Kotiliesi: Tellervo Koivisto oli kotikylänsä ensimmäinen ylioppilas, mutta poti silti nuorena jatkuvaa alemmuudentunnetta – ”Olin maalainen ja vähän kartan hienompia piirejä”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Tellervo Koivisto tunnustaa Kotiliedessä, että kotirouvana eläminen aiheutti hänelle nuorena identiteettikriisin.
Tellervo Koivisto tunnustaa Kotiliedessä, että kotirouvana eläminen aiheutti hänelle nuorena identiteettikriisin. © Pekka Nieminen, Otavamedia
Tellervo Koivisto, 91, kertoo Kotiliedessä, mitkä ratkaisut ovat ohjanneet hänen elämäänsä. Väärä alavalinta kaduttaa, mutta omanarvontunto löysi pelastajan kirjallisuudesta.

Tellervo Koivisto on elänyt nyt yli kolme vuotta yksin. Hän ikävöi yhä kaikkea puolisossaan Mauno Koivistossa. Maunon lisäksi Tellervo puhuu Kotiliedessä omasta elämästään, ja miltä se näyttää nyt 91-vuotiaan perspektiivistä.

Lähes demariksi syntynyt Koivisto ihailee pääministeri Sanna Marinia, mutta tunnustaa, että itse hän pelkäsi nuorena akateemisia naisia. Syitä tähän ovat hänen oma pieleen mennyt alavalintansa ja kotiäitiys, joka ei lopulta tyydyttänyt merkityksellistä tekemistä kaivannutta Koivistoa.

Väärä ala kaduttaa yhä

Tellervo Koivisto oli perheensä, sukunsa ja koko satakuntalaisen kylänsä ensimmäinen ylioppilas. Tytöllä oli älliä, ja kansakoulun opettaja patisti Tellervoa, tuolloin sukunimeltään Kankaanranta, kohti oppikoulua.

Äiti tuki tytön pyrkimyksiä, mutta isä olisi halunnut kouluttaa perheen ainoan pojan. Veljeä ei koulu kuitenkaan kiinnostanut, ja Koivisto sai jatkaa opinpolkua eteenpäin.

Koivisto ei nuorena osannut kuitenkaan asettaa opiskelulleen tavoitteita, eikä oppilaita juurikaan tuettu opiskelussa. Vasta lukiossa Koivisto tajusi, että opiskelemalla voisi päästä eteenpäin.

Ylioppilaslakki painettiin Koiviston päähän, ja sen jälkeen pitikin hakea korkeakouluun. Alavalinnan Koivisto teki taloudellisin perustein.

”Kun aloitin korkeakouluopintoni vuonna 1950, tärkeintä oli ajatella opintoja siltä kantilta, että ne pystyi kustantamaan. Vanhemmillani ei ollut mahdollisuutta tukea opintojani taloudellisesti.”

Niinpä Koivisto valitsi ekonomiopinnot Turun yliopistossa. Linjaksi valikoituivat yleisopinnot, koska kielipäätä Koivistolla ei ollut.

Se osoittautui virheeksi. Aineyhdistelmällä oli mahdotonta saada töitä, etenkään naisen. Opintoja olisi pitänyt jatkaa paljon pidemmälle, jotta esimerkiksi vakituisen kauppaopisto-opettajan tehtävä olisi auennut.

Kun Tellervo ja Mauno Koivisto menivät vielä naimisiin, pari pärjäsi yhden aikuisen palkalla. Tellervo Koivisto jäi kotiin.

”Koin, että olin hankkinut huteran muodollisen koulutuksen enkä tehnyt mitään sen lisäksi. Tästä syntyi vuosien varrella identiteettikriisi.”

Mauno ja Tellervo Koivisto menivät naimisiin 5.12.1950. Se oli Tellervo Koiviston mukaan hänen elämänsä tärkein päivä.

Mauno ja Tellervo Koivisto
menivät naimisiin 5.12.1950. Se oli Tellervo Koiviston mukaan hänen elämänsä tärkein päivä. © Otavamedia

Tellervo Koivisto löysi pelastuksen kahdesta asiasta

Koivisto poti alemmuuden tunnetta, ja koki akateemisten naisten olevan aivan toisesta maailmasta kuin hän itse, kotiäiti. Taustalla vaikutti myös luokka-asetelma.

”Olin maalainen ja vähän kartan hienompia piirejä”, Tellervo Koivisto sanoo Kotiliedelle.

Omanarvontunto sai kuitenkin nostetta kahdesta asiasta: Betty Friedanin kirjoista ja kirjoittamisesta.

Koivisto luki Friedanin feminististä teosta Naisellisuuden harhat. Hän samaistui kirjan viestiin siitä, että nainen tarvitsee mielekästä tekemistä. Kotirouvan rooli ei riitä, jos elämässä ei ole muuta sisältöä.

Kirja löytyy Koiviston hyllystä vieläkin.

Tellervo Koivisto vuonna 1983, Mauno Koiviston ensimmäisen presidenttikauden alussa.

Tellervo Koivisto vuonna 1983, Mauno Koiviston ensimmäisen presidenttikauden alussa. © Kari Hautala, Otavamedia

Kirjoittaminen taas tunkeutui Koiviston elämään kutsumatta, mutta muotoutui hänelle tärkeäksi silti. Vuonna 1968 Suomen Kuvalehti aloitti pakinapalstan Rouva Koiviston päiväkirja, jossa juttua kerrottiin Koiviston suulla. Kirjoittaja vaan ei ollut oikeasti Koivisto.

Kun Koivisto harmistui, lehti pyysi Koivistoa kirjoittamaan itse.

Koivisto suostui.

”Olisin ehkä voinut löytää kirjoittamisen parista ammatin, jos olisi päässyt kirjoittamaan aikaisemmassa vaiheessa. Jos saisin nyt valita, olisin ryhtynyt nuorena opiskelemaan sosiologiaa tai psykologiaa, tai ehkä kansantaloutta.”

Lue lisää Kotilieden numerosta 42/2020! Jutussa Tellervo Koivisto kertoo, kuinka hän teki päätöksen siitä, ettei Mauno Koivisto pärjää enää kotona ja kuinka hän ikävöi miestään yhä joka päivä. Koivisto muistelee jutussa myös elämänsä tärkeintä päivää, hääpäiväänsä Mauno Koiviston kanssa sekä puhuu siitä, kuinka hän pitää itsensä kunnossa vielä myöhäisellä iällä.

Lue lisää Kotiliedestä!

Lue myös: Tellervo Koivisto elämäkerrassaan: ”Minusta ei tule huonoa aviovaimoa”

X