Kiusaaminen jätti pitkän varjon tangokuningatar Heta Halosen elämään: ”Mietin pitkään, mikä minussa on vikana”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Heta Halonen
Heta Halonen osallistui Tangomarkkinoille ensimmäistä kertaa, ja heti tuli kirkkain kruunu. © Juha Harju
Lapset ja nuoret ovat lähellä uuden tangokuningattaren Heta Halosen sydäntä. Hän itse kärsi aikanaan koulukiusaamisesta, jonka seuraukset näkyvät yhä.

Porilainen Heta Halonen, 30, joutui muuttamaan suunnitelmansa kertaheitolla, kun hänet valittiin vuoden 2022 tangokuningattareksi Seinäjoen tangomarkkinoilla.

Loppukesä kuluu pääasiassa tanssilavoilla, joille Heta nousee ensi kertaa elämässään – vahvasta musiikkitaustastaan huolimatta.

Heta Halonen oli mukana tangokisassa ensimmäistä kertaa eikä etukäteen olisi uskonut, että tuomaristo valitsee hänet lopulta yksimielisesti voittajaksi.

Sen verran suotuisasti kisa kuitenkin eteni, että hän joutui keväällä kieltäytymään määräaikaisesta työtarjouksesta, jotta hän voisi hoitaa tangokuningattaren velvollisuudet, jos voitto tulisi.

Lapsuus Raumalla

Olen syntynyt Raumalla, jossa myös asuin elämäni ensimmäiset viisi vuotta. Muistan sieltä erityisesti Vanhan Rauman alueen kauniine puutaloineen. Asuimme isän, äidin ja pikkuveljen kanssa muun muassa Kuninkaankadulla, jossa oli ihana suljettu piha ja taloyhtiön yhteinen puusauna.

Taloyhtiössä oli loistava yhteishenki. Muistan, miten naapurintäti kävi lomilla Teneriffalla ja toi meille talon lapsille t-paitoja tuliaisiksi.

Viisivuotiaana muutimme Poriin, missä aloitin koulun Toejoen ala-asteella.

Olin vanhempieni mukaan vilkas lapsi ja haaveilin paljon. Se näkyi myös koulussa. Olin aina valmis auttamaan opettajaa, mutta toisaalta onnistuin jäämään myös jälki-istuntoon. Tosin olin mielestäni syytön.

Siihen aikaan keräiltiin kuulapyssyn kuulia. Jonotimme koulun ruokalaan, kun löysin sellaisen ja ilmoitin siitä mielestäni maltillisella äänellä. Samaan aikaan joku huusi jotain jonon takapäässä. Sitten kävi jo opettajanhuoneen ovi ja opettaja kysyi, kuka täällä metelöi. Kaikki vastasivat, että Heta.

Siitä tuli jälki-istuntoa ja merkintä reissuvihkoon, mutta vanhemmat eivät asiasta kauheasti yllättyneet. Itseäni se jäi vähän kaivelemaan, koska tuomio oli mielestäni epäreilu. Oikeudentuntoni on ollut aina vahva.

Vietin paljon lapsuuteni kesiä Salli-mummun luona, joka asui Ahlaisissa äidin kotitalossa. Hänen naapurissaan sijaitsi maatalo, jossa sain olla navettapiikana. Siellä oli lehmiä, possuja, kanoja ja kilejä hoidettavana.

Tangokuninkaallisten yhdistys Tanku ry muisti uusia kuninkaallisia stipendillä. © Lehtikuva

Tangokuninkaallisten yhdistys Tanku ry muisti uusia kuninkaallisia stipendillä. © Lehtikuva

Oma tie löytyi mutkien kautta

En muista, milloin olisin varsinaisesti aloittanut laulamisen, koska olen laulanut aina. Lapsena kuljin usein metsässä ja lauloin itse keksimiäni lauluja.

