Supertähti Alma on kokenut aina olevansa erilainen kuin muut: ”Ulkopuolisuus tuntuu hetkissä, jolloin haluaisin olla tavallinen Alma, en mikään stara”
Vanhempien sairaudet ja koulussa kiusatuksi joutuminen opettivat laulaja-lauluntekijä Alma Miettiselle sinnikkyyttä, jota on tarvittu kansainvälisellä uralla.
Terapiassa Alma on oivaltanut, että vaikka paniikkihäiriöstä ei kokonaan pääsisikään eroon, sen käsittelemiseen on apukeinoja. ”Tällä hetkellä sielunmaisemassani on hyvää ja tyyntä, pienellä tuulenvireellä.”
Kun laulaja-lauluntekijä Alma Miettinen, nyt 28, alkoi vuonna 2018 kirjoittaa biisejä fanittamansa Miley Cyrusin kanssa, hän joutui nipistämään itseään.
”Mietin, että mitä täällä tapahtuu. Myös ne hetket, jolloin olen päässyt tekemään musaa omien idolituottajieni kanssa, ovat arvokkaita. Ne eivät perustu omaan suosiooni, vaan siihen, että olen oikeasti hyvä kirjoittaja. Niin hyvä, että nämä ihmiset ovat halunneet minut tänne”, hän kertoo.
Viime vuosina Alma on saanut totutella epätodellisilta tuntuviin tapahtumiin. Maaliskuussa ensi-iltansa saa Pamela Tolan ohjaama ALMA – Life Must Be Beautiful -dokumenttielokuva, jossa sukelletaan poptähden tarinaan.
Kamerat seurasivat Almaa kotona, reissussa ja konserttipaikoilla vuosien ajan. Kuvausten alussa ei tiedetty tarkalleen, miltä lopputulos näyttäisi. Siinä piilee tekemisen taika, Alma sanoo.
Elokuvan nimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”Elämän täytyy olla kaunista”. Nimi tulee Alman uudesta kappaleesta, joka soi dokumentissa.
”Otsikko kuvastaa minulle ulkopuolisuuden tunnetta. Minulla on ollut koko elämäni ajan sellainen olo, että missä päin maailmaa olen tai mitä teenkin, olen toisenlainen kuin muut”, Alma sanoo.
”Olotila on vähän kuin katselisin elämää jostakin ikkunan takaa: se voi näyttää kivalta, mutta en oikein osaa olla siellä. Ulkopuolisuus tuntuu esimerkiksi niissä hetkissä, jolloin haluaisin olla vain tavallinen Alma, en mikään stara.”
Ensi-ilta jännittää Almaa.
”Välillä mietin, mitä tuli tehtyä, mutta olen ylpeä elokuvasta. Uskon, että tarinallani on merkitystä katsojille, jotka kamppailevat keskeneräisyyden, ristiriitaisuuden ja mielenterveyden haasteiden kanssa.”
Ulkopuolisuuden tunne toistuu usein puheessa. Se on kulkenut Alman mukana lapsuudesta saakka.
Tyttö köyhästä perheestä
Alma-Sofia Miettinen ja hänen nykyisin Anona tunnettu kaksosensa syntyivät Kuopiossa 17. tammikuuta 1996. Muutama viikko myöhemmin perhe muutti kerrostaloon Helsingin Vuosaareen.
”Olen köyhän perheen likka. Lähtökohdat eivät olleet hääppöiset”, Alma sanoo.
Ennen kaksosten syntymää isä oli sairastunut MS-tautiin. Äidin elämää varjosti reuma.
Kun Alma ja Ano olivat kahdeksanvuotiaita, isä joutui pyörätuoliin. Aamut alkoivat sillä, että kaksoset nostivat hartiavoimin isän sängystä ja auttoivat hänet pyörätuoliin. Sen jälkeen he auttoivat kaikessa, missä ihminen tarvitsee apua istuessaan kotona pyörätuolissa.
”Saisinko vettä, voitko poimia kaukosäätimen lattialta, voitko siirtää kengät pyörätuolin tieltä?” Alma selventää.
