Joni Mäki psyykkasi Aleksandr Bolshunovia kesken kisan – Näin hiihtäjä kasvoi karpaasiksi
Hiihtäjä Joni Mäki nousi hiihtomaailman puheenaiheeksi lyötyään Salpausselän kisojen loppukirissä venäläisen Alexandr Bolshunovin. Nyt Mäki hakee menestystä MM-laduilta.
Joni Mäen suksi luisti erinomaisesti tammikuussa hiihdetyissä Salpausselän kisoissa. Nyt Mäki lähtee edustamaan Suomea Saksan MM-kisoihin. Odotukset on ladattu sprinttiin ja viestiin.
Sinä päivänä oli todella hyvä suksi, Joni Mäki itse kuvailee.
”Pääsin Bolshunovin vierelle, ja tuli siinä näytettyä hänelle, että altani löytyy tämmöiset kapulat. Koetin henkisesti psyykata.”
Se psyykkaus onnistui.
Tammikuun lopussa hiihdetyt Salpausselän kisat Lahdessa nousivat jättimäiseksi urheilu- ja mediailmiöksi, ja kaiken keskeltä löytyivät Mäki sekä venäläishiihtäjä Alexandr Bolshunov, joka jäi miesten viestikisan ankkuriosuuden loppusuorakamppailussa Mäen taakse.
Mäki toi Suomelle kakkostilan Norjan jälkeen. Moninkertainen arvokisamitalisti Bolshunov tulistui siitä, ettei Mäki päästänyt häntä millään ohitseen.
Heti maalilinjan ylitettyään Bolshunov liukui tarkoituksella ja kovalla vauhdilla Mäkeä päin. Se oli suorastaan jääkiekkotaklaus, jonka alle jäänyt ja täysin yllättynyt Mäki lensi kyljelleen maahan.
”Olin varmasti mennyt aika syvälle kaverin ihon alle. Hänen olisi pitänyt olla valmiimpi siihen, että loppusuoralla voi käydä mitä vain.”
”Olin varmasti mennyt aika syvälle kaverin ihon alle. Hänen olisi pitänyt olla valmiimpi siihen, että loppusuoralla voi käydä mitä vain.”
Bolshunovin taklauksen kaltaista rajua tekoa hiihtoladulla ei nähdä juuri koskaan. Teko johtikin venäläisen hylkäykseen, joten Venäjän joukkue menetti kisan kolmostilansakin.
”Häntä varmaan otti pattiin se, kun tämmöinen vähän vähemmillä meriiteillä oleva kaveri ei anna tietä tai ei kunnioita liikoja.”
Jo kilpailun aikana Mäki huomasi, että Bolshunov vaikutti varmalta siitä, että suomalainen jää hänen taakseen helpostikin.
”Mutta hän lähti tekemään omaa hiihtoaan aika lailla minun korteillani. Uskon, että olisin ollut tiukemmalla, jos olisimme koko ajan hiihtäneet kovempaa.”
Punaisessa asussa hiihtänyt Venäjän Alexandr Bolshunov huitoi Suomen Joni Mäkeä sauvalla Lahden Salpausselän kisojen miesten viestin loppusuoralla tammikuussa. Huitomisesta ja sitä seuranneesta taklauksesta seurasi poliisitutkinta. © Lehtikuva/Jussi Nukari
Poliisi tutki
Huomattuaan, ettei pääse Mäen ohi, Bolshunov reagoi ladulla jo ennen maalia rajusti huitaisemalla Mäkeä kohti sauvalla.
”Ei hän ihan huvikseen kättä siinä heilutellut. En tosin osaa sanoa, että osuiko hän minuun, kun loppusuoralla sauvanosumaan nyt ei muutenkaan kiinnittäisi huomiota.”
Päiväkausia pyörinyt julkisuusmylly tapahtuman ympärillä alkoi jo häiritä Mäkeä, joka toivoi, että pääasiaksi olisi noussut viestijoukkueen menestys.
”Julkisuus meni sellaisiin mittasuhteisiin, että oli vaikea sivuuttaa asiaa. Mutta sen kanssa piti vain elää ja vähitellen sekin pöly laskeutui.”
Joku katsojista teki poliisille asiasta tutkintapyynnön, ja 11. helmikuuta poliisi katsoi Bolshunovin tekojen täyttävän lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön, mutta koska Mäellä ei ollut venäläistä kohtaan vaatimuksia, asia ei edennyt syytteeseen.
