Toimittaja Jake Nyman viihtyy muistojen valtatiellä – Näin vuoden 1965 Ford Anglia läikähtää yhä rinnassa ja aika kultasi hetket Tipparellun ratissa

Jaa artikkeli
Jake Nyman ja Anglia
Toimittaja Jake Nyman syttyy yhä vuoden 1965 Angliasta. Sellaisella äiti opetti häntä ajamaan ajokortin 60-luvun lopulla. © Tommi Tuomi
Vanhat autot ovat väylä lapsuus- ja nuoruusmuistoihin. Vanha Moskvitsh tuo toimittaja Jake Nymanin mieleen köröttelyt mummolaan ja Skoda eri maiden tarrat, joita hän liimasi ikkunaan.

Autot vievät meitä paikasta toiseen, mutta vanha auto voi viedä myös muistoihin. Yleisradion suosituimpien musiikkiohjelmien, Onnenpäivän, Kovan päivän illan ja Muistojen bulevardin toimittaja Jake Nyman kokosi autoilukulttuurimme vaiheet, autoihin liittyvät suomalaislaulut ja omat automuistonsa kirjaksi.

Oi niitä autoja (Gummerus) on Jaken 17. kirja. Kansien välistä tihkuu kiintymys nelipyöräisiin ja maantien kutsuun, mutta silti Jake ei ole omasta mielestään erityinen automies.

”Nuoruuden Ford Mustang -ihailua lukuun ottamatta en ole koskaan haaveillut mistään erityisistä autoista. Ihan tavallinen, hyvin pelaava auto riittää oikein hyvin. Autot ovat vain autoja”, Jake Nyman toteaa.

Mutta kun näköpiiriin kurvaa vuoden 1965 Ford Anglia, nousee rauhallisen musiikkitoimittajan kasvoille virnistys. Juuri tällaisella Jake oppi ajamaan Hämeenlinnassa vuonna 1968. Ajo-opettajana toimi oma äiti.

Tiukan faktan ohella Jaken kirjasta selviää, millä autolla Jake törmäsi jouluaattona 1968 naapurin portinpylvääseen ja mikä auto soveltui sorkkaeläinten kuljetukseen ikimuistoisella tavalla.

Anglia inspiroi laulunikkareita. Vuonna 1988 hiteiksi ylsivät Leevi and The Leavingsin Teuvo, maanteiden kuningas ja Tuula Amberlan Anglia. © Tommi Tuomi

Anglia inspiroi laulunikkareita. Vuonna 1988 hiteiksi ylsivät Leevi and The Leavingsin Teuvo, maanteiden kuningas ja Tuula Amberlan Anglia. © Tommi Tuomi

Alussa oli Anglia

Anglioita näki 60- ja 70-luvuilla liikenteessä paljon. Automallin ulkonäkö oli poikkeuksellinen.

”Siinä oli vino takaikkuna, joka ei koskaan pölyyntynyt”, Jake Nyman sanoo.

Jaken äidin Anglia oli nuoren miehen mieleen.

”Muistan vielä auton rekkarinkin. Anglia oli todella yksinkertainen teknisesti, mutta sen ajan standardien mukaan se oli varmatoiminen ja rivakka liikkumaan. Sellaistahan osasin arvostaa. Anglia oli tosi hyvä auto sen ajan mittapuulla.”

Ford Anglian valmistus päättyi 1960-luvun lopussa, ja mallin korvasi Ford Escort. Monista parannuksista huolimatta se ei kuitenkaan koskaan saavuttanut samanlaista paikkaa autoilijoiden sydämissä kuin edeltäjänsä.

Myös Jaken perheeseen hankittiin turkoosi Ford Escort, ja siitä autosta on muistoihin jäänyt muun muassa kalareissu Lappiin ja keskellä ei-mitään kuskin käteen jäänyt vaihdekeppi.

Meille sattui huono yksilö, maanantaikappale.

Automalli ei edelleenkään kuulu Jaken suurimpien suosikkien joukkoon.

Anglian seuraajaa Ford Escortia mainostettiin kunnon kampanjalla vuonna 1967.

Anglian seuraajaa Ford Escortia mainostettiin kunnon kampanjalla vuonna 1967.

