Karhuryhmän ex-operatiivinen johtaja Harri Gustafsberg: ”Tyyneys on avain sekä poliisin työssä että kolmivuotiaalle kurahaalaria pukiessa”

Poliisin valmiusyksikkö Karhun eli Karhuryhmän ex-operatiivinen johtaja Harri Gustafsberg on mielen suorituskykyä tutkiva filosofian tohtori (FT, HTM) ja tietokirjailija. Hän toimii myös valmentajana ja yrityspuhujana.

Hänet on viime vuosina nähty myös juontajana televisio-ohjelmissa, kuten Karhuryhmässä sekä Komppania Ketonen & Gustafsbergissä.

Erityisesti Gustafsberg on tutkijana paneutunut siihen, kuinka ihmisen kehomieli toimii paineen alla. Gustafsbergin ja Milla Ollikaisen kirjoittama 26. lokakuuta ilmestynyt kirjansa Karhuryhmä 2 – Matkalla mielen mestariksi. Tapaus: Ilpo Larha käsittelee nimensä mukaisesti paitsi Gustafsbergin kokemuksia valmiusyksikkö Karhussa, myös elämäntaitoa, filosofiaa ja henkistä kasvua.

Seura kysyi Harri Gustafsbergiltä, kuinka päästä lähemmäksi oman mielensä mestaruutta keskellä arkielämää.

Sinulla on monta työuraasi liittyvää titteliä, mutta kuka Harri Gustafsberg on niiden ulkopuolella?

”Tänä päivänä olen ihmisyyden ja elämän ihmettelijä. Se, kuka minä olen, liittyy hyvin paljon siihen, mitä minä teen. Ydinminä on ääneen ihmettelijän ja kirjoittajan sekä yrittäjän moniulotteinen yhdistelmä.

Tietenkin olen myös isä ja puoliso. Ihmisyydessä on monta ulottuvuutta ja meillä on monta roolia. En pysty määrittelemään itseäni yksiulotteisesti tai yhden asian kautta.”

Uusimman kirjasi alaotsikko on Matkalla mielen mestariksi. Minkälainen matka on – päästäänkö siinä koskaan perille?

”Matka on niin pitkä kuin on ihmiselämäkin. Kun löytää sellaisen polun, jossa haluaa olla hyvä, saa suunnan sille, mitä kohti elämässä kulkee.

Vietin äskettäin iltaa erään vanhan karatekaverini kanssa ja yritimme muistella syytä sille, miksi 1980-luvun alussa ryhdyimme treenaamaan karatea. Siihen liittyi jo hyvin nuorena jonkinlainen unelma tai tahto ymmärtää jotain ihmisyydestä.”

Milloin voi sanoa olevansa mielensä mestari?

”Mielen mestaruus on aika korkea ajatus, vähän samanlainen kuin karisma. Eihän itse itseään voi oikein määritellä karismaattiseksi, tai kaikki romuttuu. Sama koskee mielen mestaruutta.

Mestaruus on sitä, että ymmärtää asioita ja suostuu olemaan nöyrä, kärsivällinen ja rohkea. Itse itselleen ei voi antaa mestaruuden titteliä, mutta muut ihmiset ympärillä voivat nähdä, että tuo ihminen on tuossa asiassa hyvä.

Totta kai voi olla jonkin lajin olympiavoittaja, mutta aika usein hekin ovat sitä mieltä, että voisivat olla vielä lajissaan vielä parempia. Toisin kuin urheilussa, mielen ja ihmisyyden mestaruudessa ei ole mitään mitalia, joka mestaruuden saavutettuaan ripustetaan kaulaan.”

Mestaruutta ei koskaan saavuteta hetkessä?

”Ei saavuteta. Ihmisen elämässä täytyy kohdata epämiellyttäviä ja vaikeita asioita, tavallinen arki koostuu sellaisesta sekä jatkuvasta muutoksesta.

Elämäänsä voi ja kannattaakin suunnitella, mutta aina tapahtuu jotakin suurta tai pientä suunnittelematontakin. Mielen mestaruus on sitä, että tämän kaiken keskellä kykenee elämään tyynesti.”