Illalla he nostivat isän pyörätuolista takaisin sänkyyn.
”Kun minulla aika ajoin paloivat hermot hoitamiseen ja ulko-ovi paukkui, Ano jaksoi vielä senkin jälkeen. Tästä minun täytyy antaa hänelle propsit.”
Kaksosista Ano saapui maailmaan ensin, tarkalleen ottaen puoli minuuttia ennen Almaa. Alman mielestä ikäero näkyy.
”Kaksoseni on aina ollut jollakin tavalla valmiimpi maailmaan kuin minä, joka olen jonkinlainen ADHD-tapaus. Ano on aikuisempi ja pitkäpinnaisempi.”
Perheen tilanteen takia Almasta tuli pieni aikuinen. Hän kaipasi huolenpitoa mutta päätyi hoitamaan sekä omat että vanhempien asiat.
”Aiheesta on hankala puhua, koska en tiennyt toisenlaisesta elämästä enkä osannut kaivata sitä. Meillä ei ollut esimerkiksi varaa harrastuksiin, joista olisin joutunut jäämään arjen pyörityksen vuoksi paitsi.”
Turvaa kaksoset hakivat toisistaan. Kun Alman ura lähti huimaan nousukiitoon vuonna 2016, alusta saakka oli selvää, että Ano nousisi lavalle hänen kanssaan.
Koulukiusaaminen jätti arvet
”Tämä on se paikka, missä minut rikottiin”, Alma sanoo dokumentissa kameralle vanhan koulunsa pihalla Vuosaaressa. Sitten hän istahtaa keinuun ja ottaa vauhdit.
Kiusaaminen alkoi peruskoulun neljännellä luokalla. Vielä tähän päivään mennessä Alma ei ole keksinyt syytä silmätikuksi joutumiselle. Mutta on hänellä oma arvauksensa.
”Kiusaajat olivat enimmäkseen poikia. Myöhemmin olen pohtinut, että ehkä jo tuolloin olin miehille hieman liikaa. Miksi joku tyttö pelaisi meidän kanssamme futista? Miksi hän puhuu paljon, johtaa porukkaa ja vie meiltä tilaa?”
Kiusaaminen oli suuri kolaus, kun on aina halunnut toisille pelkkää hyvää.
”Olin siihen saakka jollakin naiivilla tavalla ajatellut, että koska olen mukava toisille, minua kohdellaan samoin.”
Kun kiusaamista oli jatkunut vuosi, Alma kertoi asiasta äidilleen, joka otti yhteyttä kouluun. Keskusteluissa opettajien kanssa hankala asia kuitenkin lakaistiin maton alle kliseisten ”kaveri ei tarvitse olla, mutta kiusata ei saa” -hokemien saattelemana.
Äiti opetti periksiantamattomuutta
Yläasteella tilanne helpottui, mutta ajanjakso jätti elämään ikuiset arvet. Toisten jatkaessa lukioon Alman keskiarvo laahasi perässä. Kiusaamisen laukaisema paniikkihäiriö pakko-oireineen oli tehnyt arjesta vaikeaa.
Eniten voimaa Alma sai äidistään Irjasta, jota hän kuvaa periksiantamattomaksi ja hyvälaatuisen röyhkeäksi oman elämänsä kuningattareksi.
”Äiti opetti minulle ja kaksoselleni, että riippumatta siitä, miltä asiat näyttävät ulospäin, me olemme osaavia ja upeita. Pystymme mihin tahansa.”
Myöhemmin Alma on kokenut erilaisuuden tunteen ja vaikeat lähtökohdat voimavaroiksi. Sama sinnikkyys, jota tarvittiin lapsuudenkodissa, on auttanut puskemaan rohkeasti eteenpäin omalla uralla. Ehkä tarinan täytyikin mennä näin.
Idols-kisasta maailmalle
Alma ei muista yhtä kirkasta hetkeä, jolloin hän olisi päättänyt alkaa tehdä musiikkia. Juniorista saakka hän oli kuitenkin ajatellut osaavansa laulaa.
