Hannele Lauri ei kaipaa yllätysvieraita: ”Olen tietyllä tavalla erakko”
Hannele Lauri on tarkka reviiristään, mutta helpoimmin hänen lähelleen pääsevät miehet. Kasarmilla kasvanut Hannele on ystävilleen hyvä kuuntelija ja pyyteetön auttaja. Itselleen hän ei osaa pyytää mitään.
Jäätävän pastellinen. Niin ystävä luonnehtii Hannele Lauria. ”Tykkään naisellisuudesta, mutta rikon sen aina jollain. Olen sekoitus meikkejä ja peruukkia, mutta myös farkkua, bootsia ja nahkarotsia”, Hannele sanoo.
Harley-Davidsonin harvakäyntisestä jytinästä ei voi erehtyä. Nurmijärveläisen rivitaloasunnon pihaan ei kuitenkaan kurvaa moottoripyöräklassikko. Moottorin murina on näyttelijä Hannele Laurin, 69, kännykän soittoääni.
Soittaja on Hannelen entinen aviomies Teemu Rinne. Siinä ei ole mitään yllättävää. Hannele ja Teemu puhuvat päivittäin kolme–neljäkin kertaa.
”Hänen kanssaan on helppo puhua. Meidän on myös vaivatonta olla toistemme seurassa. Teemu on minulle kuin veli”, Hannele sanoo.
Itse asiassa suurin osa Hannelen ystävistä on miehiä. Siihen on syynsä.
Leelian lepotuoli
Koska isä oli ammattisotilas, Hannele tottui lapsena siihen, että ympärillä oli vain sotilaita. Hämeenlinnan Linnan kasarmialueella, jossa koti kouluikään asti oli, leikkikaveritkin sattuivat olemaan poikia. Ehkä siitä sai alkunsa se, että Hannele viihtyy edelleen parhaiten miesten kanssa.
”Näyttelijänäkin ystävystyn helpommin mies- kuin naisnäyttelijöiden kanssa. Siinä ei ole mitään eroottista, se on jätkämäisyyttä.”
Hannele arvostaa miesten tapaa sanoa suoraan ajatuksensa. Se helpottaa kanssakäymistä.
”Jostain syystä miesten on myös helppo avautua minulle elämästään ja tunteistaan. Poikani Tomi sanoo, että olen jotenkin äidillinen myös muita kuin häntä ja hänen veljeään kohtaan. Olen sellainen Leelian lepotuoli.”
Omia murheitaan Hannele ei liiemmin jaa.
”En toitottele vaikeuksiani muille kuin Teemulle. Olen aina ollut yksintaistelija, itsekseni kärsijä. Kuuntelen ja yritän auttaa muita, mutta en puolestani halua vaivata ketään.”
Kuusi vuotta sitten Hannele huolestui Teemun terveydentilasta, pakotti tutkimuksiin ja pelasti todennäköisesti ystävänsä hengen. Selvisi, että Teemu oli saanut sydänkohtauksen ja hänelle tehtiin kaksi pallolaajennusta. Sairaalareissun ajan Hannele hoiti Teemun koiraa. Keväällä nähtiin Supertähtien yllätysremontit Suomi -ohjelmassa, kuinka Hannele yllätti Teemun järjestämällä tämän kotiin yllätysremontin.
Kotikissa
Hannele Lauri ja Teemu Rinne menivät naimisiin vuonna 2000 vain parin kuukauden seurustelun jälkeen. Nopeasti he huomasivat erehtyneensä luulemaan keskinäistä kiintymystään eroottiseksi rakkaudeksi.
Kaksi vuotta kestänyt avioliitto muuttui eron myötä ainutlaatuiseksi ystävyydeksi. He matkustavat yhdessä, minkä lisäksi Teemu on ollut mukana myös Hannelen ja hänen kulloisenkin seurustelukumppaninsa reissuilla.
Teemu on ainoa, jonka Hannele kutsuu kotiinsa Nurmijärvelle poikiensa Tomin ja Samin lisäksi. Mutta Teemukin tietää, ettei ovikelloa kannata soittaa yllättäen. Hannele ei arvosta vierailuja, joita ei ole sovittu etukäteen.
