Kirjailija Raija Oranen avautuu Kotiliedessä kuudennesta aististaan: ”Kirjoitusvaiheessa töiden henkilöhahmot valtaavat mieleni lähes kokonaan”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kirjailija Raija Oranen
Raija Oranen © Tommi Tuomi / Otavamedia
Mannerheimin elämästä kirjoittaessaan Raija Oranen, 70, tunsi muuttuvansa itse teoksen päähenkilöksi. Hän tunnistaa myös miehessään marsalkan piirteitä.

Mielikuvitusmaailmat veivät Raija Orasen mukanaan jo lapsena. Joskus Raija oli mato ja toisinaan taas prinssi, kirjailija kertoo Kotiliedessä.

Vahva eläytymisen taito on säilynyt läpi elämän.

”Minulla on jonkinlainen kuudes aisti. Kirjoitusvaiheessa töiden henkilöhahmot valtaavat mieleni lähes kokonaan.”

Ajatukset Kekkosesta saivat Raijan tuntemaan, että Kekkosen kuollut ruumis makasi hänen päällään ja unissa syntyi rakkaussuhde Paasikiven kanssa.

Raija Orasen uusin teos Marsalkan Ruusu (Otava) käsittelee Mannerheimin elämää.

Kirjan aiheeseen syventyminen teki television katselustakin vaikeaa, sillä Mannerheim-hahmo Raijan päässä ei lopettanut puhettaan. Sitä jatkui kuukausikaupalla.

Välillä Raija tunsi jopa konkreettisesti muuttuvansa Mannerheimiksi.

Temperamentiltaan hän on toisenlainen kuin rauhallinen marsalkka. Raija kiihtyy helposti, mutta leppyy myös pian. Aviomies Jyrki Oranen sen sijaan on harkitseva ja rauhallinen.

Puolisot ei haudo tunteitaan, vaan riitelevät välillä niin, että astiatkin saattavat kolista seinään.

”Minä olen kenraali Talvela, hyökkään sutena päälle, Jyrki taas kuin Mannerheim, joka analysoi tilannetta”, Raija kertoo.

Alkoholi oli viedä terveyden

Vaikka Raija Orasen elämässä on ollut synkkiä aikoja, hänen kirjoissaan ei mässäillä kauheuksilla. Raija haluaa tehdä lukijoistaan parempia ihmisiä.

”Ehkä minut on leimattu viihdekirjailijaksi, koska haluan kohottaa lukijoitani”, Raija arvelee Kotiliedessä.

Hyvän kirjallisuuden peruspilareita ovat hänen mielestään kauneus, hyvyys ja totuus.

Elämässä totuudellisuus edellyttää myös rehellisyyttä vaikeuksille.

Vuosituhannen alussa Raijan alkoholin käyttö koetteli hänen puolisonsa Jyrkin kärsivällisyyttä.

Raija saattoi viettää taiteilijaravintola Kosmoksessa jopa kahdeksan tuntia. Viiniä kului vuorokaudessa pari pulloa.

”Juominen oli minulle tapa, joka oli viedä terveyden. Lopetin siltä istumalta, kun lääkäri sanoi, että nyt sinun pitää valita elämä tai kuolet.”

Vanheneminen kauhistuttaa

Kun Raija täytti 60 vuotta, ajatus lähestyvästä kuolemasta sai hänet masentumaan pahasti.

Elokuun alussa kirjailijalle tuli vuosia mittariin jo 70, mutta hän ei halunnut juhlia syntymäpäiviään lainkaan.

”Vanheneminen on hirveää. En ole ollenkaan niin viisas ihminen, että pystyisin käsittelemään asiaa.”

Raija ei enää mieti kuolemaa, eikä edes eläköitymistä. Aiemmin hän ajatteli lopettavansa kirjoittamisen seitsemänkymppisenä.

Nyt Raija haluaa jatkaa kirjoittamista niin kauan kuin tarinaa syntyy.

Mielessä siintää jo seuraavan romaanin päähenkilö: Mauno Koivistosta on löytynyt jotakin todella mielenkiintoista.

X