”Olen elämäni kunnossa” – Irwin Goodmanin viimeinen haastattelu julkaistiin Seurassa vain 10 päivää ennen muusikon yllättävää kuolemaa

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Vuoden 1991 ensimmäisessä Seurassa julkaistiin Irwin Goodmanin haastattelu, joka todennäköisesti jäi muusikon viimeiseksi. © Otavamedia
Kansantaiteilija Irwin Goodman kertoi Seuran haastattelussa olevansa elämänsä kunnossa. Seuran numerossa 1/1991 muusikko avasi myös perhe- ja keikka-arkeaan.

Seuran toimittaja Isto Lysmä ja kuvaaja Jorma Pouta tekivät todennäköisesti Irwin Goodmanina tunnetun Antti Hammarbergin (1943–1991) viimeisen haastattelun Seura-lehteen.

Juttu julkaistiin tammikuun ensimmäisessä numerossa, ja Irwininä tunnettu Hammarberg kuoli yllättäen kymmenen päivää jutun julkaisun jälkeen. Ruumiinavauksessa todettiin alkava sepelvaltimotauti.

Jutussa Irwin kehuu olevansa elämänsä kunnossa. Seura saunoi ja kävi avannossa kansantaiteilijan kanssa. Nyt yli 30 vuotta myöhemmin julkaisemme osan aikalaisjutusta uudelleen.

Irwinin haastattelun avausaukeama Seuran jutusta numerossa 1/1991. Isto Lysmä kirjoitti jutun ja Jorma Pouta kuvasi.  © Otavamedia

Seura 1/1991, ilmestynyt 4.1.1991

”Olen elämäni kunnossa”

”Jos olisin 30 vuoden aikana ryypännyt niin paljon kuin huhutaan, en olisi tässä nyt”, Irwin iskee ja loiskuttaa avannon sinisenjäistä vettä.

Viimeksi 60-luvulla olen nähnyt Irwinin yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa kuin nyt 90-luvun alussa. Kovin huono sydän ei kestäisi päivän mittaista riehumista lumisessa metsässä, tuntien kelkka-ajelua lasten kanssa, hyppäämistä kerta kerran jälkeen 100-asteisesta saunasta avantoon… Ja avarassa luonnossa rannalta rannalle raikuva rentun nauru todistaa, että psyykekin on vahva kuin koivupölkky.

”Olen elämäni kunnossa!”

Onko teitä kaksi? Toinen Irwin näyttelee lavoilla vahvan viinan runtelemaa heikkoa renttua. Toinen esittää kunnollista ilman mustia laseja raikkaasti silmiin katsovaa kotimiestä Lavajärvellä.

Heitä on kaksi: Irwin ja Antti

Viime vuoden lopulla Irwin joutui Lapin keikkojensa jälkeen sairaalaan, josta hän karkasi. Helsinkiläisessä yksityissairaalassa Irwinille tehtiin perusteellinen tutkimus, jonka tulos oli: Terve kuin maalaishevonen.

Samaa todistaa sauna. Vartalo on vahvan miehen. Kumpi näyttelee, Irwin vai Antti?

”Joskus luulen olevani nuori, vaikka mittarissa on jo lukema 47. Kun painaa 5–7 keikkaa viikossa joku asia unohtuu. Lapin keikalla unohdin syödä. Enkä minä mihinkään karannut. Lähdin vain pois.”

”En tietenkään unohtanut juoda ja kunto pääsi laskemaan liian alas. Samoin paino, joka putosi kymmenisen kiloa. Ne on jo kurottu kiinni, sillä kaksi viikkoa olen levännyt kotona.”

”Sairaalassa tehtiin niin perusteellinen tutkimus kuin vain elävälle ihmiselle voidaan tehdä. Paremmin voidaan tutkia enää ruumiinavauksessa. Kamera suusta sisään, ultraäänikartoitusta ja verikokeita, joilla maksan ja haiman virkeys todetaan. Vatsahaavaa ei ollut, mutta maksan arvoista ei ymmärrä mitään.”

”Ja nyt syön jo paremmin kuin ravihevonen.”

”Luonteeni on sellainen, että on pakko kulkea”

Miksi täytyy tehdä yli 200 keikkaa vuodessa? Oikeastaan piti kysyä: paljonko ryyppäät?

”Luonteeni on sellainen, että on pakko kulkea. En osaa olla paikoillani. Kun ottaa kiinni, pidän kahden viikon valkoisen vaiheen.”

”Ja siksi en syö, kun ei ole nälkä.”

”Annan aina vuoden mennä kerrallaan ja sitten saavat taas tutkia. Nykyään en malta olla erossa oluesta. Pahimpina kausina meni sellaiset kolmekin pulikkaa kossua vuorokaudessa. Yksi pullo on vain sellaista verryttelyä. Mutta ota huomioon, että juomiseni jakautuu koko vuorokaudelle, koska olen yöihminen.”

”Ryyppykaudet eivät ole säännöllisiä. Niin paljon on vielä järkeä jäänyt, että tajuan koska tauko täytyy pitää. Monet ovatkin ihmetelleet ilmiömäistä toipumistani.”

”Kerran olin kahvoissa, kun poliisi pysäytti tien päällä. Syyttivät, kun auto haisi viinalle. Sanoin, että tottakai auto haisee, koska soittajat ovat olleet takapenkillä. Puhalluttivat minua kolmasti, koska eivät jaksaneet uskoa, että minä voin olla selvä. Eihän Irwin selvä voi olla!”