”Koti on reviirini.”
Kotoa poistuminenkin on vuosi vuodelta työläämpää. Seurapiirikekkereillä Hannele on nykyään harvinainen näky. Merkityksetön jutustelu ei ole häntä varten. Ravintoloissa hän ei viihdy, koska keskustelu on usein mahdotonta kovalla volyymilla soivan musiikin vuoksi.
”Olen tietyllä tavalla erakko.”
Sen sijaan Hannele tunnustautuu puhelimessa puhujaksi. Teemun kanssa keskusteluja käydään päivittäin useita.
”Meillä vain riittää juttua: milloin jostain uudesta sarjasta, elokuvasta, nuhasta, väsymyksestä… Elämästäni puuttuisi paljon ilman Teemua. Hän on minulle kuin toinen veli.”
Hannele viihtyy kotona 17-vuotiaan jackrusselinterrierinsä kanssa. ”Aina Helsingistä palatessani sanon Nancylle, että onneksi asumme Nurmijärvellä. Pelkästään parkkipaikan etsiminen pääkaupungissa vie järjen.” © Tommi Tuomi
Aina poikiensa puolella
Suurin osa Hannelen ystävistä on Teemun tavoin miehiä, mutta on heissä naisiakin. Ystävyyttä solmiessaan Hannele on oppinut luottamaan intuitioon.
”Kiinnostus toiseen syntyy katseesta, puheesta, ruumiin kielestä ja tavasta olla läsnä.”
Toiset vaisto tyrmää välittömästi. Se ei välttämättä tarkoita, että henkilö herättäisi negatiivisia tunteita. Hän vain ei ole millään tavalla kiinnostava tai kuvaannollisesti puhu samaa kieltä.
Hannelen ystäviä yhdistävät tietyt piirteet: he puhuvat omista tunteistaan avoimesti, ovat verbaalisesti lahjakkaita, heillä on samantyyppinen huumorintaju kuin Hannelella ja he osaavat hänen tapaansa nauraa myös itselleen.
Jokin aikaa sitten kyydissä ollut homoystävä huomautti, ettei Hannele pysähtynyt stop-merkin kohdalla. Hannele väitti vastaan, jolloin ystävä tokaisi: ’kyllä minä tiedän, milloin perseeni on liikkeellä ja milloin se ei ole’.
”Minua naurattaa kaunistelematon mutta hauska nokkeluus”, Hannele sanoo.
On yksi puheenaihe, jota hän välttelee. Hän ei lavertele kolmesta lapsenlapsestaan eikä jaksaisi kuunnella ystäviensä tarinointia jälkikasvustaan.
”On surullista, jos jollain ei ole puhuttavaa mistään muusta. Olen onnellinen pojistani ja heidän lapsistaan, mutta en jaksa jauhaa heistä muille. Enkä todellakaan kaiva näytille heidän kuviaan.”
Se ei tarkoita, etteivätkö pojat ja syvä luottamus heihin olisi tärkeintä Hannelen elämässä. Hän toistaa lukion historian opettajana toimivan Sami Laurin mustaa huumoria tihkuvan kuvauksen luottamuksen laadusta. Samin vitsissä hän ja lavastajana toimiva veli Tomi Lauri toisivat äidilleen joltain irti leikatun pään muovipussissa.
”Äiti sanoisi, että no, olihan teillä varmaan syynne tekoonne. Menkää nyt, niin minä hoidan tämän.”
Hän on aina poikiensa puolella.
Särmää kaipaava
Jossain vaiheessa poikia alkoi huolestuttaa äidin mahdollinen yksinäisyys. He kehottivat häntä aloittamaan suhteen jonkun kanssa.
”Sitten he tajusivat, että olen aivan tyytyväinen elämääni näin.”
Jos tarvetta olisi ja kumppanin haku jäisi poikien tehtäväksi, valinta tuskin menisi pieleen.
Tomi oli alle 10-vuotias katsoessaan Hannelen kanssa Francis Ford Coppolan ohjaamaa elokuvaa Taistelukala. Se oli vielä kesken, kun Tomin isä ja Hannelen silloinen aviomies Hannu Lauri tuli kotiin.