Kirjoitat, että filosofia on käyttöliittymä elämään. Mitä tehdä, kun arjen kiireessä ja stressitilanteissa se filosofia helposti unohtuu? Kun rimpuilevalle kolmivuotiaalle pukee kurahaalaria, äkisti ne opit katoavat mielestä.

”Niin, ja mitä enemmän aikuista ärsyttää, niin sitä enemmän lapsi siihen reagoi. Kehostamme, sydämestämme ja aivoistamme lähtee merkillisiä viestejä, ja lapsi on todella herkkä reagoimaan niihin. Vanhempi saa lapsensa kanssa erinomaisia oppeja ja mahdollisuuksia kasvaa ihmisenä.

Kyllä minullakin on kokemus siitä, että lapsi makaa lattialla ja yritän pukea sille talvihaalaria ja samalla sitä tietää, että kello käy ja pitäisi ehtiä johonkin. Juuri sellainen on meille vanhemmille hyvää oppikoulua.

Jälkikäteen katsoen se koulu on myös äkkiä ohitse. Yhtäkkiä lapsi on aikuinen ja itse ajattelee vain, että hetkinen, mihin tämä aika meni. Kannattaa yrittää tietoisesti välttää se, ettei se aika menisi itseltä tuskailuun ja kiukutteluun, vaan ennemmin miettiä vaikka kehittymisen mahdollisuuksia.

Arki heittää meille eteen tilanteita, joissa välillä olemme itse ohjaksissa, ja välillä emme ole.”

Kiireestä puhutaan tänä päivänä paljon. Mitä ajattelet aiheesta?

”Me ihmiset teemme ajattelusta totta. Jos hoen itselleni jatkuvasti, että minulla on kiire, niin limbinen järjestelmäni lähettää kehooni viestejä, että valmistaudu taistelemaan tai pakenemaan.

Se tunne syntyy tosi nopeasti, fysiologinen ja tietoisuuden tila muuttuvat. Minulla on kalenteri koko ajan kaksi kuukautta eteenpäin täynnä, mutta en ajattele, että minulla on kiire. Minun täytyy olla huolellinen kalenterini kanssa, mutta en koe kiirettä.”

Miten kohtaat arkipäiväsi uuteen uskoon laittavan tilanteen?

”Keväällä olin menossa Helsinkiin töihin valmennuskeikalle. Matkalla sinne Hyvinkään kohdalla oli rekka kaatunut tielle ja autojono hirmuisen pitkä. Ymmärsin, että jos en pääse keikalle, en yrittäjänä voi sitä myöskään laskuttaa.

Välillä, kuten silloin, pääsen tietoisuuden kautta hyvin kiinni siihen ajatukseen, että en voi tälle tilanteelle mitään. Ja jos miettii elämää pitkässä juoksussa, niin ei tuollaisella yksittäisellä myöhästymisellä ole mitään väliä.

Jos päästää järjestelmänsä aktivoitumaan, alkaa ärsyttää, kiihdyttää ja ahdistaa. Se juuri on mielenhallintaa, että saa itsensä tarpeeksi ajoissa kiinni, ja huomaa, mihin suuntaan mieli lähtee menemään.”

Miten sen ärsytyksen sitten saa tyyntymään?

”Tuollaisessakin tilanteessa ihan yksinkertainen hengitysharjoitus auttaa. Alkaa hengittämään tietoisesti, syvään ja rauhallisesti siten, että uloshengitys on aina pidempi kuin sisäänhengitys.

Itse lisäksi hoen tuollaisissa tilanteissa itselleni, että pysy tyynenä, tyyneys on avain. Se oli myös kaikessa poliisityössä selviytymisen avain. Siellä sen ymmärsi erityisen hyvin, mutta yhtä lailla tyyneys on tärkeää arjessakin, kuten niitä lapsen kurahaalareita pukiessa.”

Lue myös: Helppo hengitystekniikka rauhoittaa sydämen – Näin poliisienkin käyttämä ”vagaalinen jarru” nollaa nopeasti kehon stressireaktion

Milloin olet aloittanut matkan mielesi mestariksi?