Kiireinen urheilija
Tavallisesti Joni Mäki saa keskittyä elämässään kahteen asiaan: Kilpahiihtoon ja sen harjoitteluun. Huippuhiihtäjien kisakausi alkaa marraskuun alussa ja kestää huhtikuun alkuun saakka. Silloin kansainväliset urheilijat ovat kiireisiä, sillä matkustamisen ja kilpailemisen lisäksi ei juuri jää muulle aikaa.
”Normaalikaudella kun tulee reissusta kotiin, hyvä kun ehtii muutaman lastillisen pyykkiä pyöräyttää ja heittää takaisin kassiin. Tietysti jossain vaiheessa on löydettävä aikaa myös kunnon ylläpitämiselle.”
Salpausselän jälkeen Mäki kilpaili Ruotsin Falunissa, jossa menestys jäi vaatimattomaksi. Muutama päivä myöhemmin kilpaladulle lähdettiin saman maan Ulricehamnissa, jossa sprintin alkueräryhmästä irtosi voitto, mutta finaalissa taktiikka ei toiminut lainkaan.
Hiihtäjän elämä on yksinkertaista, paikoin jopa askeettista. Joni Mäki kertoo peruspäivänsä Vuokatissa sisältävän treenaamista, syömistä ja lepäämistä. Lisäksi hän viettää aikaa tyttöystävänsä kanssa ja ottaa välillä luontovalokuvia omaksi ilokseen.
”Noin yksitoista kuukautta vuodesta menee aika lailla tuolla kaavalla.”
Mäellä on meneillään hyvä kausi, eikä se tule hänelle yllätyksenä.
”Harjoituksissa on kulkenut ja testitulokset ovat antaneet odottaa hyvää, joten oli hienoa nähdä, että se konkretisoituu myös ladulle.”
12-vuotias Joni Mäki (numero 44) Iso-Syötteen kevätkisoissa vuonna 2007. Mäen perhe kiersi viikonloppuisin runsaasti hiihtokisoja, koska isovelikin oli kilpahiihtäjä. © Joni Mäen kotialbumi
Ladulle isoveljen imussa
Kuluvalla kaudella Joni Mäki on noussut suomalaisten hiihtokarpaasien joukkoon.
Taival kansainväliseksi huippuhiihtäjäksi alkoi lapsuudesta. Hiihtäminen oli Vaasan seudulla kasvaneen Mäen kavereiden joukossa laji, jota harrastivat kaikki.
”Minulle on laitettu varmasti alle 5-vuotiaana sukset jalkoihin ja sanottu, että otapas muutama potku.”
Hiihtelyharrastus muuttui kilpailuiksi jo lapsena veljen imussa.
”Isoveljeni hiihti kilpaa, ja sitä kautta oli itsekin helppo lähteä kisoihin. Aika paljon meidän perheellä meni talvisin viikonloppuja siihen, että kierrettiin kisoja.”
Lapsena ja nuorena Mäki oli kiinnostunut urheilusta hyvin monipuolisesti, ja muistelee pelanneensa kavereiden kanssa erilaisia pihapelejä läpi kesien ja talvien. Se on hyvin tavallinen tarina huippu-urheilijoiden keskuudessa. Monipuolinen kiinnostus urheiluun kannattelee pitkälle.
14-vuotiaana Mäki oli saavuttanut jo mukavasti menestystä juniorikisoissa. Kuva Kalajoen kisoista vuodelta 2009. © Joni Mäen kotialbumi
”Tykkäsin olla ulkona ja pelata kaikkea mahdollista. Lapsuudenkotini oli aivan jääkiekkokaukalon vieressä. Monta kertaa vanhemmat kävivät myöhään illalla huutamassa kaukalonlaidalla, että tulepas jo kotiin sieltä.”
Jalkapalloa Mäki pelasi tavoitteellisesti 15–16-vuotiaaksi saakka, kunnes valitsi kahdesta päälajistaan hiihdon. Lukiossa hän muutti Vuokattiin parempien harjoitteluolosuhteiden eli pidemmän lumikauden vuoksi.