”Täällä sinä katsot kaunista Matt Dillonia”, Hannu Lauri sanoi viitaten toiseen pääosan esittäjään.
”Etkö edes äidin miesmakua tunne? Mickey Rourkea se katsoo”, Tomi tokaisi. Poika oli oikeassa.
”Dillon on persoonaton kaunis kasvo, mutta Rourkessa on särmää. Joissain miehissä rumuus muuttuu karismaksi. Tykkään vähän kriminaalin näköisistä miehistä.”
Kuuluu tunnettu, käheä nauru, kun Hannele toteaa, etteivät hänen miespuoliset ystävänsä vastaa kuvausta.
”Jos he vastaisivat, he eivät olisi pelkästään ystäviäni.”
Hannele kuvaa itseään desperadoksi. Miehissäkin häntä viehättävät oman tiensä kulkijat. Kirjailija Teemu Rinne kuvaa vuonna 2013 ilmestyneessä elämäkerrassa Diiva, että Hannele ”ei viihdy taiteilijakuppiloissa miettimässä ’taiteentilaa’”. Mieluummin hän istuu motoristien kerhotiloissa konjakkilasin äärellä.
Se on totta. Hannele on tervetullut vieras moottoripyöräkerhon tiloihin.
”He ovat minua kohtaan reiluja jätkiä. Samanlaista kohteliaisuutta naisia kohtaan harvoin kokee muualla kuin motoristien keskuudessa.”
Äskettäin sai ensi-iltansa elokuva 70 on vain numero. Sen pääroolissa laulaja Seija Kuulana Hannele rakastuu nelikymppiseen muusikkoon. Todellisessa elämässä se ei olisi mahdollista.
”Nuoret miehet lähettelevät viestejä ja yrittävät iskeä sosiaalisessa mediassa, mutta en todellakaan voisi seurustella lasteni ikäisen kaverin kanssa.”
Ajatus suurin piirtein oman ikäisestäkään ei viehätä.
”He ovat lähes kaikki papparaisia.”
Sitä paitsi Hannele ei ole etsimässä, saati odottamassa tulevaa puolisoa.
”Asun yksin, mutta en ole yksinäinen.”
Työstä syttyvä
Ikärasismia Hannele ei ole kokenut, vaikka hän täyttää 70 vuotta heinäkuussa. Kysyntää riittää, vaikka hän on kieltäytynyt varsinkin monista viihdeohjelmista. Kun Hannelea pyydettiin mukaan television Selviytyjiin, hän purskahti nauruun.
”En pelkää ihmisiä, mutta auta armias, jos näen hämähäkin. Enkä ole lainkaan hauska, kun herään ja alan etsiä irtoripsiäni, meikkejäni ja ruokaa.”
Viihdettä Hannele ei väheksy. Päinvastoin.
”Viihteen tekeminen ei ole missään tapauksessa helppoa. Huumorin täytyy tuntua todelta, eikä siihen riitä, että laitat hassut vaatteet ja peruukin päähän. Kun Vesa-Matti Loiri teki Nasse-sedän, siihen uskottiin. Se on oikea tapa tehdä komiikkaa.”
Viihde ja draama eivät sulje pois toisiaan.
”Koomikot ovat yleensä parhaita draamanäyttelijöitä, mutta toisinpäin se ei ole itsestäänselvää. Yleensä täynnä draamaa olevista ei ole koomikoiksi.”
Vuonna 2022 Hannele nähdään useissa erilaisissa rooleissa.
”Olen iloinen siitä, että olen työllistetty. Ihanaa on sekin, että välillä on vapaata. En ole vielä miettinyt jääväni kokonaan eläkkeelle, mutta itseni tuntien sekin päivä voi tulla.”
On edelleen monia rooleja, joita Hannele haluaisi tehdä.
”Esimerkiksi kuvitteellisesta moottoripyöräjengistä kertovan draamasarjan Sons of Anarchyn ’old ladyn’ osan ottaisin heti.”
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 1/22.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti