Anna-lehti: Krista Pärmäkoski jatkaa hiihtouraansa - Unelma tavallisesta perhe-elämästä saa yhä odottaa: ”Ikä on minulle vain numero”
Asettumisesta haaveileva Krista Pärmäkoski, 31, päätti jatkaa hiihtouraansa, sillä hän kokee, että vielä ei ole elämänmuutoksen aika.
”Olen yleensä hyvin periaatteellinen ja pidän kiinni päätöksistäni, mutta tällä kertaa pyörsin pääni. Minulla on niin kiva ammatti, ja olen hyvässä vireessä. Olisi tuntunut hölmöltä lopettaa nyt, kun intoa ja halua jatkamiseen vielä on”, Krista Pärmäkoski kertoo Anna-lehdessä.
Haave hiihtäjän urasta kirkastui Kristalle jo ensimmäisellä luokalla.
”Tiesin varhain, että haluaisin tehdä urani lajin parissa. Jo ensimmäisellä luokalla koulussa kirjoitin aineen, jossa kerroin, että minusta tulee isona hiihtäjä.”
Krista Pärmäkoski aloitti kilpahiihdon 12 vuoden iässä. Hän kertoo, että hänellä on aina ollut hyvä itsetuntemus ja varmuus omasta tekemisestään.
”Tiedän olevani hyvä hiihtäjä. Uskon ja luotan omiin kykyihini ja työhön, jota olen tehnyt
pitkäjänteisesti vuosien varrella.”
”Minun ei ole tarvinnut kyseenalaistaa ratkaisujani”
Krista Pärmäkoski kertoo, ettei kolmenkympin kriisi ole osunut hänen kohdalleen.
”Ikä on minulle vain numero – ei sitä oikein ehdi edes miettiä, kun koko ajan kisailee.”
Krista otaksuu kriisittömyyden johtuvan paljolti siitä, että hänen elämänsä rullaa mukavasti eteenpäin.
”Minun ei ole tarvinnut kyseenalaistaa omia ratkaisujani tai etenemistäni elämässä.”
Krista huomauttaa myös, että Suomen hiihtomaajoukkueessa ikärakenne on aina ollut hyvin laaja – kun hän aloitti, mukana oli häntä 10 vuotta vanhempia ja nyt saman verran nuorempia.
”Ehkä se ympäristö jollakin tavalla nuorentaakin.”
”Mittaan kuntoani, muulla ei ole merkitystä”
Terveenä pysyminen on Kristalle tärkeä arvo. Hän on ehdoton siitä, ettei hän koskaan kilpaile kipeänä tai loukkaantuneena.
”Kilpaurheilu kuluttaa kehoa todella paljon, mutta toivon, ettei urani jätä minuun pysyviä vammoja. Toistaiseksi olen pystynyt välttymään niiltä.”
Krista on urheilijana ollessaan tottunut muokkaamaan kehoaan harjoittelulla. Hän ei kuitenkaan koskaan tiiraile itseään peilin edessä ja mieti, mihin tarvitsisin enemmän lihasta.
”Mittaan kuntoani, mutta muulla ei ole merkitystä. Haluan näyttää terveeltä,
mutta en mieti treenaamistani ulkonäön kantilta.”
Krista toivoo pysyvänsä liikunnallisena myös kilpauransa jälkeen.
”Hetkellinen tauko voi toki tulla, kun vapaus lisääntyy, mutta ei toivottavasti lopullista väsymistä. Liikunnan ilo on minulle tärkeää.”
Unelma asettumisesta
Krista ja hänen puolisonsa Tommi Pärmäkoski rakennuttivat hirsitalon Kuortaneelle.
”Tämä koti on ensimmäinen, joka tuntuu ihan oikealta kodilta. Kaikki
muut ovat olleet aina väliaikaisia ratkaisuja.”
Krista ei ehdi vielä asettua, sillä hän reissaa hiihtouransa takia 250 päivää vuodessa. Myös puoliso Tommi matkustelee paljon työnsä vuoksi.
”Hän ymmärtää työni luonteen eikä koskaan syyllistä, kun lähden taas uuteen reissuun. On todella tärkeää, että voin aina lähteä treenileireille ja kisoihin hyvillä mielin.”
Kristan suurin unelma on päästä jossain vaiheessa viettämään normaalia perhe-elämää: rauhallista arkea kotinurkissa ilman, että koko ajan täytyy pakata laukkuja.
”Perhedynamiikkamme muuttuu varmasti, kun kilpaurani joskus päättyy.
Sitten yhteistä aikaa onkin enemmän kuin koskaan aiemmin. Uskon, että kaikki
menee kuitenkin ihan hyvin. Meidän on hyvä olla yhdessä kotona.”
Kristan ja hänen puolisonsa kotikadun varrella sijaitsee myös vanhainkoti.
”Olemme vitsailleet siirtyvämme suoraan sinne, kun aika koittaa.”