Laulaja Georg Otsia epäiltiin KGB:n agentiksi: Kotipuhelinta kuunneltiin, matkoilla varjostettiin

Jaa kaverilleTilaa Seura
Georg Ots viihtyi merellä. Tässä hän on tutustumassa sota-alukseen 1962. Samana vuonna hän levytti Rakastan sinua elämä -laulun.
Georg Ots lauloi itsensä suomalaisten sydämiin. Suosittua laulajaa yritettiin myös mustamaalata, sillä häntä epäiltiin neuvostoagentiksi. Otsin kuolemasta tulee syyskuun 5. päivä kuluneeksi 40 vuotta.

Ystävät ovat käymässä Georg Otsin haudalla. Tietokirjailija Kulle Raig laskee haudalle kimpun valkoisia liljoja ja konsuli Jüri Trei sytyttää kynttilälyhdyn. Ots on haudattu Tallinnaan, Piritan lähistölle Metsäkalmistoon, jossa monet Viron merkkihenkilöt ovat saaneet viimeisen leposijansa.

Pitkän työuran Viron ulkoministeriössä tehnyt Trei, 67, hyräilee haudalla oopperamelodiaa. Ennen virkamiesuraansa hän lauloi Estonia-teatterissa yhdessä Otsin kanssa ja heistä tuli ikuiset ystävät.

”Otsista huokui käsittämättömällä tavalla karismaa, jota muissa ei ole”, Trei sanoo.

Raig, 74, on puolestaan tutkinut Otsin elämää. Aineistosta syntyi elämäkerta Saarenmaan valssi, joka julkaistiin tänä keväänä venäjäksi nimellä Mister X, Otsin yhden operettiroolin mukaan.

Trein silmät loistavat, kun hän muistelee Otsin lauluääntä.

”Kun Ots lauloi Rigolettoa, ihokarvat nousivat pystyyn ja iho meni kananlihalle. Ots oli meille esimerkki ja karismaattinen hahmo. Halusimme olla samanlaisia laulajia kuin Ots.”

Trei muistuttaa Otsin monipuolisesta lahjakkuudesta. Hän oli myös taitava piirtäjä ja akvarellien tekijä sekä entinen kilpauimari. Ots voitti 1939 Viron mestaruudenkin 1 500 metrin uinnissa. Uinti hyödytti hengitystekniikkaa, jota Ots kehitti laulajana.

Esikuva nuorille

Trei vaalii Otsin perintöä nuoremmalle sukupolvelle. Haudalle kokoontuvat vuosittain Otsin nimeä kantavan musiikkikoulun I vuosikurssin oppilaat opettajineen. Usein kunniavieraana on laulajan 88-vuotias Maret Purde, joka kertoo veljestään.

Otsin isä Karl oli myös musiikillisesti lahjakas. Hän työskenteli Pietarissa rautatieläisenä ennen vallankumousta ja otti työn ohessa laulutunteja. Kun hän muutti Viroon 1920-luvulla, hän pääsi Estonian oopperakuoroon.

”Haluamme välittää nuorille, kuinka kova tahto huonoissakin olosuhteissa voi johtaa menestykseen”, Trei kertoo.

Georg Ots on nuorille esikuva myös käytöstavoissa, sillä vaikka Ots oli palvottu laulaja, hänessä ei näkynyt diivan elkeitäkään.

”Päinvastoin. Ots huomioi Estonia-teatterissakin työntekijät siivoojia myöten. Hän oli tavattoman hyväkäytöksinen, ja naiset olivat ylpeitä, kun Ots suuteli heitä tervehtiessään kädelle”, Trei jatkaa.

KGB:n agenttiko?

Vaikka Georg Ots oli suosittu ja rakastettu, hänen kansallissankarin mainettaan yritettiin myös mustamaalata. Epäilys alkoi siitä, kun Ots lähti 1940-luvun alussa Jaroslavliin ja liittyi virolaistaiteilijoiden yhteisöön, josta venäläiset pestasivat taiteilijoita rintamalinjojen taakse viihdytyskiertueille.

KGB:n mapista on löytynyt Jaroslavlin-vuosilta venäjänkielinen paperilappu, jonka mukaan Ots olisi lupautunut yhteistyöhön KGB:n kanssa. Paperista puuttuu kuitenkin allekirjoitus. Epäilyt Otsia kohtaan syvenivät, kun hän esiintyi ”Kremlin satakielenä” neuvostojohdon yksityistilaisuuksissa.