Vuonna 2013 Alma lähti koulusta suoraan Idols-laulukisaan. Matka katkesi semifinaaleihin, mutta lahjakkaasta laulajasta kiinnostuttiin, ja Alma pääsi Sini Sabotagen taustalaulajaksi.
”Musiikkimaailma löysi minut eikä päinvastoin”, Alma toteaa.
Käännekohta oli levytyssopimus Warner Music -yhtiön kanssa vuonna 2016. Se avasi ovet ulkomaille, ja musiikin tekemisestä oli tullut oikea ammatti.
Tähän saakka suurinta hittiä, vuonna 2017 julkaistua Chasing Highsia on kuunneltu suoratoistopalvelu Spotifyssa yli 157 miljoonaa kertaa.
”Olen aina tehnyt paljon töitä hirveällä energialla. Mutta olen myös ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tavannut oikeat ihmiset, jotka ovat hiffanneet, mistä tekemisessäni on kyse.”
Rakas ja tärkeä kaksonen peilinä
Maailmalla kiertäessä ihmiset repivät hihasta joka suuntaan ja lupaavat kaikenlaista. Ano on ollut Alman luottohenkilö, jota Alma kutsuu dokumentissa omaksi peilikseen.
”On uskomattoman tärkeää saada puhua suomen kielellä jonkun sellaisen kanssa, johon luottaa kuin vuoreen. En olisi ikinä päässyt näin pitkälle urallani, jos minulla ei olisi ollut Anoa mukanani.”
Kun päivittäin vaihtuvista esiintymispaikoista ehtii nähdä vain keikkalavan ja lentokentän, kiire ja väsymys nostavat helposti pintaan stressiä ja paniikkia. Fiilis voi laskea ja visio kadota.
”Muistan Yhdysvaltain-kiertueelta hetken, jolloin en uskonut jaksavani mennä lavalle. Takahuoneessa Ano sanoi minulle: muista Alma, mistä olet kotoisin. Fiilistelimme hetken yhteistä polkuamme ja menimme tekemään hyvän keikan.”
Ano on myös puhaltanut pelin poikki ja vienyt Alman maailmalta kotiin lepäämään, kun siihen on ollut tarvetta.
Vuoden 2020 toukokuussa, kun Alma oli juuri julkaissut ensimmäisen albuminsa Have U Seen Her, korona vei sovitut keikat. Samaan aikaan Ano ilmoitti lähtevänsä opiskelemaan graafikoksi toiseen kaupunkiin.
”Symbioosista irrottautuminen ja kotiin jääminen yksin tuntui aluksi maailmanlopulta, mutta sain apua terapiasta. Eikä Ano hävinnyt elämästäni lopullisesti.”
Nyt Alma ajattelee, että itsenäistymisen olisi pitänyt tapahtua jo paljon aikaisemmin.
”Nykyään minun ei tarvitse soittaa Anolle ja kysyä, vastaanko johonkin työjuttuun joo vai ei. Osaan päättää itse.”
Raha on tuonut turvaa koko perheelle
Taloudellinen menestys on mahdollistanut yhä enemmän sellaisen musiikin tekemisen, joka tuntuu Almasta omalta ja merkitykselliseltä. Uusin albumi Time Machine on tähän asti henkilökohtaisin ja tehty yhdessä naiskollegojen kanssa Ruotsissa.
Raha on tuonut turvaa myös koko perheelle. Avustajat käyvät isän ja äidin luona päivittäin. Se herättää Almassa myös ristiriitaisia tunteita: vasta suosion myötä heidät nähtiin ensimmäistä kertaa perheenä.
”On todella valitettavaa, että pitkäaikaissairaat vanhempani saivat apua vasta, kun yksi perheenjäsenistä menestyi. Avun ja tuen piiriin pääsemisen tulisi toteutua tasa-arvoisemmin.”
Alman palkintopatsaat ovat esillä vanhempien olohuoneessa. Siellä ne tuottavat iloa ja luovat turvaa.
”Koska en ole koko ajan isän ja äidin luona auttamassa, palkinnot muistuttavat jokaista heidän kotonaan käyvää siitä, kenen vanhempia he ovat. Jos hoito ei ole hyvää, tiedätte, kenelle vastaatte.”