Ella Junnila on kokenut suuria menetyksiä – Ikävä korostuu elämän tärkeissä hetkissä: ”Onneksi kauniit muistot pysyvät aina mukanani”
Ella Junnila tiesi jo pikkutyttönä haluavansa korkeushyppääjäksi. Suurena tukena unelman tavoittelussa oli hänen kummitätinsä Marianne, joka menehtyi aivosyöpään muutama vuosi sitten.
Korkeushyppääjä Ella Junnilan motto on: ”Hyvin se menee.” Hänen mielestään kovalla luotolla ja positiivisella asenteella voi päästä hyvin pitkälle.
Latautunut, innostunut, nälkäinen – mutta silti rauhallinen. Näin korkeushyppääjä Ella Junnila, 25, kokee olonsa tällä hetkellä. Viime elokuussa hän saavutti urallaan tärkeän merkkipaalun päästessään edustamaan Suomea MM-kisojen finaaliin Budapestiin. Edellisen suomalaisnaisen, Minna Vehvaston, korkeushypyn MM-finaalisuorituksesta oli jo ehtinyt kulua 40 vuotta.
Ella tuli Budapestissa 13. sijalle. Vaikka jo finaaliin pääseminen oli Ellalle omanlaisensa voitto, se herätti myös entistä vahvemman kipinän.
”Ei varmasti ole sellaista urheilijaa, joka ei olisi halunnut menestyä aina vielä vähän paremmin. Tiedän, että olen tehnyt oikeita asioita, ja kun jatkan tällä tavalla, niin hyvä tulee. On todella hyvä signaali, että perustekeminen riittää tälle tasolle”, Ella Junnila sanoo.
Ella on jo pikkutytöstä lähtien ollut motivoitunut harjoittelemaan, mutta nyt hän kuvailee olonsa olevan erilainen kuin koskaan aiemmin.
”Ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu siltä, että olen aikuinen urheilija. Enää en harjoittele pohjatyötä varten samalla tavalla kuin junnuna. Nyt olen saavuttanut tietynlaisen harjoittelun tason ja jatkan samalla tavalla eteenpäin.”
Seuraavaksi kesäkuun Rooman EM-kisoihin tähtäävä Ella kertoo nyt, miten ujosta ja ulkonäöstään epävarmasta tytöstä kasvoi arvokisamitalisti.
Tilaa Seura ja jatka lukemista
Tämä artikkeli on tilaajille varattua maksullista sisältöä.