoon Englantiin.

Tuomi arvelee, että nykyhallituksen koulutusleikkaukset eivät ainakaan paranna hänen mahdollisuuksiaan päästä takaisin Suomeen.

Matka Kaarinasta Hertfordshireen ei ole pitkä avaruuden mittakaavassa, mutta yhden avioliiton se voi laittaa koetukselle. Mikko Tuomen etäsuhde Marja-vaimon kanssa jatkuu.

Tilanne tuntuu nurinkuriselta, kun Suomessa on viime aikoina murehdittu yliopistoväen joukkopakoa ulkomaille.

Kasin oppilas

Mikko Tuomi kasvoi Espoon Laajalahdessa. Kirvesmiehen ja lastentarhanopettajan poika oli koulussa kahdeksikon oppilas. Läksyt hän lukaisi tunnin alussa, jos lukaisi. Koulu ei kiinnostanut.

Lukionkin Tuomi luisteli läpi lukematta. Ylioppilaskirjoitusten korkeimmat arvosanat, kaksi E:tä, tulivat Tuomelle helpoista aineista, pitkästä matematiikasta ja fysiikasta.

”Fysiikkahan on sellaista, että kun näkee yhtälön, osaa asian. Jos yhtälöt eivät mene päähän, se on sitten vai-keampaa”, Tuomi toteaa.

Koska yhtälöt olivat ”menneet päähän”, Tuomi lähti opiskelemaan fysiikkaa Turun yliopistoon. Alku meni ihmetellessä; aiemmin puurtamatta selvinnyt oppilas suoritti ensimmäisenä opiskeluvuonnaan vain viisi opintoviikkoa.

Tuomi huomasi kuitenkin pian, että kaikkein eniten häntä kiinnostivat tähtitieteen kurssit. Siihen oli yhtenä syynä innostava opettaja eli professori Esko Valtaoja.

Toisaalta Tuomi ei edes oikein ymmärrä koko kysymystä, kun häneltä utelee, miksi hän kiinnostui juuri tähtitieteestä.

”Siis mikä siinä ei olisi kiinnostavaa?”

Kyse kun on siitä, mistä me olemme lähtöisin ja mitä tuolla kaukana jossain on. Helppo tieteenala se ei tietenkään ole – hänellekään, jolle yhtälöt menevät päähän.

Erityisesti Tuomea kiinnostivat eksoplaneetat eli Aurinkokunnan ulkopuolella sijaitsevat planeetat. Tähtitiede oli vastikään eli 1990-luvun puolivälissä osoittanut, että Maapallon kaltaisia planeettoja voi olla muuallakin.

Opiskelukaverinsa kanssa Tuomi ryhtyi kehittämään menetelmää, jolla kaukaa avaruudesta tulevia signaaleja voitaisiin mitata tehokkaammin. Tulosten perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä sellaisistakin taivaankappaleista, joita ei voi nähdä isoimmallakaan kaukoputkella.

Siten löytyi myös Tuomen kuuluisaksi tehnyt Proxima b.

Punasiirtymä paljasti

Tähdestä tuleva valo muuttui välillä punaisemmaksi, välillä sinisemmäksi. Se tarkoitti sitä, että tähti liikkui etäämmälle ja taas lähemmäs.

Tähti oli meidän Aurinkoamme lähin tähti, neljän valovuoden päässä sijaitseva Proxima Centauri, ja edellä kuvattu ilmiö on nimeltään puna- ja sinisiirtymä. Ilmiön havaitsi tähtitieteilijä Christian Doppler 1840-luvulla.

Mikko Tuomi pisti Proxima Centaurin siirtymät merkille ensimmäisenä tutkijana kolmisen vuotta sitten. Mikäli tähden heilahtelu olisi säännöllistä, sillä täytyisi olla riittävän suuri kiertolainen, joka aiheuttaa liikkeen.

”Mikään muu ei voi saada tähteä heilahtamaan.”

Havaintojen varmistaminen vaati tutkimuksia maailman suurimmalla kaukoputkella, joka sijaitsee autiomaassa Chilessä. Viime keväänä tutkimusryhmä sai 60 päivän aikana mitattua viisi Proxima Centaurin heilahdusta peräkkäin, yhdentoista vuorokauden välein.

Se oli siinä. Vaikka Mikko Tuomen havainnon ansiosta löydettyä planeettaa ei voi nähdä maailman suurimmallakaan kaukoputkella, mittaukset osoittivat sen olevan olemassa.

Proxima Centauria kiertävä planeetta sijaitsee elämän vyöhykkeellä eli sellaisella etäisyydellä tähdestä, että sen lämpötila on elämälle sopiva. On todennäköistä, että planeetalla on vettä – muun muassa siksi, että Maapallollakin on. Lisäksi planeetasta tiedetään, että siellä valo on punaista. Proxima Centauri on punainen kääpiö, Aurinkoa pienempi, viileämpi ja himmeämpi tähti.

Miksi ei Proxima Mikko?

Planeetta sai nimen Proxima b. Nimen tausta on hiukan tylsä: eksoplaneetat nimetään siten, että itse tähti on a ja ensimmäisenä löytynyt planeetta b, toisena löytynyt c ja niin edelleen.