Molemmat vanhempani ovat musikaalisia, isä on soittanut viulua ja laulanut. Itse voitin ensimmäisen laulukisani jo Toejoen ala-asteella, ja palkinnoksi pääsin esiintymään koulun juhliin. Se oli hyvä palkinto, sillä olen aina tykännyt esiintymisestä.

Soitin nuorempana myös oboeta ja harrastin pitkään kuorolaulua. Yläasteen lopussa aloitin laulutunnit Palmgren-konservatoriossa Porissa.

Yläasteen jälkeen siirryin lukioon. Siellä opiskelu oli kivaa aikaa, koska luokalla oli paljon samanhenkisiä ihmisiä.

Meillä oli ihana Milena-niminen opettaja, joka oli aina valmis auttamaan ja kannusti tekemään omaa musiikkia. Teinkin biisin, jonka esitin juhlissa parin vanhemman pojan kanssa.

Lukion päätteeksi menestyin ylioppilaskirjoituksissa ihan kohtuullisesti: neljä ällää, kaksi eetä ja yhden ämmän. Se toi paineita lähteä opiskelemaan jotain muuta kuin musiikkia.

Hain teatterikorkeaan ja psykologiaa lukemaan, mutta en päässyt. Päädyin lopulta kansanopistoon Turkuun oikeustieteen linjalle, mutta puolen vuoden jälkeen totesin, ettei se ole minun juttuni.

Hain ja pääsin Eurajoen kristillisen opiston musiikkilinjalle, ja sitä kautta hakeuduin takaisin Palmgren-konservatorioon tekemään muusikon ammattitutkintoa.

Opintojen loppuvaiheessa ehdotin itse silloiselle Pori Big Bandin aktiiville Juha Unkilalle, että voisin tulla laulamaan ja tekemään lopputyön heidän kanssaan. Hän innostui siitä, ja meidän konserttimme oli sitten Porin Yyterissä.

Yritin tutkinnon jälkeen vielä yliopistouraa ja pääsinkin Jyväskylän yliopistoon lukemaan musiikkitiedettä. Se oli mielenkiintoista, mutta sieltä ei valmistunut mihinkään tiettyyn ammattiin, ja kaipasin käytännönläheisempää opiskelua. Vaihdoin Jyväskylän ammattikorkeakouluun, josta valmistuin musiikkipedagoksi.

Pyrin myös uudestaan teatterikorkeakouluun, mutta ovet eivät auenneet toisellakaan yrittämällä. Sen sijaan pääsin Porin teatteriin Harmony Sisters -musikaaliin yhdeksi siskoista ja pidin välivuoden opinnoista.

Porin teatteri oli tuttu jo lukioajoilta, sillä ensimmäinen roolini oli Viulusoittaja katolla -tuotannossa, jonka koe-esiintymiseen tulin suoraan vanhojen tansseista tiara päässä. Teatterinjohtaja Patrik Drake totesi, että kyllä sinä laulaa osaat ja olet näköjään panostanut pukeutumiseenkin.

Olen ollut mukana myös Porin ylioppilasteatterin Anna-Liisa-näytelmässä, jossa esitin pääroolin sekä sävelsin, sovitin ja ohjasin musiikin.

Lue myös: Arja Koriseva: Minua luullaan edelleen tyhjännaurajaksi

Valoa läheisistä

Perhe on ehdottomasti yksi valontuoja elämässäni. Erityisesti äiti on aina ollut tukena ja turvana, vaikka joskus me vähän kolahtelemme yhteen. Mutta niin kai sen kuuluu ollakin.

Molemmat isoäitini Salli ja Raija ovat minulle todella rakkaita ja eräänlaisia esikuvia. Molemmista säteilee elämänkokemus ja lämpö. He uskaltavat olla omanlaisiaan, arvokkaasti omia persoonia.

Olen oppinut heiltä, että kannattaa olla oma itsensä ja ottaa huomioon myös muut ihmiset. Isoäideiltä saatu rakkaus on kantanut teini-iän kuohuissakin.

