Vuoden 2000 tangokuningatar Mira Kunnasluoto paljastaa, miten tajusi karmaisevan asian juuri ennen suoraa tv-lähetystä ja voittoisaa tangofinaaliaan
Vuoden 2000 Tangokuningatar Mira Kunnasluoto oli mennä paniikkiin tangofinaalissa: ”Lehdistö otti minut voittoni jälkeen hampaisiinsa.”
Mira Kunnasluoto kruunattiin tangokuningattareksi vuonna 2000: "En ollut koskaan opiskellut musiikkia enkä osannut nuotteja, mutta halusin laulaa."
Mira Kunnasluoto tykkäsi esiintyä jo tarhaikäisenä päiväkodin joulujuhlissa, ja ala-asteella hänen ehdotuksestaan osallistui kaverin kanssa laulukilpailuun.
”Olin luonteeltani kuitenkin aika ujo ja arka, eikä minulla ollut ympärilläni suurta kaveripiiriä. Halusin kai huomiota, ja kun laulun lahja minulle oli annettu, tahdoin käyttää sitä”, Mira Kunnasluoto kertoo.
”Jätin koulut kesken ja perustin perheen”
”Olin avioerolapsi. Isäni jäi meidän neljän tytön yksinhuoltajaksi 70-luvulla. Äiti meni omia teitään eikä ole juuri ollut elämässäni mukana. Esiintyminen etenkin kouluaikoina kohotti itseluottamustani ja antoi lisää rohkeutta.
Yläasteen jälkeen hain ystäväni tavoin taidelukioon Savonlinnaan, mutta en päässyt. Aloin opiskella Kouvolassa ammattikoulun ravitsemus- ja hotellialalla ja samalla iltalukiossa, mutta se ei sopinut minulle. Lopetin opinnot ja menin sairaanhoitajakouluun, mutten pitänyt siitäkään.
Jätin koulut kesken ja perustin perheen. Menin ensimmäisen kerran naimisiin 18-vuotiaana, ja pojat syntyivät lähes peräkkäin. Esikoiseni syntyi, kun olin 19-vuotias ja toinen, kun olin 22. Elelin ihanaa perhe-elämää jonkin aikaa.”
Vuoden 2000 tangokuningatar
”Pojat olivat jo vähän isompia, kun aloin pohtia, mitä itse tekisin. Olin kotiäiti ja lasteni isä oli viljelystilalla töissä. Taloudellista hätää meillä ei ollut, mutta halusin itselleni ammatin.
En ollut koskaan opiskellut musiikkia enkä osannut nuotteja, mutta halusin laulaa. Tunne vei. Olin katsonut joka kesä Tangomarkkinat ja haaveillut pääseväni sinne joskus itsekin.
90-luvun lopussa innostuin laulukilpailuista. Pääsin pienelle kiertueelle Lavatähti ja Suomen tähti -kilpailujen kautta ja sain maistiaisen siitä, millaista laulajan elämä on. Vuonna 1999 ylsin Tangomarkkinoiden semifinaaliin. Sen jälkeen otin yhteyttä kampaajaani, joka stailasi minut, ja laitoimme pakettiani kasaan.
Seuraavana vuonna minusta tuli tangokuningatar. Muistan finaalista yhden hyvin epäonnisen hetken. Lauloin molemmilla harjoituskerroilla Tähdenlento-kappaleen väärin ja aloin panikoida. Tajusin, että laulu oli opetettu minulle väärin.”
Lehdistö otti laulajan hampaisiinsa ja ryöpytti
”Olin jo nuorena tyttönä tullut uskoon, ja menin yksin suihkuhuoneeseen rukoilemaan apua. Pelkäsin, että mokaan kappaleen tv-lähetyksessä. Päätin luottaa Jumalan apuun. Kappale meni h-hetkellä oikein eikä katastrofia tapahtunut.
Keltainen lehdistö otti minut voittoni jälkeen hampaisiinsa. Lööpeissä puhuttiin Miran piinaviikoista, enkä meinannut päästä rumbasta eroon. Tajusin, että kirjoituksia oli vaikea hallita.
En tiennyt, mitä haastatteluissa olisi kannattanut sanoa. Kerroin avoimesti asioista, vaikka toivoin, että olisi mieluummin puhuttu musiikista.
Ryöpytys iltapäivälehdissä oli ihan hullua, enkä siihen aikaan juttuja voinut korjata somessa. Joku sanoi, että jos minulla olisi mennyt hyvin alussa, olisin voinut olla uusi Arja Koriseva. Se oli mieltä ylentävä kommentti: minua pidettiin niin hyvänä laulajana.
Olin aika pettynyt kohteluuni, mutta onneksi yleisön vastaanotto lavoilla oli upeaa. Alussa oli myös glamouria! Rahapalkinnon lisäksi saimme leasing-Volvot. Minulla ei ollut silloin omaa autoa, ja kotiäitinä istuin siinä ihmeissäni kuin jossain lentokoneessa ja katselin niitä kaikkia nappuloita.
Tangovuosi meni nopeasti.”
”Katson yhä tulevaisuuteen valoisasti”
”Iskelmäpuoli oli ollut aikamoista vuoristorataa. Vuonna 2011 tuli tunne, että minun kannattaisi siirtyä gospel-puolelle. Keikat olivat vähentyneet, kun uusia laulajia oli tullut koko ajan lisää, enkä ollut osannut tehdä uralleni mitään.
Paljon oli ollut kiinni suhteiden luomisesta, mistä olin jäänyt vähän paitsi. Olisi hyvä, jos kaikille tangokuninkaallisille annettaisi enemmän aikaa luoda suhteita ja uraa.
Tangovuoden jälkeen keikkamyyjäni olivat miespuolisia, ja nuorena tyttönä minun oli vaikea luoda luontevaa suhdetta heihin. Ala on aika karu, ja monesti mennään eteenpäin kyynärpäät edellä.
Vuosien aikana olen opiskellut puutarhuriksi, matkaoppaaksi ja villiyrttiohjaajaksi. Joskus pikkusiskoni sanoikin, että elämäni on ollut niin hullua, että siitä pitäisi tehdä kirja. Nyt sekin on sitten totta.
Elämä on kaikkinensa antanut paljon mutta ottanut myös. On rikkautta, että elämässäni on ollut hyvää sekä pahaa. Seison edelleen kahdella jalalla ja olen tervejärkinen, iloinen ihminen sekä katson yhä tulevaisuuteen valoisasti.”