Mutta eikö olisi komeaa saada nimensä maailmankaikkeuden kartalle? Miksei planeetta voisi olla vaikka Proxima Mikko?

Tuomi ei tunnu vaivaavan mieltään sellaisella. Tähtitieteilijän pää saattaa olla pilvien yläpuolella, mutta jalat tiukasti Maassa. Kaukaisten planeettojen lisäksi Tuomea nimittäin kiinnostaa se, miten tämä meidän omamme voi.

Sen suhteen muuten viileänoloinen tutkija kuumenee kuin ilmakehään ajautunut meteoriitti.

Asiaa pipon alta

Mikko Tuomi kuuluu niihin fyysikoihin, jotka eivät epäröi kertoa mielipiteitään myös muista kuin omaan tieteenalaansa liittyvistä asioista. Nykyfyysikoista mielipidevaikuttajiksi ovat Suomessa nousseet ainakin Kari Enqvist, Esko Valtaoja ja Syksy Räsänen.

Mikko Tuomi on erityisen ahkera Twitterissä, missä hän käyttää tunnusta @mustapipa.

Mustaa pipoa voi pitää Tuomen tavaramerkkinä. Se on hänen päässään jokaisessa lehtikuvassa ja nytkin, kahvipöydässä.

Tuomi vaivaantuu, kun hänestä käyttää varovasti sanaa punavihreä. Hän ei halua sitoutua mihinkään poliittiseen suuntaukseen. Jotain voi silti päätellä siitä, mihin hänen tviitinkärkensä on kohdistettu. Esimerkiksi tapaninpäivänä Tuomi epäili perussuomalaisia harhaisten idioottien puolueeksi ja luonnehti Alexander Stubbia selkärangattomaksi valehtelijaksi. Myös Juha Sipilä , Timo Soini ja Anne Berner ovat saaneet Tuomen tviiteistä huutia.

Mutta aivan erityisesti Tuomen hampaissa on ollut Ison-Britannian pääministeri Theresa May.

”May on luultavasti vielä pahempi kuin Thatcher”, Tuomi sanoo viitaten kovaa uusliberalistista politiikkaa tehneeseen Margaret Thatcheriin.

Tuomi muutti Isoon-Britanniaan kuutisen vuotta sitten saatuaan Hertfordshirestä töitä. Suomeen hän kuitenkin mielellään palaisi – etenkin viimekesäisen Brexit-äänestyksen jälkeen.

Mikko Tuomi, selviämmekö sata vuotta?

Mikko Tuomen on vaikea sulattaa sitä, että samaan aikaan kun eletään maailmanhistorian turvallisinta aikaa, poliitikot ratsastavat ihmisten turvattomuudella.

Marraskuussa Isossa-Britanniassa hyväksyttiin Mayn ajama laki, joka antaa viranomaisille mahdollisuuden kerätä kansalaisten viestintätietoja entistä massiivisemmin. Ihmiskuntaan kohdistuva uhka piilee kuitenkin aivan muualla.

Monien muiden tieteentekijöiden tavoin Tuomi näkee kohtalonkysymyksenä ilmastonmuutoksen, joka johtaa konflikteihin ja entistä suurempaan muuttovirtaan.

”Jos poliitikot kuuntelisivat tutkijoita, ei olisi mitään ongelmaa. Mutta me emme ilmeisesti elä samassa todellisuudessa. Olen hyvin skeptinen sen suhteen, että ihmiskunta selviäisi seuraavat 100–200 vuotta.”

Kärjekkäistä kommenteistaan huolimatta Tuomikin toivoo, että dialogi on eri yhteiskuntaryhmien välillä edelleen mahdollista.

Muutakaan vaihtoehtoa ei oikein ole.

”Ei kai kukaan voi haluta sitä, että touhu menee väkivaltaiseksi?”

Ei kai. Eikä kai sitäkään, että tuhoamme kotiplaneettamme elinkelpoisuuden. Mutta emmekö me sitten voisi vain koota kimpsumme ja vaihtaa tähtijärjestelmää?

Pikkuluotain voisi teoriassa päästä perille Proxima b -planeetalle parissakymmenessä vuodessa. Isommilta vempeleiltä matka veisi nykytekniikalla kuitenkin kymmeniätuhansia vuosia.

Tekniikka kehittyy toki huimin askelin, mutta sen varaan ei taida kannattaa laskea. Katsotaan tähtiin, mutta pidetään oma pallo puhtaana.

Lue myös:

Pyörivä musta aukko voi nielaista tähden

Linnunkakka viilentää ilmastoa

Pelottavan nopeaa

Mikko Tuomi

  • Tähtitieteilijä, filosofian tohtori.

  • Toimii tutkijana Hertfordshiren yliopistossa Isossa-Britanniassa. On työskennellyt aiemmin muun muassa Suomen ympäristökeskuksessa.

  • Syntynyt 17.6.1979 Espoossa.

  • Asuu Kaarinassa ja Hertfordshiressä.

  • Perheessä aviovaimo Marja Ahola-Tuomi.

Jaa kaverilleTilaa Seura
X