Yksi musiikkiin liittyvä huippuhetki ennen tangomarkkinoita oli, kun osallistuin ja voitin parikymppisenä Big Jam -laulukisan. Kisan pääpalkintona oli matka Los Angelesiin.

Siellä tehtiin sinkku, jossa oli mukana muun muassa venäläisen tyttöduon t.A.t.U:n, Britney Spearsin ja Jennifer Lopezin taustalla työskennelleitä ihmisiä.

Vaikka sinkku ei johtanut mihinkään suurempaan, kokemus oli upea.

Heta Halonen lupaa olevansa heti valmis hyväntekeväisyys­konserttiin Ukrainan hyväksi. © Juha Harju

Heta Halonen lupaa olevansa heti valmis hyväntekeväisyys­konserttiin Ukrainan hyväksi. © Juha Harju

Kiusaamisen pitkä varjo

Koin erityisesti kouluikäisenä olevani erilainen kuin muut. Kolmannella luokalla pyrin äidin ehdotuksesta musiikkiluokalle ja vaihdoin Porin keskustaan kouluun. Luokallani oli neljä poikaa ja 20 tyttöä.

Jossain ala-asteen puolessa välissä huomasin, etten kelvannutkaan tyttöjen porukaan, vaan minut suljettiin tietoisesti ulkopuolelle.

Kiusaaminen oli niin hienovaraista, että sitä oli vaikea huomata, saati että siihen olisi pystynyt puuttumaan.

Kiusaajia olivat nimenomaan tytöt. Luokan poikien kanssa leikin paljon ja muistan, miten yksi luokan pojista yritti lohduttaa, että älä välitä, me olemme aina kavereitasi.

Mietin pitkään, mikä minussa on vikana, kun en kelpaa mukaan.

Sama meno jatkui vielä yläasteellakin, mutta silloin minulla oli onneksi jo muutamia omia tyttökavereita. Lukiossa kavereita tuli lisää, ja kiusaaminen loppui. Se toi aivan uutta uskoa elämään.

Ulkopuolelle sulkeminen jättää aina jäljet, ja huomaan vieläkin kiusaamisen vaikutukset itsessäni. Ennen kiusaamisen alkua olin todella välitön ja avoin lapsi, mutta nykyään varauksellisuus ja tietynlainen arkuus ovat yhä osa minua.

Edelleen kohteluni tuntuu epäreilulta, koska yritin itse jo kouluaikoina ottaa muut huomioon. Oli vaikea asia todeta, että minut suljetaan ulos, vaikka en ole mielestäni tehnyt kiusaajille mitään pahaa.

Miksi piti tehdä joku kerho, jonne pääsevät kaikki muut paitsi Heta? Se haavoitti.

Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että olen varmasti itsekin ollut jättämässä jotakuta luokkakaveria pois leikeistä. Pyydän sitä anteeksi. Lapset vasta opettelevat kaveritaitoja eivätkä välttämättä ymmärrä seurauksia. Syrjinnän taustalle voi olla vaikkapa pelko omasta yksinjäämisestä.

Nykyäänkin moni kärsii koulukiusaamisesta, ja heille haluaisin lähettää sellaisia terveisiä, että puhukaa asiasta jonkun aikuisen kanssa. Älkää lannistuko, te olette todella ihania sellaisena kuin olette!

Musiikki oli silloinkin tärkeä. Pakenin omiin maailmoihini ja yritin käsitellä tunteitani musiikin kautta. Monesti menin kyynelehtien mp3-soittimen kanssa nukkumaan.

Liekö syynä mp3:n kuuntelu vai mikä, mutta sain jo nuorena tinnituksen riesakseni. Moni ei tajuakaan, miten helposti se vaiva iskee. Nykyään kuljen aina korvatulpat mukanani. Kokemuksesta kehotan ihmisiä pitämään kuulostaan huolta.