Lapset hulmahtavat sisälle ja huutavat: ”Missä se on?” Antti osti lapsilleen joululahjaksi moottorikelkan. Antti hän on kotiväelleen. Kansalle Irwin.

Kun vaimo kuulee, että puhumme syömisestä, hän huutaa hutkauttaa: ”Antilla oli lapsena niin kova nälkä, että söi banaanitkin kuorineen.”

”Helppo se on nyt sanoa, kun banaaneja on. Sotien jälkeen ensimmäiset banaanit olivat isoja ihmeitä. Miten lapsi olisi voinut tietää, miten ensimmäinen banaani syödään. Kyllä mummo nauroi. Onko teetä? Tiedätkö muuten, että elämäni ainoan ja ensimmäisen kerran join kahvia 4-vuotiaana.”

Irwin avasi Seuran toimittajalle ja kuvaajalle saunansa oven. Toimittaja arvioi, että Goodman ei ole koskaan ollut niin hyvässä kunnossa. © Otavamedia

Saunan lämpöä ja avannon viileyttä

Onnellisempaa kotia saa etsiä. Menemme saunaan.

Antti kiusaa kiuasta. Löyly nuolee hartiat tulipunaisiksi. Siinä, missä minua pyörryttää, siinä Antti vasta aloittaa naurun.

”Mitä sinä oikein huudat?”, Antti kysyy.

Antti ryntää höyrypilvi päänsä päällä avantoon. Muistan kuinka enoni kiljahti Mågsholmin saunassa, että nyt tämä poika lähtee. Hyppäsi avantoon saunasta – ja jäi sinne. Sydän ei kestänyt sadan asteen lämpötilanvaihdosta sekunnin murto-osassa. Anttia ei tapa kuin terävä kirves.

Siirrymme taloon.

”Haluaako Antti puhtaat sukat”, vaimo kysyy.

”Kyllä”, mies vastaa ja jatkaa minulle nyökäten: ”Näin se on.”

Vihje on selvä. Antti haluaa näyttää, kuka on mies kotonaan. Laulajassa on tiettyjä macho-piirteitä, mutta ne eivät häiritse Riittaa. Vaikka Antti joskus aikoinaan pitäessään pahinta meteliä huuteli: ”Nyt, akka lätty kiinni.”

Vuodet ovat hioneet sanat herkemmiksi.

Riitta palvelee miestään naisen oveluudella. Palvonta tulee sydämestä. Ja palvonta herättää aina palvontaa.

Suhde toimii hienosti, vaikka Antti joskus puhuu kuin suussa olisi karkeita jauhoja. Liiallinen tasa-arvo useimmissa suomalaiskodeissa aiheuttaa pahimpia riitoja, kuin selvä roolijako. Toisen on annettava periksi.

”Miten sen nyt taas kerran selittäisi. Mies voi olla ykkönen ja nainen nolla. Tai nainen ykkönen ja mies nolla. Mutta asettakaapa ykkönen ja nolla vierekkäin. Se on täysi kymppi, kun ollaan kotona yhdessä. Se on sitä miehen ja naisen tasa-arvoa, jota kaikki eivät tunnu ymmärtävän.”

Riitta-vaimon näkemykset piirtävät rakastavan isän

”Nopeasti olen oppinut huomaamaan, että Antti on aivan toisenlainen kuin Irwin. Hänen on pakko vetää omaa rooliaan maailmalla, mutta ei enää kotona. Hurjimmat jutut ovat vain huhuja, lintuja, jotka ajan myötä lihovat. Kunnes eivät enää pysty lentämään”, Riitta sanoo.

”Antti rakastaa lapsiaan ja mies, joka niin paljon pitää lapsistaan, rakastaa myös minua. Vaikka ei aina sano. Muusan ja kotiäidin rooli riittää minulle. Oikeastaan elämäni on parasta mitä naiselle voi tapahtua. Uskon, että jokainen nainen haluaa värikkään miehen, jonka seurassa aika ei tule pitkäksi, paljon lapsia ja ison kodin.”

Kun näette Irwinin laulavan livenä, se ei ole hän, miksi häntä luulette. Jos näette hänet humalassa, hän on Irwin, roolihahmo, joka tekee omaa työtään. Todellinen Antti on toinen tarina.

Ihailen vain kahta ihmistä. Ja toinen niistä on Irwin. Nautin elämässä vain kahdesta hetkestä. Ja toinen niistä on aina ollut talvinen saunapäivä Antin kotona.

Alakerran pöydällä on nippu lottokuponkeja. Miksi ihmeessä? Sinullahan on jo kaikki.

”Haluan, että Irwin pääsisi kerralla veloistaan”, Antti vastaa.

Kaksi heitä on.

Lue myös: Irwin Goodmanin kirjeet paljastavat räiskyvän rempseitäkin hetkiä elämästä Saksassa, jonne muusikko lähti Vexi Salmen perässä 1960-luvulla

Muusikko Irwin Goodman lähetti vuonna 1961 kirjeitä ystävälleen Saksasta. Kirjeet avaavat nuoren miehen mielenmaisemaa. © Tommi Tuomi / Fred Ohert / OM-arkisto

X