Lopulta pitäviä todisteita KGB:n agenttina toimimisesta ei ole löytynyt. Sen sijaan Otsista löytyy normaaleja merkintöjä esiintymismatkoilta: Ketä tapasi, missä liikkui, miten käyttäytyi? Otsin kolmas vaimo Ilona muisteli Seuran haastattelussa vuonna 2003, kuinka kotipuhelinta kuunneltiin ja matkoilla kulki perässä aina varjostaja. Se kuului neuvostosysteemiin.

”Ots oli tarkassa kontrollissa. Hänelle ei myönnetty esiintymislupaa Yhdysvaltoihin, Pariisiin tai Lontooseen, Raig sanoo.

1950-luvun alussa levitettiin myös huhua, jonka mukaan Ots olisi ollut homoseksuaali. Juoru olisi voinut olla kohtalokas, sillä homoseksuaalisuus oli Neuvostoliitossa rikollista. Otsin laajaa kansan suosiota huhut eivät silti heikentäneet.

Otsin housunvyö

Yksi Otsin työtovereista Virossa oli kapellimestari Eri Klas. Hänet on luontevaa tavata Tallinnassa Birgitta-luostarin läheisyydessä, sillä Klas on toiminut toistakymmentä vuotta Birgitta-festivaalien taiteellisena johtajana. Klas on toipumassa aivoleikkauksesta, joten hän kävelee hiljaa kepin kanssa. Muistelut Otsista saa hänet syttymään.

”Tunsin Otsin vuodesta 1943 lähtien. Tapasimme ensi kerran keskellä Venäjää Jaroslavlissa”, Klas kertoo.

Jaroslavlissa kolmivuotias Klas asui Otsin naapurissa, ja Klasin äiti Anna opetti Otsille myöhemmin pianonsoittoa. Annan kanssa huonetta jakoi runoilija Debora Vaarandi, joka sanoitti myöhemmin Otsin menestyskappaleen Saarenmaan valssi. Klas muistaa, kuinka niukoissa oloissa Otsin housunvyö oli hänelle rakkain leikkikalu.

”Kuka olisi sotavuosina uskonut, että työskentelemme yhdessä saman katon alla”, Klas viittaa yhteisiin vuosiin Otsin kanssa Estonia-teatterissa.

Klas ei koskaan unohda Otsin hienoviritteistä ääntä.

”Samanlaista lauluääntä ei ole ollut, eikä tule koskaan enää olemaan kuin Otsilla”, 76-vuotias Klas sanoo.

Hän kertoo, kuinka Estonian laulajat käyttivät paksuja huiveja kaulan suojana. He treenauttivat ääntään pitkiä aikoja ennen esitystä.

”Kun Ots ilmestyi, hän kröhäisi kerran ja meni sen jälkeen esiintymään. Laulu soi aivan eri lailla kuin muilla, Otsin kanssa oli helppo työskennellä. Hän lauloi levytkin yhdellä otolla valmiiksi. Ots ei ainoastaan laulanut, hän eläytyi rooliinsa, näytteli osaansa luontevasti kuin maailmanluokan taiteilija”, Klas ylistää.

”Kyllähän Otsissa täytyi jotain ihmeellistä olla. Ajatella, että hän pääsi meidän perunamaasta Moskovan Bolšoi-teatteriinkin”, Klas muistuttaa.

Taistelija, joka hävisi

Hyvästä fyysisestä kunnosta huolimatta Ots alkoi kärsiä 1970-luvun alussa uupumisesta ja jatkuvasta päänsärystä, mutta ne kuitattiin kovan työtahdin aiheuttamiksi. Vakava sairaus oli tosin jo aikaisemmin varoittanut, sillä Otsilta oli vuonna 1957 poistettu toinen munuainen munuaistuberkuloosin seurauksena. Toipuminen leikkauksesta oli kestänyt pitkään.

Vaikka uupumus vaivasi Otsia, perhe-elämä kuitenkin kukoisti. Ots oli solminut jouluaattona 1964 avioliiton 20 vuotta nuoremman Ilonan kanssa. Tilavassa neljän huoneen asunnossa Tallinnan Vapaudenaukion lähistöllä oli kaikki mukavuudet, ja isän huomion vei 1967 syntynyt Mariann-tytär.

Lähipiiri huomasi ensimmäisenä, että Otsin esiintymisissä ei tuntunut olevan samanlaista varmuutta kuin ennen. Myös vuosia jatkunut päänsärky raastoi Otsin hermoja. Yleisö ei silti havainnut poikkeavaa, ja Ots veti täysillä ohjelman loppuun lupauksensa mukaisesti, vaikka korkeassa kuumeessa.