”Hiihdossa alkoi tulla sen verran menestystä, että halusin keskittyä siihen. Ajattelin, että jos tätä haluaa ihan tosissaan tehdä, niin Vuokatissa olisi kaikki fasiliteetit kunnossa.”
Eräs merkittävä hetki Mäen uran kannalta oli, kun hän hiihti 15-vuotiaana Hopeasompa-kisoissa ensimmäistä kertaa viiden parhaan joukkoon.
”Minulle se oli merkki, että on rahkeita tähän hommaan, jos siihen vain paneutuu enemmän.”
Ja Mäkihän paneutui.
Hyvän päivän flow-lentokeli kuljettaa
Joni Mäelle hiihdon ydin on tässä:
”Olen panostanut tähän lajiin valtavasti. Nyt, kun menen ladulle, huomaan, että voin hiihtää niin kovaa, että voin kilpailla maailman parhaita vastaan. Kun samalla on se tunne, etteivät omat rajat ole vielä tulleet vastaan, niin mikäs sen hienompaa.”
Mäki on kilpaillut kaikilla matkoilla, mutta parhaiten hänet on viime vuosina opittu tuntemaan pikamatkoilta eli sprinttikisoista.
Suoritukseen ja sitä kautta lopputulokseen vaikuttaa lukemattomia tekijöitä, joista osa ei ole hiihtäjän itsensä käsissä. Sprintissä onnistumisen ja epäonnistumisen välinen ero voi käytännössä olla sekunnin kymmenyksiä.
Mäki pitää pikamatkoja henkisesti normaalimatkoja rasittavampina, sillä sprintissä täytyy olla valmis neljä kertaa uuteen lähtöön, ja joka kerta voi tapahtua melkein mitä vain.
Hyvän päivän lentokeli tulee kuin itsestään. Sitä hiihtäjät kutsuvat flow-tilaksi, vapaaksi henkisen ja fyysisen energian virtaukseksi.
”Sen huomaa päivän aikana, kun tulee hyviä tilanteita lähes kuin itsestään ja ladulla osuu hyviin rakoihin luonnostaan.”
Mäellä on kyky sprintata ja ottaa loppukiri. Kaikilla hiihtäjillä sitä ei ole. Kykyä voi pitää luontaisena lahjakkuutena, mutta todellisuudessa kyse on myös valtavista harjoitusmääristä ja tuhansista hikilitroista.
”Se kyky tulee osin luontaisesti, mutta totta kai siihen pystyy paljon vaikuttamaan harjoittelemalla.”
Mäki tosin huomauttaa, ettei hänen kirinsä ole vielä paras mahdollinen.
”On siinä vielä parannettavaa. Haluaisin sen loppukirin sellaiselle tasolle, että voisin haastaa sillä loppusuoralla ihan kenet tahansa.”
Iloisella ja itsevarmalla ilmeellä. Joni Mäki voitti 15 kilometrin kisan Suomen Cupissa Taivalkoskella marraskuussa 2020. © Sakari Kekki
Kohti MM-latuja
Onnistumiset ruokkivat uskoa myös kevään päätavoitteeseen eli MM-kisoihin. Kisat alkavat helmikuun viimeisellä viikolla Saksan Oberstdrofissa.
”Kisoihin on valmistauduttu vuosi ja tehty töitä sen eteen, että siellä kulkisi.”
Salpausselän kisojen kakkossija osoitti, että nyt Suomella on koossa miesten viestiin sellainen nelikko, ettei mitali ole hyvänä päivänä haihattelua. Sen myöntää myös Mäki. Hänelle luonnollisin paikka viestijoukkueessa on ankkuri, eli viimeinen osuus.
”Ominaisuuksieni puolesta minulla on varmasti eniten annettavaa ankkurina. Mutta totta kai olen valmis hiihtämään millä tahansa osuudella, mitä vain joukkueessa tarvitaan.”
Viestijoukkueen hyvistä mahdollisuuksista huolimatta Mäki odottaa vähintään yhtä paljon sprintin ja parisprintin kilpailuja.
”Ne ovat minulle tärkeitä kisoja, joista varmaan voi kaiken osuessa kohdalleen menestystäkin odottaa. Finaalipaikkaa metsästän, ja kun se tulee, silloin taistellaan mitaleistakin.”
Hiihtolajien maailmanmestaruuskisat Saksan Oberstdorfissa 23.2.-7.3.