Maaret Kallio: En leiki, että kaikki on hyvin

Tunnustan, että aviomieheni laittaa minut aika usein juoksemaan. Hän huomaa, kun käyn ylikierroksilla tai olen kiukkuinen. Sitten hän ehdottaa, että menisin meditoimaan, joogaamaan tai juoksulenkille. Arvostan sitä, että hän tekee niin. Se on yksi tapa osoittaa välittämistä.

Tunnustan, että olen itse keksinyt mottoni ”olen mieluummin ihminen, kuin ihmisiksi”. En meinannut löytää suomalaisista sananlaskuista omalta kuulostavaa. Niiden arvomaailma on usein liian kova ja vaativa. Epäonnistun usein ihmisiksi olemisessa.

”Ihmisiksi olemisessa” on jotain ulkokultaista. Siinä on tuomitsemista ja täydellisyyden tavoittelua. Se nostaa minulla karvat pystyyn. Mieluummin haluan olla yhdessä muiden kanssa läsnä vaikeiden asioiden keskellä kuin leikkiä, että kaikki on hyvin. Tätä pidän ohjenuorana niin terapiassa kuin omissa ihmissuhteissani.

Ennustan matkustavani seuraavaksi Italiaan, Milanoon. Menen sinne keväällä lomailemaan ja olemaan omien ajatusteni kanssa. Italia on minulle henkinen kotimaa ja puhun italiaa. Olen matkustanut sinne paljon, ja ollut siellä vaihdossakin.

Italiassa saan olla oma räiskyväinen itseni. Suomessa tuntuu välillä siltä, että olen liian jotain. Olen tunteissani voimakas ja ilahdun sekä suutun nopeasti. Suututtuani lepyn kuitenkin nopeasti.

Tunnustan, että olen saanut ikävääkin palautetta Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta, lähinnä sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole katsoneet sitä. Huonossa palautteessa mennään henkilökohtaisuuksiin ja vaikkapa ulkonäköön, joka on ihan käsittämätöntä. Se on jo karkeaa ilkeyttä, jopa vihapuhetta.

Osasin varautua tähän ennalta. Positiivista palautetta on tullut selkeästi enemmän. Eniten on kyllä kummastuttanut, että osa lähipiiristäni on ollut ihmeen hiljaa ohjelmasta. Tuntuisi tärkeältä, että he sanoisivat edes jotain.

Tunnustan, että olen ollut aina kärsimätön luonne. Samanaikaisesti olen kyllä sitkeäkin.

Vieroksun nykymaailman vinkkielämää. Suuria asioita, kuten ihmissuhteita ei voimisteta vinkein, vaan lisääntyvällä ymmärryksellä. Mitä pidemmälle olen päässyt ammatillisesti, sitä enemmän olen oppinut sanomaan ”en tiedä”.

Ennustan, että Ensitreffit alttarilla saattaa saada jatkoa. Ainakin olen saanut siitä paljon toiveita. Mukaan toivotaan myös versiota iäkkäämmille tai samaa sukupuolta oleville pareille.

Koulutukseeni kuuluu se että olen harjaantunut tarkkailemaan ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita ja teen niistä pohdintoja. En jää kuitenkaan katsomaan ihmisiä tarkoituksella arjessa, ja miettimään, ketkä sopivat toisilleen. Joskus kieltämättä kiinnitän tahtomattani huomiota esimerkiksi hiekkalaatikolla lasten ja vanhempien tapoihin olla toistensa kanssa.

Tunnustan, että olin teininä hyvin kuohuva ja riitelin paljon vanhempieni kanssa. Toisaalta olin niin kiltti, etten koskaan pitänyt esimerkiksi salahippoja. Haaveilin nuorena koulukuraattorin ja näyttelijän ammateista.

Hain teatterikorkeaan ja pääsin loppuvaiheeseen. Näyttelin myös Claes Olssonin elokuvassa Satumaa – Unto Monosen elämä ja tangot. Tie on kuitenkin vienyt toisiin ammatillisiin unelmiin.

Tunnustan, että olen aamuvirkku ihminen. Iltakymmenestä aamukuuteen on optimaalisin aikani nukkua. Tästä ominaisuudesta on ollut paljon hyötyä pienten lasten kanssa, haittaa taas niin, että minun pitäisi aloittaa juhlat todella aikaisin. Iltakymmeneltä minua jo haukotuttaa.

Ennustan, että tulen olemaan vanhana menevä hienostomummo. Olen aina rakastanut kauniita asioita ja lapsena ihailin romaninaisten koristeellista tyyliä. Siksi tulen olemaan todennäköisesti koruharakka, joka laittautuu lähikauppaan mennessäänkin. Äidinäidinäitini oli samanlainen, ja olimme sielunsukulaisia. Hän kuoli minun ollessani parikymppinen.