Hän oli suoraryhtinen ja eläytyi kappaleisiin kuten aina ennen. Lääkärit epäilivät aluksi kroonista poskiontelotulehdusta, jota lääkittiin lämpöhoidolla. Ots oli hoidettavana parhaissa sairaaloissa, mutta totuus paljastui liian myöhään. Otsilta löydettiin poskiontelosyöpä, jota lämpöhoito oli kiihdyttänyt. Syyskuussa 1973 alkoi leikkausten kierre.

Lopun alku

Ots kävi sairasvuoteelta leikkausten välissä vielä esiintymässä, vaikka tila heikkeni. Hän työskenteli myös Rigoletto-oopperan ohjaajana. Kielitaitoinen Ots jaksoi kääntää sairasvuoteellaan Don Giovannin italiasta viroksi.

Ots oli tulossa konsertoimaan elokuussa 1975 Helsinkiinkin, mutta voimat vähenivät, ja konsertti peruttiin. Hän oli ohjannut kollegojaan viimeisen kerran huhtikuussa 1975 mustissa laseissa. Harjoitukset olivat kestäneet neljä tuntia, ja jo ensimmäisen tunnin aikana tuska oli näkynyt kasvoilla.

Viimeinen tervehdys

Perjantaina syyskuun 5. päivänä 1975 Estonia-teatteri aloitti 70. näytäntökauden tavalliseen tapaan. Koston liekit -oopperan puolivälissä levisi tieto: Georg Ots on kuollut iltapäivällä. Ooppera vietiin loppuun, minkä jälkeen yleisö poistui hiljaisena ulos.

Hautajaiset keskiviikkona 10. syyskuuta kokosivat Tallinnan kadunvarret täyteen surevia virolaisia. Miljoonat ihmiset seurasivat hautajaisia eri puolille Neuvostoliittoa lähetetystä suorasta televisiolähetyksestä.

Pravda-lehden muistokirjoituksen olivat allekirjoittaneet myös Leonid Brežnev, Aleksei Kosygin ja Nikolai Podgornyi. Kukaan toinen virolainen ei ollut saanut vastaavaa arvostusta ja kunniaa Neuvostoliiton johtajilta.

Estonia-teatterin konserttisalissa säveltäjä, kuoronjohtaja ja Viron kansallislaulun tekijä Gustav Ernesaks puhui hautajaispäivänä laajan seppelmeren edessä ystävänsä muistolle. Ernesaks kuului myös Jaroslavlin virolaistaiteilijoiden yhteisöön.

”Georg Otsin taide, mutta myös henkilökohtainen charmi on pitänyt meidät vuosikymmenien ajan taikapiirissään. On kuin kuulisimme tänäänkin vielä hänen ainutkertaisen äänensä. Toivottavasti se jää saattamaan meitä pitkäksi aikaa…”

Mieskuoro lauloi Ernesaksin johdolla Isänmaani on rakkauteni. Hautajaissaattue alkoi Estonia-teatterista ja päättyi Metsäkalmistoon, saattueessa ajoi hiljaa seitsemän autoa täynnä kukkia ja seppeleitä. Ihmiset reitin varrella pyyhkivät kyyneleitä. Ots oli lähtenyt, mutta hänen laulunsa jäivät elämään.

”Älä kiirehdi kun tiedät sen

tuskaa vain ois tiemme yhteinen

älä kiiruhda nyt luoksein mun

varjot vain peittäis sun.

Älä kiirehdi näät kauniit maat

kyyneleet täällä saan.”

 

Lähde: Kulle Raig: Saarenmaan valssi, (Ajatus Kirjat 2002)

  • Ooppera- ja viihdelaulaja.
  • Syntyi 21.3.1920 Pietarissa.
  • Naimisissa kolme kertaa: Margot 1922–1997, Asta 1920–2000 ja Ilona (Noor) 1940–.
  • Astan kanssa tytär Ülle ja poika Ülo sekä kaksi kasvattipoikaa Hendrik ja Jüri. Ilonan kanssa tytär Mariann.
  • Esiintyi ja lauloi 70 näyttämöroolia. Lauloi 20 eri kielellä ja ohjelmistoon kuului yli 500 laulua.
  • Useita levytyksiä Suomessa 1957–1973. Tunnetuin kappale Saarenmaan valssi (1957).
  • Georg Ots kuoli 40 vuotta sitten 5.9. Tallinnassa.
Jaa kaverilleTilaa Seura
X