”Mikään ei parane murehtimalla” – Näyttelijä Mari Turunen tietää, että häpeäkin helpottaa kun sille altistaa itsensä
Näyttelijä Mari Turunen on oppinut, että usein häpeä helpottaa, kun sille altistaa itsensä: ”Ehkä olen tullut sen suhteen armollisemmaksi.”
"Usein häpeä helpottaa kun sille altistaa itsensä."
Näyttelijä Mari Turunen tunnustaa, että viisikymmentä vuotta tuntuu jo kropassa.
”Ulkonäkö suorastaan romahtaa! Illalla kun menee nukkumaan, niin aamulla herätessä sitä on ihan toisen näköinen”, Mari Turunen nauraa.
Näyttelijä on kuitenkin onnellinen, että on saanut olla terve.
Mari Turunen, Tampereen Teatterin luottopakki
”Olen onnekas, että olen saanut tehdä töitä samassa työpaikassa eli Tampereen Teatterissa. Joskus alle nelikymppisenä pohdin, että uskaltaisinko lähteä freelancer-arkeen, että riittäisikö minulle hommia niinkin.
Olen kuitenkin sillä tavalla pelkuri ja realisti, että minun lahjoillani ja ulkonäölläni ei uskallus ole koskaan siihen riittänyt. Enkä ole sitä ikinä katunut. Olen saanut teatterista virkavapaata aina kun olen halunnut.”
Jyrkkäluonteinen ja periksiantamaton
”Rakastan avopuolisoani Harria, ystäviäni ja perhettäni. Naimisiin en aio, elämme oikein hyvässä parisuhteessa näinkin. En tiedä mitä lisäarvoa se naimisiin meneminen oikein toisi?
Vietin ihan normaalin lapsuuden Joensuussa. Vanhempani erosivat ja kasvoin äitini kanssa. Sain läjän sisarpuolia: äidin puolelta neljä, isän puolelta kaksi. Vanhempiini minulla on aina ollut hyvät välit, vaikka teininä olikin joskus vähän myrskyisää.
Vanhimpana lapsena jouduin toimimaan usein apukätenä. Kapinoin sitä vastaan kovasti. Olisin halunnut huidella kaupungilla, kuten kaikki muutkin 13-vuotiaat.
Olemme äidin kanssa molemmat aika jyrkkäluonteisia. Meissä on samaa periksiantamattomuutta. Hämmentävää on ollut se, että yhä enemmän huomaan muistuttavan äitiä myös ulkonäöllisesti.”
”Usein häpeä helpottaa, kun sille altistaa itsensä”
”Kiihdyn ihmisten ajattelemattomuudesta ja typeryydestä. En ole somessakaan, koska en kestä anonyymiteetin takaa huutelua. Arvostan sitä, että jos on sanottavaa, niin se sanotaan omilla kasvoilla.
Maailma oli ihan toinen Kummelin aikaan. Sarjalle tai elokuville ei silloin nokkaansa nyrpistänyt kuin joku taiteen tekijä, muuten palaute oli aina positiivista.
Viime aikoina olen saanut koskettavaa palautetta Kaisa Helan kanssa tekemästäni komediasta, joka käsittelee häpeää. Yhden esityksen jälkeen eräs nainen tuli halaamaan ja kiittämään, että esityksen myötä hän tajusi, miten paljon hän on elämässään tuhlannut aikaa häpeämiseen.
Itse häpeän joskus niitä lapsuksia, joita suustani päästelen, mutta en koe, että omassa käytöksessäni olisi muuten ollut aihetta koskaan sen suurempaan häpeään. Ehkä olen tullut sen suhteen armollisemmaksi.
Usein häpeä helpottaa, kun sille altistaa itsensä.”
Pitäisikö minun olla se koko kansan tuntema näyttelijä telkkarista?
”Kaipaan toisinaan telkkarihommia teatterin lisäksi. Tampereella olen saanut olla aika rauhassa julkisuudelta, koska emmehän me teatterinäyttelijät mitään julkkiksia olla. Eron tunnistettavuudessa kyllä huomaa, jos televisiota on taas päässyt jossain vaiheessa tekemään.
Joskus kipuilin vähän sen kanssa, että pitäisikö minun olla se koko kansan tuntema näyttelijä telkkarista, joka nauttii kaikenlaisista huimista eduista. Mutta ei, näin on oikein hyvä. Enkä minä edes tykkää pyöriä missään pintaliitokekkereillä.”
Elämän kovimmat kokemukset
”Pelkään, että läheisilleni tapahtuu jotain pahaa. Tulevaisuuden skenaario ilmastonmuutoksen, luonnonkatastrofien ja koronaviruksen kanssa näyttää hurjalta, mutta luulen, että se aika, mitä minä elelen menee vielä ihan hyvin.
Olen realisti ja ajattelen, ettei mikään asia parane murehtimalla. Elämäni kovimpia kokemuksia ovat olleet sisareni poismeno sekä pitkien parisuhteiden päättymiset. Voi kun voisinkin sanoa oppineeni niistä suhteista jotain.
Käsittelin suhteiden päättymistä pitkälti omin neuvoin, vaikka jollekin täysin ulkopuoliselle puhuminen olisi varmaan ollut hyvä juttu. Huomasin kuitenkin tarvitsevani kaiken jäsentelyyn omaa hengitysaikaa. Pieni askel taaksepäin sellaisessa myllerryksessä auttoi minua ymmärtämään tapahtunutta, jonka jälkeen oli helpottavaa puhua asioista myös lähipiirille.
Ennustan, että hurahdan seuraavaksi kuntoiluun. Ammattini takia joudun pitämään itseni kunnossa, mutta haluaisin löytää jonkun uuden, innostavan harrastuksen. Tällä hetkellä käyn muun muassa ilmajoogassa, joka on minun mittaiselleni pitkälle pohjoiskarjalaiselle mahtava liikuntamuoto.”
Lue myös: Anu Sinisalo opetteli hölläämään: ”Laiskuus tuli osaksi elämääni – ja se tuntui ihanalta”
”Lastenelokuvat on vieraannutettu todellisuudesta, ja silti niissä on hahmoja, joihin voi samastua.” © Heli Hirvelä/OM-arkisto