Muistojen Tipparellu

Ensimmäinen oma auto on monelle ikimuistoinen kuin ensirakkaus, ja sitä muistellaan yleensä lämmöllä. Jaken tapauksessa ensiautoksi valikoitui vuoden 1972 Renault R 4.

”Se oli varsinainen persoonallisuus. Siihen aikaan jaksoin vielä tehdä autoille kaikenlaista itsekin. Muistan, miten vaihdoin Tipparelluun vetoakselia jossain kadunvarressa viiden asteen pakkasessa.”

Jaken kaveri oli töissä autokorjaamossa ja tuli aina mielellään neuvomaan ja auttamaan.

”Olihan sen Rellun kanssa muutakin: kun sen takalasi jäätyi marraskuussa, se suli joskus huhtikuussa. Auton lämmityslaite oli ihan vitsi. Sen lämpö oli kuin lehmän henkäys.”

Jake Nyman antaa tunnustusta kokoaan suuremmalle Tipparellulle myös historiallisesta perspektiivistä.

”Sehän oli kantaisä tila-autoille. Sen takaluukku oli koko auton levyinen ja se aukesi pystyyn. Takapenkin sai irrotettua helposti, se taisi olla kiinni vain yhdellä siipimutterilla. Lepolassetyyppisissä takapenkeissä oli putkirunko eikä toppauksia, joten penkit eivät painaneet juuri mitään. Teimme Rellulla pieniä muuttojakin. Sinne mahtui ihan älyttömästi tavaraa.”

Lopulta Jake kyllästyi auton oikuttelevaan luonteeseen.

”Kivahan Rellulla oli kesällä ajella, mutta ei siitä ollut vaikeaa luopua. En minä autojen perään jää itkemään. Hyvät muistot jäävät pintaan. Haikeus ja nostalgia autoihin on tullut myöhemmin.”

Jake Nymanin ensimmäinen auto oli vuoden 1972 Tipparellu. © Jake Nymanin kotialbumi

Jake Nymanin ensimmäinen auto oli vuoden 1972 Tipparellu. © Jake Nymanin kotialbumi

Sunnuntaiajeluita

Jaken kirja Oi niitä autoja herättää lämpimiä muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Nyt koko autoala on muutoskohdassa. On vaikea ennustaa, millaisilla autoilla Suomessa ajetaan kymmenen vuoden kuluttua.

”Autojen tekninen kehitys tai suhtautuminen autoiluun ei ole koskaan ollut sellaisessa murroksessa kuin nyt. Senkin tähden on ollut hauska muistella aikoja, jolloin autoiluun ei liittynyt mitään syyllisyyttä.”

Perhe Nymankin lähti usein sunnuntaisin ajelemaan.

”Faija sanoi, että lähdetääs käymään Hangossa. Ja niin ajoimme Hämeenlinnasta Hankoon, söimme siellä lounaan ja katselimme hetken merta. Sitten ajoimme takaisin. Jos nyt sanoo jollekin, että kävimme huviajelulla, voi tulla aika erilaisia katseita.”

Muistot kultaavat helposti myös tilastolliset tosiasiat. Ennen autoilu oli sangen vaarallista. Autoja oli paljon vähemmän kuin nykyisin, mutta onnettomuuksia sattui enemmän.

Tiet olivat huonoja. Ennen vuotta 1975 ei turvavöitä tarvinnut käyttää edes etuistuimilla, mikä näkyi auto-onnettomuuksien kuolintilastoissa. Takapenkeille turvavyöt tulivat pakollisiksi vuonna 1987. Ennen vuotta 1973 nopeusrajoitukset koettiin jopa yksilönvapautta rajoittavina, mikä heikensi liikenneturvallisuutta huomattavasti. Tarvittiin presidentti Kekkonen jyrähtämään rajoitusten puolesta vuoden 1973 uudenvuodenpuheessaan.

Ja olivathan autotkin monesti heppoisampaa tekoa kuin nykyisin.

”Autoharrastajat sanovat usein, että ennen autot olivat tosi hyviä, kun niitä pystyi itse korjaamaan. Mutta eihän ne hyviä olleet, nehän saattoivat jättää tielle! Oli yleinen tapa kehua omaa autoa sanomalla: ’Tämä on hyvä peli, kertaakaan ei ole jättänyt tielle.’ Nykyautot vievät sentään yleensä perille asti.”

