Esko Valtaoja on 70-vuotiaana varovaisen toiveikas: ”Jospa sinnittelen elossa siihen saakka, kun astronautit lähtevät Marsiin”
Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja täytti 70 vuotta kesäkuun 20. päivänä.
”Päätin, etten tällä kertaa suuremmin juhli. Olen ehtinyt juhlia näyttävästi 60-vuotispäiviäni, virkaanastumisiani ja muita. Vietimme syntymäpäiväni vaimoni kanssa, myös serkkupoika vaimoineen oli mukana”, Esko Valtaoja kertoo.
Tuoko avaruuden tutkiminen perspektiiviä elämään?
”Kyllä, asioita täytyy katsoa pidemmältä kantilta, niin ajassa kuin paikassa. On helpompi asettaa päivän uutiset isompaan kehykseen. En myöskään luule, että jokaisesta vastoinkäymisestä tulee maailmanloppu.”
Kerrot tiedeasioista selkeästi. Onko tiedekielen kääntäminen kansankieliseksi haastavaa?
”Noudatan mummoni vanhaa neuvoa, hän kehotti puhumaan niin, että itsekin ymmärtää, mitä sanoo. Jos onnistun itselleni selittämään, niin siinä se on valmiina. Suurin haaste on ymmärtää ensin itse.”
Mikä on mieleenpainuvin elämäsi aikana tapahtunut tiedelöydös?
”Kaikkein suurin asia on se, kun varmistui, että maailmankaikkeus todella on alkanut alkuräjähdyksestä. Maailma ei ole ollut ikuisesti olemassa.”
Mitä uskot tähtitieteen vielä löytävän?
”Jospa sinnittelen elossa siihen asti, kun ensimmäiset astronautit, taikonautit tai Elon Musk lähtevät katsomaan löytyykö marsperästä fossiileja tai peräti elämää syvältä pinnan alta. Olen varovaisen toiveikas.”
Esko Valtaoja – Mitä kesä tuo tullessaan?
”Viihdymme vaimoni kanssa hyvin kahdestaan, olemme selvinneet korona-ajasta helpommalla kuin monet kyläluudat ja sosiaaliset ihmiset.
Lähdemme mökille Kainuun Korvanniemelle. Ei tässä auta laiskana olla, vaikka tulisikin lämmin kesä, vaan vetäytyä venevajan varjoon kirjoittelemaan uutta kirjaani. Teksti tulisi olla kustantajalla heinäkuun lopussa.”
Esko Valtaoja on Seuran kolumnisti. © Tommi Tuomi / Otavamedia
