Muusikko Ella Marie Hætta Isaksen omistaa elämänsä saamelaisten oikeuksien parantamiselle niin oikeassa elämässä kuin debyytissään valkokankaalla
Ennen ensimmäistä elokuvarooliaan muusikko, aktivisti Ella Marie Hætta Isaksen vietti kesäänsä protestoimassa kaivoshanketta. Saamelaisuudestaan ylpeän näyttelijän oli vaikeata samaistua Anna joen virrata -draaman pääosan hahmon häpeään.
Saamelaisten johtama kansanliike nousi vastustamaan Pohjois-Norjan Altajoelle rakennettavaa vesivoimalaa 1970–80-lukujen taitteessa. Näihin tositapahtumiin perustuvan elokuvan Anna joen virrata (Ellos eatnu) päähenkilöä Esteriä esittää muusikko ja aktivisti Ella Marie Hætta Isaksen. Roolisuoritus oli hänen ensimmäinen näyttelijäsuorituksensa.
Taistelu saamelaisten oikeuksista on Isaksenin oikeaa elämää. Siksi hänen oli helppo samaistua pääosassa olevan Esterin hahmoon.
”Ennen elokuvan kuvauksia protestoin Repparfjordissa, Norjan puolella Saamenmaata, jossa kaivosyhtiö Nussir ASA haluaa avata kuparikaivoksen. Pidimme siellä protestileiriä sata päivää kesällä 2021.”
Kuparikaivosta suunnitellaan perinteiselle poronhoitoalueelle. Myös kaivosjätteet, joita kaivosyhtiö Isaksenin mukaan suunnittelee upottavansa vuonoon, on suuri ongelma.
”Lähdin leiriltä suoraan Altaan elokuvan kuvauksiin. Bussimatkalla ymmärsin, että vaikka vuosikymmenien aikana on tapahtunut paljon, taistelu saamelaisten oikeuksista jatkuu edelleen lähes samanlaisena. Oli surullista ajatella, että ehkä joku tekee 40 vuoden päästä elokuvan Repparfjordin mielenosoituksista.”
Kaivoshanke on mielenosoittajien ansiosta toistaiseksi jäissä. Kaivosyhtiö tarvitsee Isakenin mukaan lisää sijoittajia ja lupia, jotta se pääsisi jatkamaan kaivoksen avaamista.
Ella Marie Hætta Isaksen kasvoi kunnioittamaan Alta-aktivisteja
Isaksen kuuli elokuvan kertomista tapahtumista jo lapsena. Hänen perheessään ollaan ylpeitä saamelaisuudesta, ja pidetään mielenosoituksiin osallistuneita sankareina.
”Olen kasvanut kunnioittamaan Alta-aktivisteja, ja pidän heitä esikuvinani. Tiedän, ettei näin ole aina ollut saamelaisessa yhteisössä. Monia aktivisteja ei 80-luvulla toivotettu tervetulleina takaisin kotiin.”
Tämän vuoksi Esterin rooliin samaistuminen oli toisaalta vaikeata. Elokuvassa Ester häpeää saamelaisuuttaan, aivan kuten moni norjalaistamistoimista kärsinyt saamelainen tuohon aikaan häpesi.
”Tuntui luonnottomalta hävetä saamelaisuuttaan ja piilotella sitä. Minun oli vaikeata samaistua siihen kipuun.”
Yhteistyö ohjaaja Giæverin kanssa syvällistä
Elokuvan ohjaaja Ole Giæver ja Ella Marie Hætta Isaksen ystävystyivät elokuvaprojektin aikana. He tekivät läheistä yhteistyötä monta vuotta ennen Anna joen virrata kuvaamisen aloittamista. Isaksenin mukaan Giæver oli tehnyt poikkeuksellisen paljon taustatutkimusta ennen käsikirjoittamisen aloittamista.
”Oli suuri kunnia näytellä Ciæverin ohjauksessa. Meillä oli loputtomia keskusteluja Esteristä ja siitä, mitä hän käy läpi ja miksi hän tekee valintoja, joita hän tekee.”
Pääosan esittäjä ja ohjaaja rakensivat välillensä luottamuksen, jonka avulla Isaksen pääsi emotionaalisesti elokuvan synkimpien kohtausten sisälle.
”En usko, että olisin voinut antaa periksi kivulle tai surulle, jota Ester tuntee, jos en olisi luottanut hänen olevan siellä tukenani.”
Isaksen aloitti aktivisminsa vaikuttamalla ystäviinsä
Noin kymmenvuotiaan Isaksenin äiti oli juuri selittänyt kuinka norjan kieli uhkaa saamen kieltä. Aktivismi heräsi nuoressa saamelaistytössä.
”Minulle tuli todella tärkeäksi erottaa nämä kaksi kieltä. Olen etuoikeutettu siinä, että sain käydä saamenkielistä koulua.”
Vapaa-ajalla monet Isaksenin saamelaiset ystävät päättivät kuitenkin puhua norjaa, koska se oli heille helpompaa. Isaksenin ensimmäinen protesti alkoi siitä, kun hän yritti saada ystävänsä puhumaan saamea myös vapaa-ajallaan.
”Jo pelkkä saamen puhuminen on aktivismia. Joudut tekemään jokapäiväisessä elämässä valintoja, jotka varmistavat, että käytät kieltä. Osa koulukavereistani on menettänyt äidinkielensä kasvaessaan aikuisiksi.”
Saamelaisten oikeuksien puolustaminen yhä vaikeaa
Saamelaisten asema Norjassa on parantunut elokuvan tapahtumien ajoista, mutta taistelu itsemääräämisoikeudesta jatkuu yhä.
Ella Marie Hætta Isaksenin mukaan Norjassa asuvat saamelaiset saivat edustuksellisen itsehallintoelimen, saamelaiskäräjät, hieman nopeammin Altan tapahtumien vuoksi.
”Käräjien vaaliluetteloon on kuitenkin hakeutunut ihmisiä, jotka ovat avoimesti norjalaisia. Suomessa tilanne on erilainen: täällä käräjien vaaliluettelon kiistanalaiset henkilöt väittävät olevansa saamelaisia.”
Iskasenin mukaan nyt eletään aikaa, jolloin saamelaisia kutsutaan mukaan suosittuihin tv-ohjelmiin ja saamelaista musiikkia soitetaan radiokanavilla enemmän kuin koskaan.
”Samaan aikaan taistelu ihmisoikeuksien ja saamelaisten oikeuksien sekä maittemme ja vesiemme puolesta on vaikeutunut entisestään.”