Vanhojen aikojen haikailu saattaa johtua myös koko yhteiskunnan tunnelman muutoksesta. Nykyisin ratin takana istutaan useimmiten pipo kireällä ja hampaat irvessä.

”Ennen käyttäytyminen liikenteessä oli kohteliaampaa. Itsekkyys ja piittaamattomuus kuuluvat tämän ajan henkeen. Ja kiire. Hautausmaat ovat täynnä kiireisiä miehiä.”

Lue myös: Suomi autoistui 1920-luvulla – Autot maanteillä yleistyivät ja ajo-opetusta jakoivat ystävät toisilleen

Tsekkiläinen Skoda vei Nymanin perheen vuonna 1963 Norjaan asti. Autoon pakattiin kaikki tarvittava näkkileivästä Sopu-telttaan. Jakesta oli juhlavaa liimata auton perään SF-tarra rajanylityksen merkiksi. © Harold / Wikimedia Commons

Tsekkiläinen Skoda vei Nymanin perheen vuonna 1963 Norjaan asti. Autoon pakattiin kaikki tarvittava näkkileivästä Sopu-telttaan. Jakesta oli juhlavaa liimata auton perään SF-tarra rajanylityksen merkiksi. © Harold / Wikimedia Commons

Autoiluhaaveita

Vaikka Jake Nyman ei haaveile mistään tietystä autosta, on hänellä autoiluun liittyviä haaveita.

”Olisi kiva lähteä Amerikkaan ja vuokrata sieltä hieno avoauto. Ajaisin sillä Highway 101:ä pitkin San Fransiscosta etelään. Saisin nähdä Kalifornian laaksot. Ja kaikki ne pikkukaupungit, kuten Carmelin, jossa Clint Eastwood oli pormestarina, ja Salinasin, josta oli kotoisin lempikirjailijani John Steinbeck. Ja sitten on tietenkin Route 66 Chicagosta Los Angelesiin eli The Mother Road, kuten Steinbeck sanoo Vihan hedelmissä. Sekin olisi kiva kokea.”

Ehkä hieman yllättäen Jake Nymanin autossa ei soi musiikki. Ei, vaikka aiheeseen sopivia lauluja on meillä tehty kasapäin.

Ja maailmallahan niitä vasta onkin! Jo Chuck Berryn, Bruce Springsteenin, Beach Boysin ja Neil Youngin autolauluista saisi muutaman kirjan.

Hiljaisessa autossa ajaessa on tilaa omille ajatuksille.

”En vastaa ajaessa edes kännykkään, se on omaa aikaani. Ajaminen on tosi rentouttavaa, eikä minua haittaa pitkätkään matkat tai yöllä ajaminen.”

Muun muassa Madeiran kiharaisilla vuoristoteillä ja Genevenjärven ympäri ajanut Jake on liikkunut paljon autolla maailmalla.

Hänen mielestään Suomi on niin iso maa, että täältä voi läheltäkin löytää monenlaista eksotiikkaa.

”Yksi hienoimmista reiteistä on kahdeksan kilometriä pitkä Pulkkilan harju. Sinne on aina kiva mennä, kun se maisema Päijänteen yli on niin hieno.”

Jaken seuraavakin ajomatka on varsin mieluinen.

”Kun nyt tästä lähden, käyn viemässä nuorimmalle tyttärelleni leipomaani nektariinikakkua. Tämä korona-aika on saanut aikaan ihmeellisiä juttuja.”

Keltainen Fiat oli vielä 70-luvulla tuttu näky Suomen maanteillä. Jake asensi itse omaansa c-kasettisoittimen, joka kuitenkin varastettiin heti seuraavana yönä. © istock

Keltainen Fiat oli vielä 70-luvulla tuttu näky Suomen maanteillä. Jake asensi itse omaansa c-kasettisoittimen, joka kuitenkin varastettiin heti seuraavana yönä. © istock

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 10/21.

Lue myös: Tunnetko Ferrarin takajaloillaan tanssivan hevosen tarinan? Kuuluisa hevonen toimi ensin kunnianosoituksena

Ennen Ferrarien aikakautta hevoslogo tanssi italialaisen lentäjäsankarin Francesco Baraccan lentokoneen rungossa.

Ennen Ferrarien aikakautta hevoslogo tanssi italialaisen lentäjäsankarin Francesco Baraccan lentokoneen rungossa. © Lehtikuva

X