Keskiaikaharrastaja – Juoppo-Eevan kengissä

Jaa kaverilleTilaa Seura
Juoppo-Eeva / VIVA © Sara Pihlaja
Rääväsuinen ryysyläinen elävöittää keskiaikamarkkinoita. Maskin ja rähjäisen mekon alla on eläkkeelle jäänyt yöhoitaja Aila Mäki-Kihniä.

Repaleinen hameenhelma laahaa mukulakiviä, mutta Juoppo-Eevan askel on kevyt. Nykyhetki kaikkoaa, kun hän lampsii Niittytullin portista sisään. Hämeen linnan pihalta kantautuu jo trubaduurin luritus.

Suurten hopeapajujen lomasta välkkyy Vanajavesi. Rantaan on seilannut tervantuoksuinen viikinkilaiva. Tervan tuoksu ei tosin ulotu Juoppo-Eevan nenään, sen verran vahva on rääsyläisen ominaishaju. Aila Mäki-Kihniä, 69, on nähnyt hajua myöten vaivaa. Kun hän loi Juoppo-Eevan roolihahmonsa, hän sujautti vyötärölleen hameen alle kanankakkalannoitetta sisältävän verkkopussukan. Maantienvärinen hame on tehty vaatturilta saadusta kovikekankaasta. Se oli aluksi niin jäykkää, että Ailan piti käsitellä sitä kirveellä ja sahalla. Teatterimaaliakin tarvitaan. Ailan mukaan Juoppo-Eeva ei ole kerjäläinen vaan kurjalainen, jonka naama on nuotiotulen noen ja katupölyn likaama. ”Päädyin Juoppo-Eevan hahmoon, kun mietin, ettei täällä Hämeessä keskiajalla ainakaan prinsessoja ollut. Väki ei muutenkaan ollut kovin ylhäistä, vaan ryysyistä rahvasta.” Aila on nähty Juoppo-Eevana vuodesta 1997 lähtien, kun Hämeen keskiaikamarkkinoita alettiin järjestää. ”Kerran pukeuduin vaihtelun vuoksi Itä-Saksin ruhtinattaren loisteliaaseen leninkiin, mutta markkinaväki ei yhtään tykännyt. Kaikki kyselivät Juoppo-Eevan perään. En kyllä itsekään oikein viihtynyt hienohelmana.”

© Sara Pihlaja

Alkunsa Ailan keskiaikaharrastus sai, kun hän kaipasi perushoitajan työnsä vastapainoksi kunnon irtiottoa.

Työvuosia hänelle ehti kertyä 47, joista parikymmentä yöhoitajana Kanta-Hämeen keskussairaalan ensiavussa. Viime marraskuussa Aila jäi eläkkeelle täytettyään 68 vuotta.

Aila on ollut mukana perustamassa Hämeenlinnan Keskiaikayhdistystä, jonka puheenjohtajana ja hallituksessa hän toimi kymmenisen vuotta. Hulvaton elävöitys ja tinkimätön tapahtumatuotanto olivat hänen tavaramerkkejään, kun hän ideoi ohjelmaa Hämeen keskiaikamarkkinoille. ”Olen sen verran suuruudenhullu, että markkinoista piti saada mittavat.”
Kokoa ja näköä saatiinkin. Hämeen keskiaikamarkkinoille matkasi tänäkin kesänä toistasataa käsityöläistä ja kauppamiestä ulkomaita myöten. Keskiaikaleirille Vanajaveden rannalle majoittui markkinaviikonloppuna yli sata telttakuntaa. Kolmipäiväisen tapahtuman osallistujamäärä on ollut viime vuosina lähes 25 000.

Juoppo-Eevalla on veroistaan seuraa keskiaikatapahtumassa: on yrttiakka, aseenkantajia, ritareita, linnanrouvia, ennustajaeukkoja ja sekalaista irtosakkia.

Ailan mielestä keskiaikatapahtumissa on parasta vanhojen tuttujen tapaaminen ja uusien kohtaaminen. Juoppo-Eevalla riittää kavereita, hyväntahtoinen ja hauska hupakko kun on.
Pienestä markkinaväestä Eeva pitää aivan erityisesti. Heidän ilokseen hän lurauttaa pieneen okariina-huiluunsa. Pienet kätöset saavat silitellä hänen kupeellaan riippuvaa porontaljan palasta.
”Kakaroista saa niin paljon positiivista energiaa. Olisin jo vanha, jos heitä ei olisi ympärillä.” Iltasella, kun kakarat ovat jo unten mailla, Juoppo-Eeva saattaa heittäytyä vähän rääväsuiseksikin. Saattaapa hän jopa tarjota helmoihinsa kätketystä lasipullosta omaa keitostaan, miestä väkevämpää lientä. Etenkin komeille ritareille, mutta toki hän auliisti pyyhkäisee pullonsuun ensin hameensa helmaan. Ja ritarithan Eevasta tykkäävät, koska hän on vapaamielisempi kuin siveät neidot ja osaa pitää raavaita miehiä hyvänä. ”Aika monta ritaria on tullut vuosien myötä markkinoilla kellistettyä”, Juoppo-Eeva kehuu.

Aila Mäki-Kihniä hauskuuttaa Juoppo-Eevana keskiaikamarkkinoiden väkeä. © Sara Pihlaja

Markkinoilla on myös mukava tarinoida vaikkapa nuotiolla nokipannun äärellä. Eeva juoruaa, että seppä oli löytynyt edellisenä yönä pöydän alta umpipäissään ja siveettömässä seurassa. Mutta mitäpä tuosta, olihan markkinoilla menneillään säädyttömien yö.

Porvariskauppiaitten kojuillakin Juoppo-Eeva kuljeksii, vaikka lantin lanttia ei ole taskussa. Ja eiköhän vain possua vartaassa kypsentävä sikamies sujauta kurjalaiselle maukkaan läskisiivun.
Juoppo-Eevan hoksottimet pelaavat yhä. Hän keksii pystyttää yrttieukko Kertruutin kanssa Lorvailun työnäytös -kyltin ja käy nurmikolle loikoilemaan. Aila tottui työssään kävelemään, joten hän jaksaa olla liikkeellä vielä silloinkin, kun kuu alkaa hohtaa hopeisena Vanajaveden yllä. Ja siivota yhdistyksen jäsenten ja talkooväen kanssa Linnanpuistoa, kun kolmipäiväiset markkinat ovat ohi.
”Adrenaliini varmaan auttaa jaksamaan. Ja aina olen markkinahumun välissä jaksanut myös käyttää Juoppo-Eevaa äitini luona palvelutalossa huvittamassa vanhuksia.”

V

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X