Olen sillä tavalla onnekas, että lähipiirin rakkaat ovat lähes kaikki vielä täällä. Ainoastaan molemmat isoisäni olen menettänyt.

Vähän ennen koronan tuloa järkytyin pahasti, kun Porin Jazzin perustaja Jyrki Kangas kuoli. Olimme juuri käynnistelleet yhteistyötä, ja muistan Jyrkin aina loistavana tsemppaajana.

Aika pian sen jälkeen menehtyi yllättäen myös muusikko Jussi Reunamäki, jonka kanssa olin tehnyt yhteisiä bilekeikkoja. Hänen kuolemansa tuntui vähän turhan rajulta.

Lue myös: Tangokuningatar Erika Vikman tarvitsi syömishäiriöönsä psykologin apua: ”En onneksi joutunut letkuihin”

Sydämen asiana ihmiset

Ehkä koulukiusaamisen seurauksena lapset ja nuoret ovat erityisen lähellä sydäntäni. Haluaisin tehdä omaa musiikkia, joka ilahduttaisi ja tarpeen tullen lohduttaisikin heitä.

Yritän myös parhaani mukaan olla lapsille ja nuorille tukena ja esikuvana. Mitä vain voi saavuttaa, jos on valmis tekemään töitä sen eteen.

Yksi omista esikuvistani oli Bruce Springsteen, joka tuli Suomeen esiintymään 2012. Menin keikalle hyvissä ajoin ja pääsin eturiviin.

Ennen varsinaista keikkaa Bruce esitti akustisesti muutaman kappaleen. Eturivissä oli myös äiti ja tytär, jotka olivat kiertäneet mukana monilla Brucen keikoilla, ja Bruce tuli moikkaamaan heitä. Huusin kovaa Brucen nimeä ja ojensin käteni. Kätemme koskettivat toisiaan, ja olin varma, etten koskaan enää pese sitä kättä.

Olen ihmisihminen ja haluan kehittyä entistä paremmaksi ihmisten kohtaamisissa. Voisin hyvin lähteä koulukiertueelle puhumaan nuorille musiikista tai koulukiusaamisen haitallisuudesta.

Myös Ukrainan tilanne on ollut tänä keväänä ja kesänä sydämelläni. Olen lahjoittanut rahaa järjestölle, joka auttaa Ukrainan kehitysvammaisia kriisialueella, ja olen heti valmis osallistumaan esimerkiksi hyväntekeväisyyskonserttiin.

”En ole aiemmin tehnyt tanssilavakeikkoja, joten odotan niitä innokkaasti, mutta toki myös jännityksellä.”

Koko Suomi tutuksi

Loppukesä näyttää työntäyteiseltä. Sain kruunun 9. heinäkuuta, ja siitä hetkestä heinäkuun loppuun on tilattu lähes 20 keikkaa.

En ole aiemmin tehnyt tanssilavakeikkoja, joten odotan niitä innokkaasti, mutta toki myös jännityksellä. Lavoilla on varmasti asiantunteva yleisö, joka tietää, mitä haluaa.

Tansseissa olen toki käynyt ja esittänyt tanssimusiikkia muun muassa häissä ja muissa juhlissa. Onneksi opinnoissa perehdyttiin kaikenlaiseen musiikkiin eli tanssimusiikki on ennalta tuttua.

Lavoille lähden nöyränä, siitä tulee varsinainen oppikoulu minulle.

Esiinnymme paljon yhdessä ihanan, uuden tangokuninkaan Keijo Hietikon kanssa ja uskon, että kuninkaallisten kiertueesta tulee upea.

Ajokortti minulla on, mutta ei autoa. Neuvottelen parhaillaan auton sponsoridiileistä. Myös esiintymisasuja pitää hankkia runsaasti lisää.

Tästä lähtee uudenlainen arki, jonka myötä koko Suomi taitaa tulla tutuksi. Olen intoa täynnä!

X