”Silloin 1980-luvulla kun aloitimme karaten, niin kyllä siinä oli jonkinlainen pyrkimys mielen mestariksi. Sitten se ajatus jäi kesken, kun kukaan ei oikein ollut niitä asioita sanallistamassa.

Karhu-aikoina lamppu syttyi uudelleen, että haluan ymmärtää ihmismieltä paremmin. Meillä oli niin paljon kokemusta ääritilanteista, ja olin nähnyt paljon, kuinka sekä rikolliset että poliisit itseni mukaan lukien käyttäytyivät ääritilanteissa.

Ajattelin, että emme oikeasti ymmärrä, mitä näissä tilanteissa tapahtuu. Se oli lopullinen lähtölaukaus halulleni oppia tästä niin paljon kuin voin.”

Kirjoitat, että saatamme valehdella itsellemme ja läheisillemme, mutta todellisuus saa meidät aina kiinni. Mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa?

”Ihminen lähtee valehtelemaan, ja kaikessa hulluudessaan meidän ihmisten mentaalinen kompassi alkaa itse uskoa siihen valheeseen. Ihminen oikeuttaa itselleen erilaisia ihmisiä valheellisin perustein.

Mies voi vaikka valehdella itselleen, että on oikeutettua kiukutella vaimolleen. Jossain vaiheessa todellisuus tulee sitten silmille. Mitä pidempään jatkaa itselleen valehtelua, sen varmemmin todellisuus tulee vetämään maton jalkojen alta.”

Lue myös: Karhuryhmän tutkija-kouluttaja Harri Gustafsberg: ”Haluan ymmärtää ihmisen kehon ja mielen yhteyttä mahdollisimman paljon”

Olet ollut tekemisissä kovan luokan rikollisten kanssa. Elävätkö he jonkinlaisessa valetodellisuudessa?

”Eivät ihmiset, jotka syyllistyvän ääririkoksiin, ole sitä nuorena päättäneet, että minusta tulee murhaaja, vaan se kehitys on lähtenyt pikkuhiljaa. Olen viime vuosien aikana, siis poliisiurani jälkeen, jutellut monen henkirikoksen tehneen ihmisen kanssa, ja lähes kaikissa on se kulku, että kaikki on lähtenyt liikkeelle todella pikkuhiljaa.

Siellä on paljon itselleen valehtelua ja omien tekojensa oikeuttamista. Silloin ihminen kertoo itselleen tarinaa, että kyllä hän saa vetää jotain toista ihmistä turpaan tai jopa, että se oli oikein, kun hän ampui toisen ihmisen jossain tilanteessa.

Kyllä todellisuus löytää ihmisen, ellei hän ole aivan psykopaatti tai muuten mieleltään harhainen ja kadottanut todellisuudentilan.”

Päätät kirjasi, että maailma kaipaa mielen mestareita. Miksi usein toiset suhtautuvat muutokseen epäluuloiseksi, kun ihminen aloittaa muutoksen ja matkan mielensä mestariksi?

”Kyllä, monesti lähipiirin ensiajatus muutokseen on kielteinen. Syy on se, että ihmiset peilaavat itseään muihin.

Oikeastihan minun elämäni tekemiset eivät liity mitenkään sinun elämääsi, mutta aivomme eivät sitä ymmärrä, sillä olemme niin sosiaalisia olioita, joilla on enemmän tai vähemmän kollektiivinen mieli.

Kun yhteisössä joku alkaa käyttäytyä eri tavalla ja nousee tietoisuuden tilassa, ensireaktio on kielteinen. Aivan samalla lailla, kun jos joku alkaakin yhtäkkiä syödä eri lailla ja treenata ja alkaa sen myötä voida paremmin, niin lähipiirissä moni voi kokea sen negatiivisesti, koska itse ei ole tehnyt sitä muutosta.

Meidän mielemme toimii sillä lailla, että se aika helposti ehdottaa reaktioksi vaikkapa kateutta.”

Harri Gustafsbergin kirjan julkaissut Otava ja Seuraa julkaiseva Otavamedia kuuluvat samaan konserniin.