Anna-lehti: Näyttelijä Katariina Kaitue kehottaa nauttimaan elämästä: ”Meidän naisten pitäisi olla armollisempia itsellemme – ja myös toisillemme”
Katariina Kaitue, 55, toivoo, että naiset nauttisivat kaikesta siitä hyvästä, jota elämässä on – jota jokaisessa meissä on: ”On hassu ajatus, että elämä olisi vain kolmikymppisten 34–36-kokoisten hommaa.”
”On niitä, jotka elävät elämäänsä, ja sitten on niitä, jotka kommentoivat toisten elämää. Kannattaa miettiä, kumpaan ryhmään haluaa kuulua”, näyttelijä Katariina Kaitue tuumaa.
Katariina Kaitue, 55, harjoittelee lukuisia repliikkejään pitkillä kävelylenkeillä. Hän saatttaa kävellä jopa 20 kilometriä suunnittelematta reittiä etukäteen.
”Pitkillä kävelyilläni kuljen usein napit korvissa, jotten näyttäisi ihan hullulta. Yksinpuheluni liittyy siihen, että joko käyn läpi näytelmän tekstiä tai opettelen
ulkoa jotakin runoa”, Katariina Kaitue sanoo Anna–lehdessä.
Intohimoa ja armollisuutta
Katariina kokee iän tuoneen hänelle rauhaa ja rohkeutta esiintymiseen.
”Jos vertaan nykyistä viisikymppistä minääni nelikymppiseen Katariinaan, olen mielestäni mennyt vapautuneempaan suuntaan. Haluan vaalia intohimoa elämää
kohtaan.”
Katariina toivoo, että naiset nauttisivat kaikesta siitä hyvästä, jota elämässä on – jota jokaisessa meissä on.
”On hassu ajatus, että elämä olisi vain kolmikymppisten 34–36-kokoisten hommaa. Kyllä tässä on paljon muutakin. Meidän naisten pitäisi olla armollisempia itsellemme, ja myös toisillemme.”
Katariina tietää, että ei ole tarpeen miettiä liikaa mitä muut ajattelevat, koska tällöin tulee vain itse rajoittaneeksi omaa elämäänsä.
”On niitä, jotka elävät elämäänsä, ja sitten on niitä, jotka kommentoivat toisten elämää. Kannattaa miettiä, kumpaan ryhmään haluaa kuulua.”
Puhumisen tärkeys
Katariina jätti viime syksynä kanssa taakseen suurperheen kodin ja muutti Helsinkiin miehensä Matti Vänskän kanssa, koska suuri talo tuntui tyhjältä aikuisten poikien muutettua pois kotoa.
”Heidän lapsuudenkotiaan ei ole enää olemassa, enkä ole uuteen kotiin vienyt juurikaan heidän tavaroitaan. Enemmän kuin tavaraa haluan jakaa kokemuksia, vaalia hyviä hetkiä.”
Poikien huoneiden siisteyden tarkan syynäämisen sijaan Katariina on keskittynyt äitinä ennemmin siihen, että perheessä on keskusteltu avoimesti.
”Huolehdin siitä, että puhuimme. Oli tärkeää tietää, missä mennään.”
Katariina Kaitue on kannustanut lapsiaan puhumaan terapeutille silloinkin, kun kaikki on hyvin. Itsekin terapiassa käyvä Katariina suosittelee terapiaa kaikille. Vain puhumalla voi selvittää, onko jotain jäänyt käsittelemättä.
”Monesti ajatellaan, että pitäisi olla todella isoja ongelmia ennen kuin voi mennä terapiaan. Mutta eikö katto kannattaisi korjata ennen kuin se vuotaa?”