Äärirajoille pääseminen on kyky, jolla huippu-urheilija voi voittaa — ”Osalla tulee itsesuojeluvaisto vastaan, he antavat periksi jo aikaisemmin”
Tour de Ski -kilpailussa yleisö pelästyi, kun ruotsalaishiihtäjä Frida Karlsson kaatui tiedottomana maaliviivalle. Asiantuntijoiden mukaan kyseessä ei ollut terveydelle vaarallinen tilanne, vaan huippu-urheilijan äärimmäinen loppukamppailu.
Huippu-urheilija Frida Karlsson tuupertui tammikuun 8. päivänä Tour de Ski -kilpailussa. Val di Fiemmessä Alpe Cermisin loppunousun jälkeen hiihtäjä menetti tajuntansa maaliviivan ylitettyään.
Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Teemu Pasanen kertoo, että hiihdossa on ennenkin tapahtunut maaliin tuupertumista, mutta kärkiurheilijoille sattuessa se tulee laajemmin suuren yleisön tietoon.
”Aina on ollut hiihtäjiä, jotka pystyvät antamaan kaikkensa ja hiihtämään itseltään jalat alta kisoissa”, sanoo Teemu Pasanen.
Frida Karlssonin tapauksessa oli ilmeisimminkin kyse siitä, että hänen energiavarastonsa loppuivat. Siitä huolimatta hiihtäjä pystyi piiskaamaan itsensä äärirajoille ja luovutti vasta maaliviivan ylitettyään.
Pasasen mukaan nämä tilanteet näyttävät dramaattisemmilta kuin ovat todellisuudessa. Tuupertunut urheilija virkoaa nopeasti, kun hän saa lisää energiaa.
”Pärjäämisen vuoksi on huippu-urheilussa pakko pyrkiä äärirajoille. Kaikki eivät siihen pysty. Osalla tulee itsesuojeluvaisto vastaan, ja he antavat periksi jo aikaisemmin.”
Vain kovakuntoinen, hyvin harjoitellut ja psyykkisesti vahva huippu-urheilija pääsee äärirajoilleen
Samoilla linjoilla Pasasen kanssa on Arja Uusitalo, Helsingin urheilulääkäriaseman ylilääkäri.
Suorituksessa äärirajoille pääseminen vaatii kovakuntoisen ja hyvin harjoitelleen urheilijan, joka pystyy lisäksi psyykkisesti ottamaan itsestään kaiken irti. Osalla on tämä kyky, ja he pystyvät toistamaan sen kerta toisensa jälkeen. Tavallinen liikkuja ei tähän pysty, eikä sitä kannata edes tavoitella.
Uusitalon mukaan huippu-urheilija pystyy ulosmittaamaan voimavaransa aineenvaihdunnasta, lihaksista sekä sydämen ja verenkierron järjestelmästä.
”Kun kyse on pienistä eroista, äärirajoille pääsevä urheilija voittaa yhtä hyväkuntoiset vastustajansa”, sanoo Arja Uusitalo.
Tuupertumistilanne johtuu usein nestetasapainon tai energia-aineenvaihdunnan häiriöistä. Hiihtäjien lisäksi vastaava on yleistä esimerkiksi maratoonareilla.
Uusitalon mukaan tajunnan menetys maaliin kaatuessa liittyy autonomisen hermoston nopeaan reaktioon, joka laskee sykettä ja verenpainetta voimakkaasti.
”Tämän tyyppinen tilanne vaatii lääkärin tutkimuksen ja kunnollisen palautumisen, mutta siitä ei ole terveelle ihmiselle pitkäaikaisia vaikutuksia.”
Vain kovakuntoinen, hyvin harjoitellut ja psyykkisesti vahva huippu-urheilija pääsee niin äärirajoilleen, että pystyy ottamaan itsestään kaiken irti. Joskus loppukiri päätyy maaliin tuupertumiseen. © MARCO BERTORELLO / AFP / MVPHOTOS
Kilpailut olivat aiemmin jopa rankempia, nykyisin matkustaminen verottaa urheilijan voimia
Teemu Pasasen mukaan hiihto ei ole lajina suuremmin muuttunut viime vuosikymmeninä. Aikaisemmin kilpailtiin jopa rankemmissa maastoissa ja kovemmilla laduilla kuin nykyään. Lisäksi ennen kilpailuohjelmissa oli enemmän pitkiä, 30 ja 50 kilometrin matkoja, joissa energian riittävyys oli isommassa roolissa.
”Kilpailuja on pyritty helpottamaan, esimerkiksi Tour de Skin etapit ja siirtymät eri kisapaikoille ovat lyhentyneet alkuvuosista”, Pasanen kertoo.
Sen sijaan kilpailujen ja matkustamisen määrä on kasvanut. Nykyisin urheilijat joutuvat matkustamaan useammin ja kilpailemaan tiiviimmin, mikä vaikuttaa heidän palautumiseensa.
Teemu Pasasen mielestä esimerkiksi hiihdon maailmancupissa on liian tiivis tahti. Hän vähentäisi kisaviikonloppujen määrää, jotta urheilijat ehtisivät hiihtämään ja harjoittelemaan enemmän myös kilpailemisen välissä.
Lue myös: Iivo Niskanen on kaikkien aikojen hiihtokuningas ja kolminkertainen olympiavoittaja
Iivo Niskanen maaliviivan ylitettyään Pekingissä 2022. Vuosien valmistautuminen palkittiin olympiakullalla. © Jesse Väänänen