Keijo Hietikko vaihtoi teurastajasta tangokuninkaaksi ja aikoo vetää pohjalaisella ylpeydellä päätyyn saakka: ”En halua palata lähtöruutuun”
Tuore tangokuningas Keijo Hietikko jätti päivätyönsä teurastamossa ja päätti antaa laulun lahjalle mahdollisuuden.
Kun tangokuningas Keijo Hietikko päätti irtaantua päivätöistä ja lähteä vielä kerran mukaan tangokisoihin, oli se eräänlainen tunnepäätös.
”Kilpailu oli ollut mielessäni siitä lähtien, kun osallistuin ensimmäistä kertaa vuonna 2011. Silloin olin täyttänyt juuri 18 vuotta. En oikeastaan edes tiennyt, millaisesta kisasta oli kyse, mutta hyppäsin silti heti syvään päähän.
Muistan hyvin semifinaalivaiheen, josta jäi kutkuttamaan ajatus Seinäjoen suuresta finaalista.
Osallistuin uudestaan seuraavana vuonna, mutta silloin meni vielä huonommin.
Kolmas kerta koitti 2014, mutta se meni jopa toista kertaa huonommin. Mietin jo, että ei tämä taidakaan olla minun juttuni, kun kehitys menee vain taaksepäin.
Kahdeksassa vuodessa ehdin kasvaa ihmisenä ja nähdä musiikkimaailmaa. Kävin Ikaalisissa artistivalmennuksessa ja keikkailin siellä täällä. Osallistuin myös karaoken SM-kisoihin ja Kiuruveden Iskelmäviikkoon, jossa voitin 2017.
Sitten tuli korona, jonka vuoksi ehdin miettiä pari vuotta tangokisaa ihan rauhassa.
Keskustelin siitä kotipuolessa ja emäntä oli sitä mieltä, että jos haluat vielä mennä ja osallistua, niin mene.
Halusin tehdä sitä, mistä oikeasti tykkään, eivätkä kello viiden heräämiset töihin tuntuneet omalta.”
”En pelkää työntekoa”
”Ennen tangokuninkuutta työskentelin teurastajana. Olin ensin puolitoista vuotta sikaleikkaamossa Nurmossa ja sieltä pääsin Kauhajoen Atrialle oppisopimuspaikalle nautateurastamoon.
Tahti oli työssä kova. Teurastimme päivässä noin 450 eläintä. Kiire oli koko päivän ja työ oli fyysistä. Aika monella menee siinä hommassa rannekanavat tukkoon tai tulee olkapäävaivoja.
En pelkää työntekoa. Teurastamotyön lisäksi olen kiipeillyt radiomastoissa apumiehenä, vaikka pelkään korkeita paikkoja. Siellä sitä rutistin rystyset valkoisena kaidetta.”
Lahjakkuutta ei huomattu lapsena
”Yleensä monet ovat lahjakkaita laulamisessa jo lapsena, mutta minä olen esimerkki siitä, että joskus se laulun lahja voi ilmetä myöhemmälläkin iällä.
Lapsena en ollut mitenkään musikaalisesti lahjakas tai ainakaan sitä ei huomattu silloin.
Ammattikoulussa otin musiikin valinnaiseksi. Siinä oli enemmänkin ajatuksena se, että pääsi olemaan muilta tunneilta pois.
Kivistön Ari, joka toimi opettajana, näki sitten minussa jotain potentiaalia. Kävin aina laulamassa, jos koulussa tuli sellaisia tilaisuuksia. Laulaminen on oikeasti sitä, mitä haluan tehdä.
Toivon, että pääsen tekemään kunnolla keikkoja. Matkan varrella olisi kiva saada kontakteja ja päästä tekemään biisejä. Itse olen joskus iltaisin kirjoitellut koneella kappaleita, mutta aamulla sitä delete-nappia on ollut helppo painaa.
Ehkä nyt tulee enemmän aikaa ajatella niitä juttuja.”
”Puolisoni on suurin tukijani”
”Olen yhä yhdessä teinirakkauteni kanssa. Puolisoni on suurin tukijani. Hän on toiminut vähän jopa valmentajanani urani alkuvaiheessa. Jos lauloin vihkoon, niin hän kyllä aina sanoi, että koetahan uudestaan.
Emme ole vielä naimisissa. Katsotaan, huoliiko hän minua enää, tässä on niin kauan oltu jo yhdessä. Toisaalta tarvitseeko sitä edes naimisiin mennä? Kokemushan sekin kyllä olisi.
Meillä on tänä vuonna yhdeksän vuotta täyttävät kaksospojat. Toinen on innostunut jalkapallosta ja sählystä ja toinen on mukana painissa. Piano- ja kitaratunneillakin he käyvät. Katsotaan nyt, mikä heitä sitten eniten kiinnostaa.”
Pohjalaisella ylpeydellä päätyyn saakka
”Kun voitin tangokuninkuuden, oli poikien ensimmäinen kommentti se, että nyt he eivät pääse kesällä Power Parkiin, kun en ole enää koskaan kotona.
Voiton jälkeinen pyöritys on ollut aikamoista, mutta eiköhän tässä sellainen väli löydy, että ehdin kotonakin käydä. Vähän haikealla mielellä pojat ovat nyt siellä olleet, kun minua ei ole näkynyt. Ymmärtäähän sen, tämä kaikki tapahtui niin yhtäkkiä.
Haluaisin päästä esiintymään Iskelmä-festivaaleille, mutta mennään nyt ihan pikkuhiljaa. Mutta en halua palata takaisin lähtöruutuun.
Pohjalaisella ylpeydellä sitä mieluusti menisi päätyyn saakka, kun on kerran aloittanut.”