Huutomies Ilkka Hautala purkaa paineet metsässä: ”Huutaminen on auttanut minua pääsemään eroon häpeästä”

Puu halaa kuin ystävä, ja sammalmättäällä maatessa murheet asettuvat mittasuhteisiinsa. Metsässä voi myös hiljentyä tai vaikka huutaa, kuten helsinkiläinen Ilkka Hautala tekee.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Huutomies Ilkka Hautala ammentaa voimaa metsästä.

Puu halaa kuin ystävä, ja sammalmättäällä maatessa murheet asettuvat mittasuhteisiinsa. Metsässä voi myös hiljentyä tai vaikka huutaa, kuten helsinkiläinen Ilkka Hautala tekee.
Teksti: Eveliina Lauhio

”Opiskeluaikoinani tunsin usein stressiä. Asuin tuolloin metsän laidassa. Kerran illalla, kun minulla olin oikein painostava olo, menin metsään päästelemään höyryni pihalle huutamalla, kertoo puhe- ja draamataiteen opettaja, draamakasvattaja Ilkka Hautala, 33.

Huutaminen teki hyvää, Ilkka Hautala toteaa.

”Minusta tuntui siltä, että pääsin irti stressaavista tunteistani. Huutamisesta metsässä muodostui minulle tapa ja tein siitä videoperformanssin, jossa esiinnyin huutotaiteilijana.”

Huutomies-hahmo syntyi turhautumisesta

”Huutomies on aidosta turhautumisesta syntynyt performanssihahmo, joka rohkaisee ihmisiä huutamaan tunteensa ulos. Olen pitänyt yrityksille työhyvinvointipäiviä huutamisen ja itseilmaisun parissa sekä esiintynyt erilaisissa tilaisuuksissa.

Metsässä huutaminen ei vaadi erityistä tekniikkaa. Tärkeintä on päästää irti ja antaa äänen tulla. Sitä kannattaa tarkkailla, ettei huuda jännittyneesti kurkulla.

Toisinaan sanallistan huutoani, kun taas toisinaan huudan pelkästään erilaisia ääniä. Kun vain uskaltaa antautua huutamiselle, keho ohjaa itse itseään.

Joskus huudan metsässä voimasanoja. Minulle tärkeimmät voimasanat ovat saatana, perkele ja jumalauta.”

”Tavoittelen rajojani”

”Huutamiseen kannattaa valita mahdollisimman yksityinen paikka, etenkin jos arastelee muiden ihmisten reaktioita. Murheisiin ja stressiin huutamiseen mielestäni pimeä kuusikko sopii parhaiten. Ilonhuudon kajautan mieluiten kallionlaelta.

Kerran huusin metsässä, joka ei ollut kovin kaukana asutuksesta. Koiranulkoiluttaja tuli taskulampun kanssa katsomaan, että onko minulla kaikki hyvin. Kävimme ystävällisen keskustelun ja selitin, mitä olin tekemässä.

Minua ei haittaa se, jos joku kuulee tai näkee huutoni. Päinvastoin metsässä huutaminen on auttanut minua pääsemään eroon häpeästä. Tavoittelen rajojani – haluan kokeilla, kuinka vapaasti pystyn ilmaisemaan itseäni, ennen kuin minulle tulee kiusallinen olo.”

Metsä on myös hiljentymisen paikka

”Nykyään asun Helsingin Töölössä, enkä pääse metsään enää niin usein kuin toivoisin. Vähintään kerran kuukaudessa hakeudun kunnolla luontoon.

Metsä on minulle paljon muutakin kuin huutamista. Se on myös hiljentymisen paikka. Kun kuuntelen metsän ääniä, kuuntelen samalla omaa sisäistä ääntäni.”

Lue myös: ”Mikään ei parane murehtimalla” – Näyttelijä Mari Turunen tietää, että häpeäkin helpottaa kun sille altistaa itsensä

X